Ekologinen luontoyrittäjyys Suomessa

Qui habet aures audiendi, audiat – Jolla on korvat kuulla, kuulkoon.

16.09. 2023 – Juutalainen uusivuosi

Elämme aikaa, joka tullaan muistamaan muustakin kuin tietotekniikan ja uuden median tavasta vaikuttaa yhteiskuntamme sosiaaliseen pääomaan ja sen liikkeisiin, mediayhteiskunnasta, tai sodista ja sen uhreista Ukrainassa, pandemian aiheuttamista peloistamme, ilmastomuutoksesta. Olemme luonnosta riippuva homo sapiens laji ja osa luonnon kiertoa, jolloin puhuessamme vaikkapa yrittäjyydestä on syytä pohtia, mitä luontoyrittäjyydellä mahdetaan tarkoittaa. Pelkkä teeskentely ei aina riitä. Olkoonkin että se, joka ei osaa teeskennellä, ei osaa hallita – ”Qui nescit dissimulare, nescit regnare.” (Ludvig XIV).

Lainaan seuraavassa lyhyessä katsauksessa tutkimuksia, joiden yhteydessä luonto ja yrittäjyys ovat olleet käsitteinä avainsanojamme. Omat tutkimukseni liittyvät näihin käsitteisiin, ja niiden merkitys on tänään kokonaan toista tasoa, kuin mitä vielä niitä itse hoitaessani joko päätoimisesti tai osana muita tutkimusohjelmiamme joko tutkimuslaitoksissa (MTT, Metla, Rktl = nykyinen Luke) tai yliopistoissamme. Monen kokemana ja sanomana olen toiminut järkevästi. – ”Ratione fecisti.”

Yrittäjien, monialaisten, ohella näissä tutkimuksissa ovat olleet mukana myös kuluttajat ja luonnonvarojamme tutkivat laitokset sekä yliopistomme opettajat ja lopulta myös päättäjämme Arkadianmäellä. Siis itse valitsemamme kansanedustajat poliittisine puolueineenkin. Heille kun kuului laki ja sen laadinta, sekä toki myös valvonta siitä, kuinka näitä tulisi noudattaakin demokraattisessa koneistossamme osana yhdyskuntarakenteittemme syntyä ja ylläpitoa, hyvinvointivaltiotamme. Miten sitten todellisuudessa, siihen haettiin myös vastauksia. – ”Re ipsa quidem.”

Luonnosta irtautuva ihminen ei ole vielä oman aikamme tuote ensinkään. Ei edes osana sosiaalisen median melskeitämme. Tutkimuksella on myös aina tekijänsä ja he ovat samalla osa tiedeyhteisöä ja sen jäseniämme. Tätä kautta kosketun globaaliin maailmaan ja sen verkostoihin on myös edellä kuvaamani klusteritalouden tuotetta. Olen joutunut kuulemaan usein käsitteet: ”Tosiasiassa, Todelliset asiat, Itse asiassa.” – ”Re vera, Realia, Reapse”. Tai sitten: ”Asioiden siten ollessa” – ”Mutta itse todellisuudessa” – ”Rebus sic stantibus” – ”Re ipsa quidem.”

Jäljempänä kirjoitettu teksti pohjautuu lukuisiin tutkimuksiin ja henkilöihin, joille osoitan samalla kiitokseni. Heidän nimensä on mainittu artikkelit kokoavan kirjani lähdeluettelossa. Luontoa tutkivia ihmisiä ja alan ammattilaisia Suomessa on kiitettävän paljon. Olemme panostaneet tähän aiheeseen pienenä kansakuntana mielestäni kiitettävällä tavalla. Minut on vastaanotettu. – ”Receptum.” Ei raivolla. – ”Rabies”. Pikemminkin oikein ihanasti. – ”Recte et suaviter.” Ei kuitenkaan ylväänä päällikkönä – ”Rector illustris” tai kuninkaallisena lahjana – ”Regium donum” vaan pikemminkin ikään kuin haisevana öljylamppuna – ”Redolet lucerna.”

Mitä on luontoyrittäjyys

Luontoyrittäjyydellä (nature-based entrepreneurship) tarkoitetaan luonnonantimiin ja luonnon tarjoamiin elämyksiin perustuvaa ympäristövastuullista yrittäjyyttä (Rutanen & Luostarinen 2000). Luontoyrittäjyydessä painotetaan erityisesti luonnon aineettomia arvoja ja uusiutuvien luonnonvarojen ekokestävää käyttöä. Toiminnassa yrittäjät hyödyntävät uusiutumattomia luonnonvaroja mahdollisimman vähän luontoa kuluttaen ja hakien innovatiivisia toimintamalleja. Luontoyrittäjyys voidaan jakaa seuraaviin sektoreihin (Rutanen & Luostarinen 2000):

1) Luonnon tarjoamiin mahdollisuuksiin perustuva vastuullinen matkailu elämyspalveluineen (mm. luonto-, elämys- ja metsästysmatkailu)

2) Puun ja puusta saatavien tuotteiden ympäristövastuullinen jalostaminen muissa kuin suuressa ja keskisuuressa teollisuudessa

3) Luonnonmarjojen, -sieninen ja –yrttien yms. keruutuotteiden hyödyntäminen sekä luonnonkasveja hyödyntävä viherrakentaminen

4) Riistan, kalojen ja rapujen hyödyntäminen

5) Turpeen ja kiven sekä muiden maaperäainesten pienimuotoinen ja kestävän käytön mukainen hyödyntäminen

6) Vesivarojen sekä lumen ja jään hyödyntäminen

7) Muut luontoon tukeutuvat palvelut (mm. ympäristön siistiminen ja raivaus, virkistyspalvelut, luontoon liittyvä sisältötuotanto). Jatkumo äärettömiin – ”Regressus in infinitum.”

Luonnon antimia ja elämyksiä hyödyntävä yritystoiminta (poissulkien metsät ja pellot) on usein pienimuotoista ja maaseudulla, etäällä taajamista tai kasvukeskuksista tapahtuvaa. Usein toimintaa kuvaavat termit käsityömäisyys, yksilöllisyys, paikallisuus ja kotimaisuus. Perinteitä vaalivista arvoista huolimatta toimialalle ja sen tuhansiin yrityksiin kohdistuu suuria odotuksia tekniikan uusista innovaatioista, ekokuluttajien kasvavista vaatimuksista sekä toimialan nopeasta kasvusta osana alueellisia, kansallisia ja kansainvälisiä kehitysohjelmia. Nyt siis haettiin parannuskeinoja –”Remedium”, edeten airoin ja purjein – ”Remis velisque”, mutta ei veltolla mielellä – ”Remissio animo”, vaan etsien parannuskeinoja – (Remedium) henkeen uudistakaa mielenne – ”Renovate animos!”

Suomessa nämä ohjelmat ovat liittyneet läheisesti a) innovaatio-ohjelmiin, b) verkosto- ja klusteriohjelmiin, c) kestävän kehityksen ekologisiin, taloudellisiin ja sosiokulttuurisiin ohjelmiin sekä d) yritys- ja aluetalouden ympäristöohjelmiin. MTT:n sisällä yhtymäkohdat muuhun tutkimukseen ovat eko- ja ympäristöarvojen tuotteistamisessa (Rural life design), perinteisemmän maa- ja elintarviketalouden ympäristönhallinnassa ja elinkaaritutkimuksessa, ERNIE (European Rivers Network) –ohjelmassa, omassa indikaattoritutkimuksessa (SUSAGRI) sekä materiaalivirtojen ekotehokkuuden tutkimuksessa. Johtamani jokitutkimukset saivat alkunsa jo 1970-luvulla Iijoella ja Kemijoella ja päättyivät lopulta jokien kunnostamiseen ja jokiensuojelulakeihimme. Samalla nämä tutkimukset poikivat kokonaan uusia tutkimusaloja ja uuden tutkijasukupolvenkin. Nyt korjataan ja kunnostetaan aiemmin valjastettuja jokiammekin. Nyt on uudistettava mielet – ”Renovate animos!”

