Oikein hyvää yötä ja sunnuntain aamua, Aunon ja Alvarin päivää. Laura Huhtasaarta pyritään kaiken aikaa koukuttamaan mukaan tyhmyyskisaan. Jos ja kun hän sen välttää hän voittaa itselleen sen paikan Suomessa, jonka Saksassa voitti paljon vaatimattomampi kandidaatti ja jatkaa voittojensa sarjaa tänään sunnuntaina.

Elämä alkaa muistuttaa Alfred Hitchcockin elokuvia. Tai Hitchcockin kaltaiset pyrkivät sitä matkimaan mutta eivät onnistu saamaan mukaan sen kauhuista kuin kalpean kuvajaisen. Media-ajan maailmaa. Aina tapahtuu ja entistä kauheampaa eikä lööpeillä pysty niitä mitenkään enää lisäämään ja liioittelemaan, päinvastoin. Sanat loppuivat. Liioittelevat ylisanat ja toimittajien vuodatukset. Tutkiva journalismi ei ole tiedettä nähnytkään. Tutkija ei ole tiedemies tiedoksi Aamulehdelle.

Meksikon järistyksiä seuraavat pahemmat järistykset. Maria hurrikaani seuraa Irmaa. Myanmarissa kansansurma ajaa puoli miljoonaa ihmistä aavikolle. Kiina sulkee öljyhanat Pohjois-Korealta. Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean päämiehet nimittelevät toisiaan tavalla johon suomalainen juoppokaan viikonloppuna, ennen joutumistaan putkan pahnoille, ei kykenisi, sanat vain loppuisivat. Samoin käy medialle jonka lööpit eivät enää ylisanoina kuvaa menossa olevaa elävää elämää. Liioitteleva valemedia vaikenee kohta sekin. Mistä voisi valehdella?

Koska tällaista on koettu viimeksi? Vuonna 2011 johon loppui Maykansan kalenteri. Alkoi arabi-islamilaisten maiden vallankumousten aalto. Siitä ei tullut loppua lainkaan. Japanissa tsunami hävitti rannikon kaupunkeja ja ydinvoimaloita. Media toitotti kuinka korkeakulttuuri ja sivilisaatio selviää tsunamista hetkessä. Norjassa riehui mielipuoli terroristi. Suomi kävi historiansa omituisimmat jytkyvaalit, joista ei ole vieläkään selvitty eikä kai selvitäkään. Poliittinen instituutiomme meni uusiksi ja alettiin elää uudelleen vuoden 1973 vaalejamme ostamalla ministerin salkuilla olematonta puoluetta puuhahenkilöineen. Puuhamaan pääministeri oli insinöörinä kertomassa kuinka poliittisen kannatuksen menetys on jotenkin korvattava, hyvitettävä.

” Ihminen oli jälleen luolassaan alaston ja lymyili paratiisin lehvistössä. Sanat eivät enää antaneetkaan suojaa, ja niitä oli keksittävä koko ajan lisää, eikä niihin ollut enää emotionaalista sidosta, jolloin se katosi niiltäkin, joihin se oli joskus lapsena istutettu. Aika kulki jälleen molempiin suuntiin ja taantuma syveni. Ihmisen omaksi tieteeksi alkoi tulla parasitologia, joka tutki sopeutumista elämään toisten kustannuksella, toisten eläinten ja kasvien sisällä ja niitä hyödyntäen. Jotkut näkivät siinä suuren mahdollisuuden, toiset lopun alun uhkakuvia, kolmannet eivät nähneet sitä lainkaan. Ja jälleen tarvittiin geenejä, joilla näitä ihmispoloja hallittiin.”

Mistä tämä on? Kirjan johdannosta sivulta 20. Arctic Babylon 2011. Koko kirja on luettavissa kotisivultani www.clusterart.org

Hesarissa (23.9) kerrotaan kirjailijasta, pahan pojan nekrologina, joka jäi yhden kirjansa vangiksi, ensimmäisensä. Se julkaistiin vuonna 1958 runsaasti karsittuna ja sensuroituna. Kirjailija kuoli juuri yli 90 -vuotiaana, monelle tuntemattomana. Hänen käsikirjoituksensa hylkäsi yli 50 kustantajaa. Kukaan ei sitä halunnut, uskaltanut, julkaista. Kun se lopulta rohjettiin julkaista, se on saanut yli 50 miljoonaa lukijaa.

Kirjailija oli James Patrick Donleavy ja kirjan nimi “Holtiton mies” (The Ginger Man, 1955). Donleavy tunnettiin myös kohtuullisena taidemaalarina. Brooklynissa syntynyt irlantilaistunut amerikkalaiskirjailija. Hän on kuin oman aikamme kuvaus kirjailijastamme, taiteilijasta, toimittajasta. Tutkijasta journalismista mutta ei tiedemiehestä ensinkään.