Toimialan kehittämisen ongelmia olivat sen hajanaisuus sekä kehitystyössä tarvittavan tiedon vähyys ja pirstaleisuus. Toimialalla oli paikallisia ja alueellisia verkostoja, mutta yhteinen kansallinen järjestäytyminen, edunvalvonta ja imago tuotteineen (tuoteperheineen) puuttui. Ensimmäisen kansallisen organisaation perustaminen käynnistettiin vuonna 2000 nyt käsiteltävän tutkimusprosessin toimesta (Rutanen & Luostarinen 2000). Lisäksi eri toimijoita ei vielä yhdistä yhteisen ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävän kehityksen mittaava indikaattoreiden systemaattinen ympäristöohjelma. Nyt on syytä palata tähän uudelleen. Kertaus kun on opintojen äiti. – ”Repetitio est mater studiorum.”

Niinpä mikä tahansa yrittäjyys on pyrkimässä kohti ns. ekologista yrittäjyyttä (eco-entrepreneurship), jossa kestävää kehitystä on lähestytty mm. WBCSD: n (World Business Council for Sustainable Development) julkaiseman seitsemän kohdan ohjelmalla (1997) sekä monikansallisina ohjelmina mm. YK:n, OECD:n ja WTO:n toimesta. Maaseudun yrittäjyyden kohdalla ohjelmissa mainitaan usein ongelmalliset innovaatioympäristöt, ekotehokkuus, verkostoitumisen tarve, asiakaslähtöisyys, ohjauskeinot ja hallintajärjestelmät sekä kuluttajia palvelevat yritysten laatu- ja ympäristöjärjestelmät, luonnonvaran yleinen (yhteinen) arvoperusta sekä lopulta maaseuturakenteen sosiaalisen kestävyyden ideologia. Laajempana käsitteenä ”sustainable business” se on jo mm. yliopistojen koulutusohjelmissa. Asia on yhteinen – ”Res communis”, se on kuin rakkaus, täynnä huolta ja pelkoa – ”Res est solliciti plena timoris amor.”(Ovidius). Se on saranassa – ”Res in cardine est.”

Vuonna 1999, pian 25 vuotta tämän ajan tekijöitään odotellen, käynnistettiin ympäristöklusterin tutkimusohjelma MTT:n koordinoimana yhteistyössä Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus ja koulutuskeskuksen (MAKES) Seinäjoen yksikön kanssa tavoitteena selvittää

1) Luontoyrittäjyyden sisältö ja käsite sekä alueelliset erityispiirteet ja innovaatioaste

2) Alueellisten verkosto-organisaatioiden toimintatapa ja kehittyneisyys

3) Toiminnassa mukana olevat organisaatiot, tutkimuslaitokset, kouluttajat, neuvojat ja rahoitusinstrumentit

4) Osaamisen kärkialueet ja ongelmallisimmat pullonkaulat

5) Alueellisten (maakunnallisten) verkostojen sekä kansallisen verkosto-organisaation tarve ja kehittämismahdollisuus

6) Fokusoidut tehtävät kehitystyössä sekä missio tulevaisuudelle

Jatko-ohjelmassa vuonna 2001 käynnistettiin yhteisen organisaation rakentaminen sekä luontoyrittäjyysverkoston kokoaminen internetin sisällä. Tutkimusohjelmia syvennettiin siten, että nyt käsillä oleva tutkimus pyrki selvittämään

1) Kuluttajan näkökulman, arvot ja asenteet luontoyrittäjyyteen sekä kulutuksen mahdollisen segmentoitumisen (kuluttajaklusterit). Mitä noilla klustereilla tarkoitetaan, on kuvattu aiemmin teksteissäni ja mm. edellisessä artikkelissanikin. Se on edelleen yhteinen asiamme – ”Res communis.”

2) Yrittäjien ympäristönäkökulman ja innovaatioluokituksen verkostoitumisessa (yrittäjäklusterit)

3) Lainsäätäjän ja kansanedustajan ympäristösidoksen ja käsityksen (myös tänään) luontoyrittäjyyden kehittämisestä. Kertaus on opintojen äiti – ”Repetitio est mater studiorum.” Tämä on etenkin maaseutuamme koskeva asia. – ”Res rustica.”

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineistona käytettiin kyselytutkimuksen tuottamaa materiaalia sekä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, joita analysoitiin kvantifioivan kvalitatiivisen analyysin (Eskola & Suoranta 1999) keinoin. Kyselyn ensimmäisessä vastaajaryhmässä (n=2000) olivat mukana satunnaisotannalla kaikki suomalaiset kuluttajat ja toisessa suomalaiset kansanedustajat (n=200). Kolmannessa mukaan oli haettu luontoyrittäjiä (n=282). Kyse oli aikanaan lupauksiltaan vastuullinen tutkimus. – ”Reus voti”. Sen lopputulos tuli ottaa huomioon. – ”Respice finem!”

Pääosin huhtikuussa 2001 suoritettujen kyselyjen palautusprosentit vaihtelivat 20–25 välillä ja alueellisesti (yllättäen?) parhaat tulokset saatiin taajama-alueilta, etenkin pääkaupunkiseudulta, joissa ylitettiin reilusti 30 %:n raja. Kuluttajakyselyssä tyyppivastaaja oli keski-ikäinen, akateeminen, naimisissa oleva nainen juuri pääkaupunkisedulta tai maakuntakeskuksesta. Yrittäjät taas olivat maalla asuvia pääosin miehiä ja selvästi heikommin koulutettuja kuin kuluttajat. Tämä on kiintoisa lähtökohta pohdittaessa vaikkapa tuotteita ja niiden markkinointia ketjuineen.

Yrittäjien ja kuluttajien sosioekonominen tausta oli hyvin erilainen (yllätys?) ja myös asuinpaikkamieltymykset erosivat. Naura sille, jos olet viisas. – ”Ride, si sapis. (Martialis).

Analyyseissä käytettiin runsaasti ns. monimuuttujamenetelmiä. Tällaisia olivat etenkin korrelaatiopohjaiset faktori- ja pääkomponenttianalyysit sekä havainnoittain käytetyt faktori- ja pääkomponenttipisteet sekä näiden ryhmittely- ja klusterianalyysit. Olen kuvannut näitä menetelmiä runsaasti ja ne löytyvät myös kirjojeni lähdeluetteloistani. Tänään (20 vuotta myöhemmin) mukana on myös robotiikka ja tekoäly sekä algoritmien tarjoamat mahdollisuudet kertoa mistä on kyse ja miksi mukana on myös latinankielistä aineistoa ja sen kuvitustakin. Elämme globaalissa maailmassa, jossa tiedon leviäminen ja käyttö edellyttää suurten kulttuuri- ja kielirajojen ylittämistäkin. Ruusu kukkii piikkisetä varresta – ”Rosa de spinis floruit.” (Hieronymus).

Menetelmillä pyrittiin selvittämään useiden muuttujien (=vastausten) yhteisvaihtelua harvojen, mieluummin toisistaan riippumattomien, hypoteettisten muuttujien (=faktoreiden) avulla. Karkea ja järjestäytymätön aines on pantava järjestykseen. – ”Rudis indigestaque moles.” (Ovidus).

Prosessikuvauksessa ei ainoastaan haluttu tunnistaa ja nimetä faktorit vaan samalla haettiin niiden synnyn takana olevia ilmiöitä. Faktoreiden latausten tulkinnan ohella niitä voitiin verrata jo aiemmin suoritettuihin vastaaviin faktorointeihin (kirjallisuus ks. Luostarinen & Vanhamäki 2001). Tällainen tarkastelu on paikallaan etenkin faktoriekologisessa tutkimuksessa, jossa mukana ei ole niitä, alan tutkijoita kiusaavia yleisiä validiteettiongelmia, jotka usein vaikeuttavat tämänkaltaisen tarkastelun suorittamista. Se nopeuttaa tutkijan työtä, katkaisee viivytykset. – ”Rumpe moras.”

Menetelmä sopii hyvin molempiin, sekä hypoteettiseen että myös deduktiiviseen työskentelyyn perinteisemmän induktiivisen empirian tulkinnan ohella tiivistäen mahdollisia uusia suuren kyselyaineiston perusulottuvuuksia. Tuloksia arvioitaessa on syytä korostaa, että faktoriratkaisut tuottavat aina määrättömän määrän ratkaisuja ja että tutkijan on itse kyettävä antamaan riittävät lisäehdot haettaessa lopulta käytettävää ratkaisua. Käytännössä kyseessä on faktoriakseleiden kiertäminen (=rotatointi) faktoriavaruudessa. Tutkijan työ ei ole pelkkää leipää ja sirkushuveja. – ”Panem et circenses.” Tutkija tekee itsensä kanssa äänettömiä sopimuksia. – ”Pactum tacitum.”

Rotaatiokriteereistä ehkä parhaiten tunnettu on Kaiserin kehittämä varimax – menetelmä, jossa maksimoitava funktio on latausten neliöiden varianssi. Tämä avaaminen onnistuu tänään käyttäen oman aikamme hakusanoja. Tiede ja tutkimus on avointa siinä missä algoritmit robotiikassa. Se on kuin sielun ruokaa tutkimusta tehtäessä. – ”Pabulum animi.”

Ryhmittely- ja klusterianalyyseilla haettiin lisäinformaatiota erityisesti syntyneiden ryhmien (klustereiden) sisäisen informaation purkamiseen. Lisäksi analyysejä käytettiin niille tyypillisellä tavalla typologioiden muodostamiseen. Usein rinnalla käytetään transformaatioanalyysiä, jolloin päästään eri aikoina suoritettujen faktoriratkaisujen vertailuun. Mitä tällä mahdetaan tarkoittaa? Siinä tutkija ikään kuin varautuu sotaan. – ”Para bellum.”

Analyysitapa, (”Sivutyöt” – ”Parerga”) on lähellä ehkä paremmin tunnettua erotteluanalyysiä (=diskriminaatioanalyysi). Niinpä klustereiden (ryhmien) välisiä eroja mitattaessa erotteluanalyysi toimii tasoerojen (=keskiarvojen) pohjalta, kun taas transformaatioanalyysin transformoituminen kertoo pikemminkin rakenne-eroista (=kovarianssierot) (menetelmistä esim. Luostarinen 1991). (”Sivutyöt” –”Parerga”).

Etenkin spatiaalisten erojen tulkinnassa ja selittämisen syventämisessä on mahdollista käyttää myös residuaalimatriiseja, jotka kuvaavat poikkeaman transformoitumisen ja ovat siten alueellisessa vertailussa käytettyjä. Kartoitettunahan ne kertovat poikkeaman alueellisen vaihtelun jokaisen havainnon (yrityksen, kuluttajan, kansanedustajan jne.) kohdalla erikseen. Näiden syvempi tunteminen ei toki vaikuta nyt kirjoitetun teksti lukemiseen ja ymmärtämiseen. On kuitenkin hyvä muistaa, kuinka tutkijat työskentelevät myös poikkitieteisesti (parerga), ei vain monitieteisesti ja eri tieteenalojen asiantuntijoita kongresseissaan tavaten. Tutkija ei ole poliitikko tavaten tarvittaessa asiantuntijoita ja heitä kuunnellen.

Kuten poikkeamat (=residuaalit) yleensä, nämä tapaamiset saattavat kertoa hyvinkin merkittävistä sellaisista löydöksistä, joiden suuntaan analysointia on syytä jatkaa. Siis samanlaisella askeleella. – ”Paris passu.”

Tässä tapauksessa aineiston rakenne johti transformaatioanalyysiin faktoripisteistä. Niiden tuottamisesta ja klusteroinnista vastasi taas robotiikkamme. Se ei ole ilmiönä toki oman aikamme tuote, vaan hyvinkin vanhaa perua. Käytin sitä toki myös jo ensimmäisen opinnäytetyöni yhteydessä vuonna 1973. Valmistuin silloin maisteriksi. Olen syntynyt vuonna 1951. Muistutan vanhemmanmurhaajaa. Murhaamalla sen itsessäni. ”Parenticida.”

Tulokset ja tulosten tarkastelu

Tutkimuksen mukaan suomalaiset kuluttajat ovat erittäin ympäristötietoisia ja ekologinen luontoyrittäjyys nähdään merkittävänä kehitettävänä toimialana. Sekä alan markkinointia että tuotevalikoimaa kuuluisi vastaajien mukaan lisätä. Ovat parthialaisia petollisempia – ”Parthis mendacior.” (Horatius).

Valtaosa (yli 60 %) on lisäksi valmis maksamaan hieman korkeampaa hintaa sertifioidusta, laatuvarmistetusta, ekologisesta tuotteesta, joista parhaiten tunnetaan elintarvikkeet. Yli 90 % ilmoitti jo nyt käyttävänsä päivittäin ekotuotteita ja yli 70 % näistä elintarvikkeita. Ovat vain jossain Helsingissä, hajallaan. – ”Passim”. Tuottajat kokonaan muualla, ja hajallaan hekin.

Ympäristömieltymysten ja –identiteetin kohdalla vastaajat näyttäisivät tunnistavan paremmin yhteisön (huom!) ja sen vaatiman ”ympäristön” kuin oman sisäisen, piiloviestintäisen ympäristötietoisuuden. Niinpä kuluttajan omasta ympäristöstään ja ekologisesta käyttäytymisestään antama kuva on tuotteiden ja palvelujen hankinnassa kommunikaatioyhteisön tuottamana todempi ja välittyy myös tutkimuksessa voimakkaampana kuin mitä yksilön oma tarpeentyydytys tai ympäristöjärjestelmä antaisi odottaa. Näin syntyy ”vinoja” vastausjakaumia, joita voidaan selittää myös esim. kognitiivisen dissonanssin teorialla.

Tällä havainnolla on erityisen suuri merkitys tuotettaessa luontoyrittäjyyden immateriaalisia, sepitteellisiä tuotteita tai palveluja. Käytännössä liki isien hyveillä. – ”Patriis virtutibus.” Kyse on sosiaalisesta pääomasta ja sen oivaltamisesta myös yrittäjinä. Pietarin perintömaa – ”Patrimonium Petri.”