Hesari samalla sivulla on toinenkin nekrologi. Kumousmies ja kommunistien kassanhoitaja Markus Kainulainen on kuollut. Jopa DDR:n diplomaatit kyllästyivät Kainulaisen liioitteluihin, ryhmäkuntalaiseen toimintaan ja henkilökohtaisiin hyökkäyksiin, lukee nekrologissa. Nekrologin kirjoittaja, historiantutkija Veli-Pekka Leppänen toki muistaa myös miten oli tapana sanoa Skp:n keulamiehistä kuinka Taisto Sinisalo osasi puhua, Urho Jokinen kirjoittaa ja Markus Kainulainen laskea. Hän oli oppinut kumousoppinsa jo varhain, eikä enää koskaan nähnyt tarvetta hylätä tai tarkistaa sitä. Lopettaa Leppänen kirjoituksensa ja sanoo samalla totuuden monesta suomalaisesta. Se kun samalla kertoo miksi vasemmiston kannatus romahti ja on nyt yhteensäkin vain gallupeissa 20-25 %:n tietämissä. Miten se voisi tuolta pohjalta olla korkeampi?

Tiedemiehestä aletaan Aamulehdessä käyttää käsitettä tutkija. Tutkia voi vaatekaappinsa sisältöä, autonsa takakonttia, poliisina tutkitaan koko ajan ja raportoidaan tuloksista. Ei se siitä vielä tiedettä tee. Uskokaa nyt toimittajat viimeinkin Tampereelle tutkivina journalisteina. Te ette tee tiedettä. Ei likimainkaan. Te tutkitte ja huomenna se tutkimus menee roskiin. Mikään ei ole niin vanha kuin eilinen Aamulehti. Se on jo vanha syntyessään.

Soveltava tutkimus ei ole tiedettä sekään. Jos siitä alkaa tiede unohtua, kaivo kuivuu, lähde puuttuu, pohjavesi katoaa, yliopisto ja tutkimuslaitos saa sulkea ovensa. Ketään kun ei maailmalla kiinnosta soveltava tutkimus, jossa ei taustalla ole tiedemiehen oivallukset ja löydökset. Niiden popularisointi edellyttää että tunnet aiheen paremmin kuin hyvin, paremmin kuin sen löytäjä tiedemiehenä, etkä ole löydökseen rakastunut, puhu sen puolesta väitöstilaisuudessa.

Suomalaiset eivät ole erityisen paikkaleimautuneita ja kotipaikkauskollisia. Vain noin joka toinen meistä asuu syntymäkunnassaan ja 65 % syntymämaakunnassaan. Uskollisimpia ovat luonnollisesti rannikon pienissä ruotsikielisissä kunnissaan asuvat ja ahvenanmaalaiset. Vain joka kymmenes on jättänyt kotikuntansa. Lapissa taas Pelkosenniemellä yli 80 %. Maakunnista rannikon ja Uudenmaan, Varsinais-Suomen asukkaat ovat luonnollisesti valtaosin kotimaakunnassaan. Töitä riittää eikä ole muutenkaan tarvetta muuttaa pohjoiseen. Tällainen teksti on tutkimuksesta (HS 23.9). Se ei ole tiedettä.

Etelä-Savosta ja Kainuusta taas löytyy vähiten siellä myös syntyneitä, vajaa puolet. Syntymämaakuntani Pohjois-Savo ja nykyinen kotimaakuntani Kanta-Häme ovat liki tasoissa, 60 % on syntynyt ja asuu edelleenkin juurillaan. Ei näissä maakunnissa paljoa eroa ole ajellen Forssasta Iisalmeen tai Hämeenlinnasta Kuopioon. Toista on jos ajat 500 kilometriä Keski-Euroopassa joko idästä länteen tai vaikkapa saman maan sisällä Espanjassa Madridista Kataloniaan ja Barcelonaan.

Hesarissa (23.9) on mainio artikkeli etenkin maailmankuulujen urheilijoiden operoinnista tunnetusta lääkäristämme, Sakari Oravasta, nyt eläkkeelle siirtyvästä. David Beckhamin käynti oli mediatapahtuma. Sakari Oravasta tulee nyt vale-eläkeläinen. Jatkossakin hän tulee olemaan parhaiten ansaitsevien lääkäreitten joukossa ja verotettavana.

Häntä kuvataan avoimeksi, puheliaaksi ja suorasanaiseksi mieheksi. On tehnyt tuhansia leikkauksia mutta samalla myös matkoja ja etenkin Espanjan suunta mainitaan. Siellä Barcelonan pelaaja ei kuitenkaan suostu tulemaan Madridiin leikkaukseen. Meillä taas Oulun Kärppien pelaaja voi hyvinkin matkata Turkuun tai Helsinkiin operoitavaksi.

Se on asia, jota ei tule aina ajatelleeksi ja monet omat riitamme ovat tekopeliä, valeriitoja. Joskus maailmaa kiertäen nämä suomalaisten tekopelit ja riidat tyhjästä tehden tympivät. Tätä kirjoittaessani Jäämerellä tapahtui muutoksia, joiden kohdalla arktinen babylon etenee aivan riippumatta siitä syntyykö se mustasta noesta vaiko kasvihuoneilmiöstä. Tästä väittely on tutkijoiden ja poliitikkojen hyvä lopettaa alkuunsa. Tiedemies ei noin typerään lähde mukaan, tyhmyyskilpailuun.

Laura Huhtasaarta pyrittään kaiken aikaa koukuttamaan mukaan tällaiseen kisaan. Jos ja kun hän sen välttää hän voittaa itselleen sen paikan Suomessa, jonka Saksassa voitti paljon vaatimattomampi kandidaatti ja jatkaa voittojensa sarjaa tänään sunnuntaina.