Ympäristömieltymysten ja –identiteetin sekä ideaalimaiseman kuvauksessa kansanedustajien ympäristösymboliikka on kuluttajakyselyä rikkaampi, joskin erot eri kuluttajaryhmien välillä ovat suuria.

Kuluttajien ja kananedustajien ideaalimaisema liittyy miltei poikkeuksetta maaseutuympäristöön. Lähes 90 %:lle vastaajista luonnolla ja maaseudulla on juuri juurtensa kautta syntyvää, syvempää tunnepitoista merkitystä. Kansanedustajien kohdalla (huom! vuosi ja vaalit) identifioituminen maaseutuun ja sen sekä luonnon- että kulttuuriympäristöön on jopa muita vastaajia voimakkaampi. Käsitys ekotuotteista ja niiden kulutuksesta on kuitenkin hieman kriittisempi. Perisynti – ”Peccatum originale”.

Kuluttajafaktori ja -klusterit

Faktoriratkaisu tuotti neljä pääulottuvuutta, joista tärkein oli hyvin myönteisten ympäristöasenteiden perusfaktori (faktori 1). Tästä erottui hieman kriittisempi, kaupunkimaiseen asumiseen jo juurtuneen toisen polven kaupunkilaisen ympäristöfaktori (faktori II). Kolmas faktori irtautuu ensimmäisestä ja on lähinnä viimeisimmän aallon mukana pääkaupunkiseudulle tai maakuntakeskuksiin muuttaneiden ja monia tunnearvoja korostavien faktori. Sisäpolitiikkaako tietokone tekee, sanoisi joku tietokoneitakin epäilevä Tuomas. – ”Ratio domestica.”

Neljäs erottuu tästä lähinnä aiemmin tapahtuneen muuton seurauksena (suuret ikäluokat) ja tyytymättömyys nykyisen asuinympäristöön voidaan kertoa edellistä ryhmää ”objektiivisemmin”. Etäsyyttä muuttoon on jo riittävästi. Tyytymättömyys ja yleisen asenneilmaston kriittisyys kasvaa siirryttäessä ensimmäisestä faktorista neljänteen. Kansanedustajien vastaukset tuottavat odotetusti samat faktorit kuin kuluttajakyselyssä. Poliitikkomme tuntevat siten äänestäjänsä tai äänestäjät ovat löytäneet oman faktorinsa edustajat parlamenttiin. Sekin on rohkaiseva tulos. Kansa on toiminut järkevästi. Sikäli kun haluamme muuttumatonta ja turvallista. – ”Ratione fecisti” – ”Re integra.”

Lähes 80 %, valtaosa vastanneista ekoyrittäjien asiakkaista näyttäisi asuvan kaupungeissa (maakuntakeskuksissa) ja lähes puolet pääkaupunkiseudulla. Vastaajista 60 % on korkeasti koulutettuja, keski-ikäisiä naisia, ja jostakin syystä kaukana siitä kulttuuriympäristöstä, jossa eko- ja luontoyrittäjät maaseutuyrittäjinä elävät ja usein markkinansa hakevat. Järki on eräänlainen elämän valo ja kun puhumme järjestä ja tiestä, ne ovat usein samojen kansalaisten kulkemia. ”Ratio quasi qaedam lux lumenque vita.” (Cicero) – ” Ratione et vita.”

Klusterianalyyseissä kuluttajat ryhmittyivät kymmeneksi keskenään homogeeniseksi ryhmäksi, joiden pääakselisuunnat faktoriratkaisuissa kulkivat joko faktori yhdestä kahteen tai kolmannesta neljänteen. Näistä edellinen näyttäisi liittyvän fyysiseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen identifikaatioon ja sen muutokseen sekä jälkimmäinen normijärjestelmien muuttumiseen (moraali, etiikka, ekologia, estetiikka, empatia). Tosiasiat ja todelliset asiat ovat kaksi eri asiaa. – ”Re vera” – ”Realia.”

Ryhmien nimeämisessä on käytetty modernin sosiologian tai kulttuuriantropologian antamia viitteitä soveltuvilta osin. Toisiaan lähinnä olevat ryhmät on yhdistetty faktoriakseleiden muodostamassa nelikentässä käyttäen nimeämisessä Christopher Laschin, Charles Bauderlairen ja Zygmund Baumanin postmodernin ihmisen ja elämänstrategian kuvaamista joko kuljeskelijan (flaneeraaja), turistin, kulkurin tai pelurin silmin (kirjallisuus ja tyyppien kuvaus ks. Luostarinen & Vanhamäki 2001). Kuvassa 1 (kirjassa) nämä tyypit on siirretty oikeille paikoilleen faktoriakselistolla ja kuvattu muutamalla sanalla ja stereotyyppeinä. Tänään korvaan tuon kuvan kirjassani muuttaen sen tekstistä syntyvään algoritmien (tekoäly) tuottamaan värikkääseen taideteokseen. Olemme siten edenneet myös tutkijoina aimo harppauksen. Etenemme nyt suoraa tietä – ”Recta via” ja samalla suorilla silmilläkin. ”Rectis oculis.” Käytämme kieltämme lukiessamme, ajatellessamme mutta emme silloin kun katsomme kuvataidetta. Oli syytä palata pähkinöihin. – ”Redire od muces.” Järjestettävä lukijoilleen kuninkaallinen lahja. – ”Regium donum.”

On luonnollista, että kuluttajaryhmät eivät koskaan esiinny puhtaina, vaan mukana on aina välittäviä tyyppejä ja jokaisessa kuluttajassa hieman kaikkienkin ryhmien tunnuspiirteitä. Tämänkin tekoäly ymmärtää ja taideteokset ovat siten rikkaita ja mukana on hiven sellaista symboliikkaa, joka tuo mieleen surrealistisen neron. Salvador Dali olisi kateellinen ja pohtisi uudelleen, onko hän sama asia kuin surrealismi vai saiko nyt varteenotettava kilpailijankin? Syntyy äänetön yksimielisyys. – ”Tacita assensio.”

Käsite flaneeraaja on alun perin Charles Bauderlairelta, joka kutsui näin Constantin Guyn maalaamat kaupungin katunäkymät ”kuljeskelijan” silmin sellaisina, jossa postmodernin elämän näkökulma paljastui juuri tyhjän kuljeskelun ja kuluttajan kokemusten kautta katutasossa. Tässä kuluttajaryhmässä tärkeintä on se, miltä ympäristö ja maaseutu näyttävät. Kokemus on aina lyhytkestoinen ja episodimainen ja vailla menneisyyttä tai juuria maaseudulle. Gelliusta lainaten ”elämän ikävyys.” – ”Taedium vitae.”

Maailma muistuttaa supermarkettia, jonka erinomaisuutta ei ole syytä kritisoida. Yhden asian ilmiöt eivät kasva ja nivoudu toinen toistaan tukien, vahvistaen ja laajentaen. Ympäristönäkemys on pirstaleinen, katkelmallisen kapea-alainen ja pintapuolinen. Tyhjä supermarket täytetään katkelmallisilla mielihyvän, kiinnostuksen ja jännityksen palasilla. ”Mä oon mikä oon” – ”Talis qualis.”

Suomessa ilmiö, algoritmien paljastama, näyttäisi liittyvän viimeisimpään postmodernisaatioon, yhteisöllisyyden lopulliseen katoamiseen sekä uusimpaan kaupunkilaistumiseen, kaupungistumiseen globalisaation ja 1990-luvun hengessä. Olemme tänään tämän ilmiön vankeina. Se koskettaa maaltamuuttajan haavaa. – ”Tangere ulcus.” (Terentius).

Toinen ryhmä eroaa edellisestä vain hieman. Siinä ympäristönäkemykset ovat todempia ja kokemukset muuttuvat ”ikään kuin” maailmasta ”miltä näyttää” maailmaan. ”Miltä näyttää” elämästä ja kokemuksesta on tullut todellinen kokemus, jota ympäristö, luonnonvarat ja ekologia yhdistävät. Näillä ihmisillä on runsaasti vapa-aikaa ja kuljeskelusta on tullut elämäntapa. Ostos- ja kulutuskäyttäytymisestä on tullut myös maaseudulla kauppakujien ja markettien ostoskäyttäytymistä. Takana on jo suurten riitojen sovittaminen. – ”Tantas componere lites.”

Niinpä yrittäjä, ekoyrittäjä, (”sustainable business”) joutuu rakentamaan ”saarekkeita” mittatilaustöinä juuri tälle kuluttajasegmentille. Nämä saarekkeet ovat irrallisia tulevasta ja menneestä, oman aikamme hengestä, mutta niissä voi kuvitella olevansa itse ohjaajana, luontotapahtuman tai ympäristön kohtaamisen vaikuttajana silloinkin, kun kuljeskelija on kaiken aikaa ohjatussa toiminnassa mukana. Sosiaalinen mediamme ja sähköiset välineemme viestityksessä ohjasivat näitä kahta avainryhmää haluamaansa suuntaan. Oma tahto on kuitenkin edelleen kiitettävä. – ”Tamen est laudanda voluntas.”

Ryhmästä eroaa äärimmilleen puhtaaksi viljelty joukko ”kuvaruutu” –ihmisiä, joiden siirtyminen omaan ryhmään näyttäisi selittyvän Henning Benchin ”telecity” pelkistyksillä. Ympäristönäkemys alkaa olla lähellä vahvaa kokemusta kuvaruudun pinnasta mielikuvitukseen liitettynä. Luontokokemukselta tai ekotuotteelta vaaditaan paljon enemmän kuin edellisissä ryhmissä ja fantasia on sen vahvin yrittäjävaltti. Äärimmäisen vapauden tunnetta ohjaa vain kuvaruutu, keskittynyt tarkkailu, jossa tietokoneen näyttö tai televisio ovat neutraaleja. Lapsemme ovat tämän kuvaruudun vankeina hekin. Japanissa ilmiötä seuraten olemme matkalla kohti eurooppalaista Japania mutta Itämeren tyttärenä. Ja nyt Naton jäsenenäkin. Siihen vaadittiin suurten riitojen sovittaminen. – ”Tantas componere lites.”

Luontosuhteesta on tullut hyvin yksityinen alue, jossa ihminen kohtaa ostogalleriassa luontokokemuksensa ikään kuin individualisti uskonnollisen elämyksensä. Ilmiön kuvaus on ollut oman aikamme ehkä näkyvin piirre myös medioissamme, mutta ei Suomessa vielä 2000-luvun alussa dominoivin. Näkyvin muutos tapahtui pandemian tuomana ”erakoitumisena”, johon myös ikäihmiset ahdistettiin liikkumiskieltoineen 2020-luvulle tultaessa. Niin pitkän ajan kuluttua, sanoisi moni veteraani. – ”Tanto intervallo.”

Neljäs kuluttajaryhmä syntyy täydellisestä juurettomuudesta neljännen faktorin ääripäähän. Nämä ihmiset eivät ole koskaan paikallaan tai juurillaan, vaan hakevat matkasuunnitelmansa ja reittinsä pala palalta tai eräänlaisen post-traditionaalisen kaaoksen kautta. ”Kulkurin” maailmaa luonnehtii ulkopuolisuuden vaatimus ja sen vaaliminen. Kaikkea pidetään avoimena ja vaihtoehtoja on runsaasti. Saapumisen muisto on tuore vielä vuosienkin jälkeen. On epävarmuutta työpaikasta, vanhan tiedon tai taidon arvosta, turvallisesta kohdasta, johon asettua ja samaistua. Nyt Ciceroa lainaten, ”Tardi ingenii est rivulos consectari, fontes rerum non videre. – ”Hengen köyhyyttä on seurata sivujuonteita eikä nähdä asioiden lähtökohtaa.”

Vieraantuminen yhteisöllisyydestä, fyysisestä ympäristöstä ja sosiaalisista siteistä on tapahtunut tavalla, jossa ei ole enää nostalgista kaipuuta. Agraariin tai jälkiteolliseen kulttuuriin ei ole näillä nuorilla edes alitajuista kosketusta. Uusi mediakulttuuri ja globaali paikattomuus on osa tämän ryhmän jatkuvaa kasvamista. Jo 2020-luvulle tultaessa tämän ryhmän ääni kuului ja näkyi vaaleissammekin. Puolueitten kellokkaat, poliittinen eliitti, olivat hyvin erilaisen lapsuuden viettäneitä naisia ja heidän äänestäjiään pääministereineen. Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. – ”Tempora aspera vivimus, amice bone.”

Kun kulkuri liikkuu lähinnä erilaisten voimien työntämänä, ”turisti” liikkuu uskoen toimintansa olevan tavoitteellista. Turisti viettää kesänsä tien päällä ja kaikki ympäristössä on säyseää ja kesytettävää. Ekoyrittäjältä haetaan elämyksiä, jotka ovat silmiinpistävän erikoisia, mutta samalla myös kertakäyttötuotteita tai -kokemuksia. Vasta 2020-luvulle tultaessa näitä kokemuksia alettiin hakea ja tuottaa myös itse. Vergiliusta nyt lainaten, tätä tietä on yritettävä, aika pakenee. – ”Temptanda via est” – ”Tempus fugit.”

Turisti ei hae muistoja, vaan vaarattomia hetkiä ilman muistoon sitoutumista. Maaseutuun ja sen nostalgiaan liittyy vanhan paikkaidentiteetin ”tuska” sekä halu säilyttää tämä muisto; hakea kadotettua ja kokea ohjattuna turistilaumana tai mieluiten yksin kokemuksensa kautta nauttien ja sen myös ymmärtäen. Turisti hakee aina turvapaikkaa ja koti on myös osa tätä samaa ”seikkailijan” turvapakettia. Pandemia oli mahdollista hoitaa perinteisten, toisen maailmansodan vanhusten ja suurten ikäluokkien avustamana. Samalla tolkuttomasti kuitenkin velkaantuenkin. ”On suloista viettää aikansa peltoja viljelemällä.” – ”Tempus in agrorum cultu consumere dulce est.” (Ovidus).

Ekokokemuksen tai tuotteen on oltava suolla tai metsässä ”järkytys” turvallisessa paketissa. Jonathan Swartzin turistilla on kahdenlaista ikävää. Toinen syntyy nostalgiasta, menetetyistä juurista ja toinen kaipuusta kotiin. Osalle (suuret ikäluokat) turistimatkasta on tullut pysyvä, jolle koti on yhtäällä huonon identiteetin korvike jossakin muualla kuin lähtöalueella, kaukana 1960-luvulla. Menetetty identiteetti tekee kotiunelmasta joskus toteutuvan mahdollisuuden kaukana horisontissa ja aina maaseudulla. Näin nykyinen koti on paikka, joka on samaan aikaan turvallinen ja pelottava sitoja; todellisen unelman hävittävä vankila. Tämän paradoksaalin elämän sisältö on siirtynyt lapsin, jotka elävät peliteorioiden, markkinatorien ja konfliktien turvattomassa maailmassa ja sähköisiin välineisiin sekä sen viihteeseen tukeutuenkin. Syntyi käsite kuvaruutu sukupolvestamme. ”Suunnitelmassa lujasti pysyvä” – ”Tenax propositi (Horatius).

Pelaajan maailma on puolestaan riskien maailmaa, jossa mukana ovat kohtalo, johdatus, intuitio ja oveluus. Näissä toisen ja neljännen faktorin ääripään ryhmissä markkinatorien maailma on pelaajalle hieman armollisempi kuin jatkuvan sotatantereen maailma. Molemmissa on kuitenkin puutetta rakkaudesta, rahasta, arvonannosta, moraalista jne. ja kaikesta käydään hillitöntä kamppailua. Tähän on kiinnitetty harvinaisen vähän huomiota, olkoonkin että ilmiö on katutasossa hyvinkin näkyvä. ”Hiottu ja sileä” – ”Kolmin- ja nelinverroin onnellinen.” – ”Teres atque rotundus” (Horatius) – ”Ter quaterque beatus”. (Horatius).

Maailma on peli, jossa pelaajat selviävät omalla oveluudellaan – kaukonäköisellä tai virheellisellä. Maailma on pirstottu pelien osiin ja kustakin tehdään oma sisäinen merkitysalueensa, kustakin omaan itseensä sidottu itseriittoinen peli. Ekoyrittäjä on mukana pelissä, jossa ympäristö ja luonto on vain yksi merkitysalueensa. Ei kaiken toiminnan läpäisevä ja kattava elinympäristö vaan vain pieni osa pelien maailmaa. Jos yrittäjä kieltää pelaajan maailmankuvan, hänet suljetaan pois ja pelkona on eristäminen tai joutuminen vielä armottomampaan peliin. Ympäristön ja luonnon näkökulmasta ongelmallista on pelaajan moraalin puutuminen ja korvautuminen pelin säännöillä, joita kukaan ei ole kirjoittanut. Maailman teatteri – Ei kenenkään maa. – ”Thetrum mundi” – ”Terra nullis.”

Näin myös ekologisesta ja eettisestä tulee pelaajalle lopulta lähinnä vain joko turvakilpi tai tavoite voittaa siinä kilpailussa, jossa ympäristön ja luonnonvarojen kestävä kehitys ovat oletettuja pelivälineitä ja tapa menestyä kilpailussa (”sustainable business”). Kun globaalissa ympäristössä vastassa on koko maailma, ei lopultakaan ole merkitystä sillä, vallitseeko siirroissa laillisuus tai laittomuus, järjestys tai kaaos ja anarkia. Tuntematon maa – ”Terra incognita.”

Tämä erottaa pelaajan maailman turistin paljon rikkaammasta, ja myös moraaliltaan kehittyneemmästä maailmasta, ja siirsi nämä kaksi ryhmää juuri ensimmäisen ja toisen faktoriulottuvuuden kohdalla kauas tosistaan. Toisen ja neljännen faktorin kohdalla ryhmät olivat vielä samassa tasossa. Näiden kuvaaminen myös robotiikassa ja algoritmien tuottamina kuvina oli syytä avata vielä useamman kulttuurin ja kielialueen kautta erikseen. Jokaista tulkitsijaa vetää myös hänen oma halunsa. – ”Trahit sua quemque voluptas. (Vergilius).

Yrittäjäfaktorit ja -klusterit

Yrittäjäfaktoreista ensimmäinen ja tärkein nimettiin positiivisten odotusten ja yhteistyön perusfaktoriksi, toinen markkinatalouden ehdoilla toimivien yrittäjien faktoriksi, kolmas perusnegatiivisten, oppositiohenkisten ”häirikköfaktoriksi”, neljäs vihreiden perusarvojen ja yhteisvastuun faktoriksi sekä viides kovien yritysarvojen faktoriksi (Luostarinen & Vanhamäki 2001). ”Tota caelo” – Taivaan mitalla.

Erot faktoreiden välillä syntyivät lähinnä yrittäjien ympäristö- ja luontosuhteesta, moraalista tai eettisestä sidoksesta ekologiseen yrittäjyyteen, sen yhteiskunnalliseen tai sosiaaliseen sisältöön (ekologinen ja sosiaalinen kestävyys sekä yhteisvastuun käsite), markkinakeskeisyydestä ja yritysimagon sidoksesta kestävän kehityksen käsitteistöön, innovaatioasteesta sekä yrityksen strategisista toimintaperiaatteista.

Väitöskirjasani ”Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka” yrittäjyyttä ja ekologista klusteriamme käsitellään monipuolisemmin sekä korostaen sen yhtäällä innovatiivisuutta sekä toisaalla ekologista saavutettavuutta. (Luostarinen 2005: Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka – Ecological Cluster and Innovation Policy). Lisäksi aihe on ollut esillä lukuisissa globaaleissa kongresseissa ja konferensseissa eri puolella maailmaa. Tästä erityiskiitos IASP:n ja AURP:n jäsenille ja hallinnolle. Uno animo, Uno ictu. Uno saltu.

Faktoripisteiden klusteroinnissa yrittäjät ryhmittyivät kahdeksaksi homogeeniseksi klusteriksi. Kuvassa 2 nämä on paikannettu nelikenttään kahden pääakseliston mukaan joko faktoreiden I ja II suuntaisesti tai faktoreiden IV ja V suuntaisesti. Edellinen pääakselisuunta liittyy yrittäjien ympäristö- ja luontosuhteeseen sekä yritysimagoon ja sen strategisiin linjauksin (=pehmeät ja kovat arvot) sekä jälkimmäinen lähinnä yritysosaamiseen, moraaliseen ja eettiseen sidokseen sekä innovaatioluokitukseen (=sidos tuotteeseen tai kuluttajaan).

Todellisuudessa faktoriakselit ovat luonnollisesti multidimensionaalisia faktoriavaruudessa ja tulokset on vain pyritty kuvissa 1 ja 2 havainnollistamaan tuomalla akselisto kaksiulotteiselle pinnalle vähentämällä samalla niiden lukumäärä viidestä kahteen (kuvassa 1 neljästä kahteen).

Ensimmäiseen kahteen ryhmään paikantuvat yrittäjät on nimetty perinteisiksi, konventionaalisiksi yrittäjäryhmiksi. Kuvat on mahdollista avata kirjojeni lähdeluetteloon tutustuen. Nyt näitä ”kuvia” haetaan etenkin juuri algoritmien avulla ja suoraan tekstistä (latinankielinen sekä englannin- tai suomenkielinen) näitä samalla vertaillenkin. Kuvat ovat kirjoissani nähtävissä värillisinä tekoälyn tuottamina taideteoksinamme. Niiden syntyyn ja oivaltamiseen ei siten tarvita muuta kuin ehkä hivenen kuvataiteitten myös historian avaamista. Kun tunnet yhden, tunnet kaikki – ”Unum cum noveris, omnes noveris (Terentius).

Yrittäjyyteen liittyy luja optimismi, ekologisesta yrittäjyydestä odotetaan suurta tulevaisuuden trendiä, yhteistyötä haetaan koko toimialalle ja siihen myös sitoudutaan. IMA:n (Innovative Management Association) ja SRI:n (Stanford Research Institution) innovaatioroolien luokituksessa nämä yrittäjät sopivat parhaiten ns. klusterin organisoivaan systeemiin. Nämä kaksi ensimmäistä ryhmää ovat ne suurimmat ja siten parhaiten tunnistettavatkin. Yhdellä kertaa ja sanalla sanoen. – ”Uno tempore” – ”Uno verbo.”

Toinen ryhmä poikkeaa nimittäin edellisestä vain vähän. Ensimmäisen tavoin se asettuu lähelle ensimmäisen ja neljännen faktorin yhteistä leikkauspistettä. Arvomaailma on humanistisekologinen mutta mukana on edellistä ryhmää enemmän ns. sisäisiä yrittäjiä (intrapreneurship). Nämä vetävät omaa hanketta tai ideaa joko yrityksen sisällä tai koko yritys on yhden idean toteutusta. Joukossa on myös runsaasti ideakatalysaattoreita. Kun tunnet yhden, tunnet kaikki – ”Unum cum noveris, omnes noveris.”

Yhteisessä, innovaatiorooleja hakevassa klusterissa nämä yrittäjät paikantuvat lähinnä innovaattoriryhmään. Alkuperäistyössä nämä ryhmät on asetettu myös tietokoneen tuottamille kuvillekin (akselit).

Kolmas ryhmä yrittäjistä sijoittuu tiiviinä klusterina edellisten ryhmien tuntumaan toisen faktorin suuntaan kuitenkin etääntyneenä. Ekokestävyyttä arvostetaan mutta arvot ovat kuitenkin edellisiä ryhmiä kovempia ja vastuu kestävästä kehityksestä on näillä ”vapaamatkustajilla” vähäisempi. Joukossa on runsaasti toiminnan suuntaajia (course-keeper) eikä ryhmän yrittäjät tuota niinkään omia ideoita kuin lisäävät ideoihin kohdistuvaa kiinnostusta kuluttajissa. Innovaatiorooli yrittäjien yhteisessä verkostossa on lähinnä ns. tutkailevassa promoottorijärjestelmässä. Tämäkin löytyy kuvasta ko. alkuperäistekstini kirjasta (ks. lähdeluettelo). Yksi, mutta leijona. – ”Unus sed leo.”

Neljäs ryhmä yrittäjiä eroaa edellisestä vain hieman neljännen faktorin suuntaan. Nämä ”itselliset yrittäjät” toimivat miltei yksinomaan markkinatalouden pelisäännöillä ja kosketus markkinoihin, välitysagentteihin, alihankkijoihin jne. on muita ryhmiä kehittyneempi. Ympäristöarvot ja niiden merkitys imagon rakentelussa myönnetään merkittäväksi, mutta sen moraalinen painolasti on vähäinen ja ”vapaamatkustajien” määrä kasvaa. ”Käytäntö on paras opettaja. ” – Usus magister est optimus.”

Samalla kuvan (1) kuluttajaryhmän ”pelaajien” arvomaailma tulee lähemmäs toimintastrategiaa. Yhteisessä yrittäjäverkostossa näiden yrittäjien innovaatiorooli on lähinnä teknologian ja markkinoiden portinvartijarooleja tai joissakin tapauksissa verkostomeklareina. Tottumus on tyranni – ”Usus est tyrannus.”

Viides suurehko ryhmä paikantuu hieman hajanaisena kirjavan toimialakentän monialayrittäjäryppäänä konventionaalisten ryhmien yläpuolelle neljännen faktorin suuntaan. Usein tausta on vielä perinteisessä maataloudessa ja toiminta on hapuilevaa. Nämä ”tuotechampionit” uskovat omiin tuotteisiin periaatteella ”hyvä tuote myy itsensä” ja omalle tuotteelle omistaudutaan vahvalla tunteella. Omaa ideaa viedään raivokkaasti eteenpäin, mutta kokemus yrittäjyydestä on vähäistä ja toiminta on tuotepainotteista. Yhteisessä verkostossa tai klusteritaloudessa näiden yrittäjien innovaatiorooli on lähinnä kokemusvälittäjänä, menneisyyden vanhojen ja usein jo unohdettujen ideoiden kehittelijöinä koko klusterin käyttöön. Kunpa voisi olla hyödyksi – ”Ut prodessem.”

Kuudes ryhmä on lähellä kokemusvälittäjiä mutta jo ”punaisen langan ” löytäneenä lukuisista tuoteideoista. Taito arvioida ulkopuolisia trendejä on hyvä ja heikotkin signaalit otetaan vastaan myös kulutuksen suunnalta. Valmis kaikkeen – ”Ut quocumque paratus.”

Visiointitaito on kehittynyt edellisestä ryhmästä ja maatalouden merkitys on enää vain muuta yrittäjyyttä hivenen tukeva. Kansallisessa verkostossa innovaatiorooli on lähinnä systeemin arvioivassa kehittämisjärjestelmässä tai verkostomeklareina viidennen ryhmän suuntaan.

Kaksi viimeistä ryhmää koostuu avaininnovaattoreista. Tyypillistä yrittäjille on kriittisyys ja toisinajattelu, ristiriita vallitseviin megatrendeihin ja konflikti konventionaalisiin ryhmiin. Näkemykset ovat omaperäisiä ja radikaaleja, selvästi muista ryhmistä erottuvia. Huippua kohti – Ad summum. Loukata toista, sen me osaamme. – ”Ad nocendum potentes sumus (Seneca).

Kaikista yrittäjistä näihin kahteen viimeiseen klusteriin ryhmittyi noin 10 % ja faktoriratkaisussa tämä määrä riitti jopa oman faktorin syntymiseen (kolmas faktori). Yrittäjien yhteisessä innovaatioroolien verkostossa näiden ryhmien merkitys on innovaattoreina tärkein. Tämä on syytä muistaa jatkossa. Alea iacta est.

Tuekseen nämä yrittäjät kaipaavat kuitenkin onnistuakseen organisaatiorakenteeseen suunnannäyttäjiä (course-keeper) tai palkitsijoita (rewarder). Maaseudulla nämä yrittäjät ovat traditionaalisessa toimintaympäristössään usein vaikeasti siedettäviä, ja seurauksena on joko katkeroituminen, väsyminen tai vetäytyminen tukijärjestelmien ja kriittisen massan puuttuessa. Kaikkein ongelmallisin on joko kontrolliorientoitunut tai pelien kyllästämä organisaatio tai yhteisö, jonka riskinsietokyky on alhainen.

Johtopäätökset

Eko- ja luontoyrittäjyys ovat käsitteinä vielä kovin tuntemattomia, mutta niiden merkitys sekä suurimpien taajamien kulutuksessa että maaseudun luonnonvarojen ja yrittäjyyden kehittämisessä on kaiken aikaa kasvava. Meillä on nyt aikaa perehtyä sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Toimialan yrittäjyys on parhaillaan verkostoitumassa sekä alueellisesti että kansallisesti ja sen menestys perustuu mm. suurten klustereiden strategisiin linjauksiin keskittyä pääliiketoimintaansa, jolloin pienyrittäjyydelle jää enemmän tilaa. Yrittäjä elää nyt itse todellisuudessa – tosiasiassa. ”Re ipsa quidem” – ”Re vera.”

Diffuusiona leviävänä prosessina ekologinen kulutus on siirtymässä globaalina ilmiönä pääkaupunkiseudulta maaseudun taajamiin ja myös itse tuotantoalueille. Ero tuotantoalueiden yrittäjien ja voimakkaasti segmentoituneiden kuluttajaryhmien välillä on sosioekonomisesti suuri ja vaikeuttaa markkinointiponnisteluja yhdessä yrittäjien pienuuden ja toiminnan käynnistysongelmien kanssa. Olemme kuitenkin nyt oikealla järjellä ja tiellä, olemme toimineet järkevästi. – ”Ratione et via” – ”Ratione fecisti.”

Yhteistä, molempia tyydyttävä, strategiaa joudutaan hakemaan koskien toimialan innovaatioita, ekotehokkuutta, verkostoitumista, asiakaslähtöistä toimintaa, ohjauskeinoja ja tuoteominaisuuksia, luonnonvara-arvopohjan rakentamista sekä laajempaa yhteiskunnallista ja sosiaalista kestävyyttä. Yhteinen imago ja tuotteet tai palvelut edellyttävät laajoja tutkimuksia koskien niitä indikaattoreita, jotka yhdistävät fyysisen pääoman (nature capital, material capital) inhimillisen ja sosiaaliseen pääomaan (human capital, social capital) ja näiden edellyttämiin yritysten laatu- ja ympäristöjärjestelmiin sekä laajempiin klusterin sisäisiin ympäristöohjelmiin. Juvenalista lainaten, se on harvinainen lintu maan päällä – aivan kuten musta joutsen. – ”Rara avis in terris nigroque simillima cygno.”

Organisaatioinnovaationa tämä tarkoittaa lähinnä eri innovaatiorooleihin kuuluvien yrittäjätyyppien järjestäytymistä siten, että vastaavat kuluttajaklusterit ja näiden voimakkaasti segmentoituneet osat löytävät verkostossa toisensa (kuva 3). Tässä prosessissa tutkimuksessa löydetyt kahdeksan yrittäjäklusteria muodostavat yhdessä organisaation luonnonvaroihin ja suomalaiseen regionalismiin (lue: paikallisuus) sidotun innovaatiojärjestelmän. Elämme kokonaan uutta aikakautta. – ”Saeculum”. Pienet rikokset rangaistaan, suuria viedään triumfissa. – ”Sagrilega minuta puniuntur, magna in triumphis feruntu.” (Seneca).

Näitä innovaatiorooleja Suomessa ei voida (eikä saisi) irrottaa globaalitaloudessa (klusteritaloudessa) regionalismista, mutta niiden toimintaa voidaan helpottaa globaalin kulutuksen suuntaan yhdistämällä yrittäjien innovaatioroolit toisiinsa. Näin uusi organisaatio, globaali klusteri, ei ole sidottu regionalismiin (paikallisuus, rajat) tai maaseutuasumiseen. Paikallisuutta tai yhteisöllisyyttä tulisi kuitenkin vaalia. Se helpottaa, ankarissa aalloissa kyetään olemaan levollisia. – ”Saevis tranquillus in undis.”

Mallin toisen osan muodostavat kymmenen kuluttajaklusteria tai –segmenttiä. Näiden sidos regionalismiin on vähäinen tai sitä ei joissakin ryhmissä esiinny lainkaan. Kun yrittäjien toimintaa sitovat fyysinen ympäristö ja sosiokulttuuriset rakenteet, retrospektiivisuus, väärä provisionalismi (nationalismi), ekonometria jne. kuluttajasegmenttejä yhdistää pikemminkin subjektivismi, immateriaaliset arvot, fiktiiviset tunne- ja ajatuskuvat sekä tutkimuksen näkökulmasta positivismista vapaa päätöksenteko. Kun näitä kahta vertailet, ihmisen pahin vihollinen on yleensä hän itse. – ”Saepi nihil inimicius homini quam sibi ipse (Cicero).

Vaaditaan siten positivismista poikkeavaa tutkimusmetodiikkaa (introspektiivisuus). Yhteisiä ohjaavia elementtejä ovat kommunikaatiojärjestelmä ja uusin globaali informaatioteknologia. Näin kuluttajan ja yrittäjän näkökulmasta verkostoituminen ja klusterirakenteet näyttäisivät helpottavan ”oikeiden” klusterin osien operoimista keskenään ja klusterin sisällä toisiaan vahvistaen. Näin ihminen kykenee toimimaan myös ankarissa aalloissa levollisesti. – ”Saevis tranquillus in undis.”

Näin oikeat kuluttajasegmentit ja yrittäjäryhmät (huom!) operoivat keskenään ja tuoteominaisuudet, tuotekehittely ja markkinointitapa löytävät kullekin kysynnälle (tuotteelle, palvelulle) oikean kohteen. Verkostopalvelut ja sähköinen kauppa luonnollisesti helpottavat prosessin syntyä oleellisesti ja ovat usein sen edellytys. Ei kuitenkaan sama kuin verkostotalous. Toteuttaako prosessi klusteritaloudessa ns. huipputeollista kasvu-uraa, vaiko ns. humanistisekologista kasvu-uraa, riippuu lähinnä teorian tulkinnasta. Sillä ei ole toiminnan yksittäiselle yrittäjälle juurikaan merkitystä. Se on vain taustalla toimiva loistava johtaja, suoraa tietä kulkeva. – ”Rector illustris” – ”Recta viva.”

Edellinen korostaa (huom!) enemmän makrotaloutta ja globalisaation seurauksia, jälkimmäinen mikrotaloutta ja teorian paikallisuudesta lähtevää näkökulmaa. Hallitse asiasi, sanat seuraavat. – ”Rem tene, verba sequentur.” (Cato vanhempi).

Kirjallisuus

Eskola,J. & Suoranta, J. (1999). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino. Tampere.

Luostarinen,M. (1991). Tiedonhankinta ja tutkimusmenetelmät monitieteisessä ympäristötutkimuksessa. Maatalouden tutkimuskeskus 1991, Jokioinen, p. 57.

Luostarinen,M. & Vanhamäki, P. (2001). Ekologinen yrittäjyys. Tutkimus kuluttajien, yrittäjien ja kansanedustajien näkemyksistä ekologisen yrittäjyyden kehittämisestä Suomessa. Summary: Ecological entreprenerhip. A study on the views of consumers, Entrepreneurs and Members of Parliament on developing ecological entrepreneurship in Finland. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Jokioinen. p. 165.

Rutanen, J. & Luostarinen, M. (2000). Luontoyrittäjyys Suomessa. Alueelliset verkostot: luontoyrittäminen, matkailu- ja maaseutuklusteri –hankkeen loppuraportti. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja, sarja B, p.65, liitteet 5.

Luostarinen, M. (2006). Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka. Ecological Cluster and Innovation Policy. Turun yliopisto, Sosiologian laitos. (Second doctoral dissertation). Maa- ja elintarviketalous 70. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. 288 s.

Luostarinen, M. (2007). Webympäristön blogi ja innovaatioprosessit. Webympäristö tutkimuksen ja tiedottamisen haasteena. Maa- ja elintarviketalous 102.

Luostarinen, M. (2021). Cluster Art and Art of Clusters 70 years. Norderstedt, BoD. Germany. 420 p.

Luostarinen, M. (2022). Klusteri politiikan, talouden ja taiteen välineenä. – Cluster Policy, Economy and Art. Norderstedt, BoD. Gemany. 544 p.

Luostarinen, M. (2023). Dum spiro, spero (illustrated). BoD, Germany 787 p.

Luostarinen, M. (2023). Botrus Art, Arte Clusters – Cluster Art, Ar of Clusters. BoD, Germany. 780 p.