Oikein hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kivi muistetaan etenkin seitsemästä veljeksestä ja heidän matkastaan kohti sivistysvaltion ensimmäisiä portaita. Siinä matkalla sattui ja tapahtui mutta sivistys otti ja lopulta vei niskalenkin jopa vanhimmasta jääräpäästä.

Se että elämme nyt modernin yhteiskunnan Suomessa ei tarkoita, etteivätkö lapsemme synny täsmälleen samaan maailmaan kuin vanhmpansa. Se mikä heitä muuttaa Jukolasta on lähiympäristö ja sieltä saatavat vaikutteet. Maailma kun on sitä, millaiseksi me aikuiset sen rakennamme lapsillemme ja lapset sen lähiympäristössään kokevat. Muuta mahdollisuutta kun ei ole.

Nyt olisikin syytä nähdä jo suurten ikäluokkien taakse ja rakennettava vuosikymmen 2050 visioiden. Koti ja koulu ovat siinä ne tärkeimmät, sekä se yhteisö, jonka lapset kohtaavat jo ennen kuin oppimisgeenit ovat ehtineet umpeutua. Kirjallisuus, sähköinen tai ilman, omalla kohdalla molempia käyttäen, on kuitenkin varmin viestittäjä myöhemminkin. Tervetuloa siis kotisivulleni.Olet tänään liki kymmenesmiljoonas lukijani, www.clusterart.org. Hyvin harvat meistä elävät tänään – ovat valmistautuneet elämään huomenna tai sitten elävät eilisessä. Yli sadan kirjan julkaisu tekee sinusta kirjailijan myös Suomessa eläen. Se että osa niistä on väitöskirjoja, ei ole este tulla kirjailijaksikin myös Suomessa asuen ja syntyen. 

Kieli ei katoa ja itse pidän omalta osaltani huolen, että ehdin hoitaa ajoissa myös lasten käyttöön sopivan lukukokemuksen omasta ajastani ja hieman vanhemmastakin historiasta siihen solmukohtia lisäten. Esimerkit ovat sellaisia, joista on ehkä helpoin tapa oivaltaa myös oman aikamme kipeitä solmukohtia. Menneen ajan traumat kun ovat usein juuri niitä solmukohtia, josta muistimme muodostuu. Silloinkin kun ne ovat traumaattisia ja fataaleja ilmiöitämme, ikäviä muistettaviksi. Jos näet valoa tunnelin päässä, katsot ehkä väärään suuntaan.

Takavuosien liikennevirastosta tuli VÄYLÄVIRASTO. Jos tiellä on kuoppia ja se on liki kelvoton ilmoita siitä virastolle netissä. Palauteväylä.fi. Se on liikenteen asiakaspalvelua ollut jo kauan. Sinne voi myös soittaa. 01295020600. Jos tiellä on liki hengenvaarallisia kohtia, sinun on jopa VELVOLLISUUS ottaa yhteyttä silloin tienkäyttäjän linjaan numeroon 02002100. Olen ottanut autoni törmätessä tuollaiseen pohjattomaan kuoppaan ja tehden voltin katolleen lumen peittäessä petollisen ja pohjattoman onkalon.

Samoinhan sinä menettelet, jos joudut kolariin vaikkapa sarvipäisen eläimen kanssa. Ilmoitat siitä hätänumeroon. Eläin on myös haettava vammautuneena metsästä, jos itse selvisitkin. Hätänumeron tiedät. Metsämiehet hoitavat kyllä sarvellisen eläimen ja urakoitsija panee tien kuntoon. Tappelu rumien kanssa on sekin turhaa. Heillä kun ei ole mitään menetettävää. Köyhien kanssa riitely on kaikkein turhinta elämässäsi.

Mitä sen sijaan ei pidä tehdä, jos kyse on valtion hoidettavasta väylästä. Älä politisoi sitä ja ala kerätä adresseja kuntaan poliitikkosi tueksi ja lukien niitä valtuustossa. Kunta ei hoida valtion teitä ja harva nykyisin yksityisiäkään teitämme. Hyvä kun omat väylänsä jotenkin. Rahaa on rajallisesti ja koko ajan maaseudulla tiukemmalla.

Älä myöskään takavuosien tapaan kokoa lähetystöjä tapaamaan maan johtoa, ministereitä tai muita kellokkaita, sinulle rakkaita. Se aika oli ja meni. Siltarumpupoliitikot olivat oman aikansa tuote ja nyt tällaiset puolueet ovat perinnepuolueinamme häviämässä. Ne vain sotkevat hyvin järjestäytyneen yhteiskuntamme kulkua ja toimintatapojamme. Riitelevät joululahjarahoistaan. Heille juuri vastoinkäymiset tekevät elämästä pitkän.

Forssassa valtion omistamana väylänä Kreiviläntie Matkulla on joutunut iät ajat saarroksiin poliitikkojemme paikallisena pallottelun kohteenamme. Samoin leirikeskus Ruostejärvellä Eerikkilän kyljessä ja liki Tammelan pitäjää. Molempia oli mukamas korjattu vuosikymmenet saamatta mitään aikaan. Lähetystöjä liikkui ministereitä tapaamassa kuten 1970-luvulla ikään. Näille ihmisille aika on rannaton virta ja sitä voi myös tuhlatakin.

Samaan aikaan Ypäjä, Jokioinen jne. tien käyttäjinä olivat ilmoittaneet teittensä vaurioista suoraan väyläviraston nettisivulle ja sinne alkoi syntyä punaisia pisteitä jokaisen ilmoituksen yhteydessä. Urakoitsija sai ne sieltä ja laittoi tiet kuntoon. Näinhän se sivistysvaltiossa kuuluukin mennä. Osaamme sen käytännöt ja netti on taskussamme.

Kreiviläntien kohdalla ei ollut eilen YHTÄÄN pistettä mutta kunnanvaltuustolle ja hallitukselle tuli adresseja, joissa oli satoja nimiä. OMITUISTA POLITIKOINTIA. Forssan Lehti keräsi pisteitä valittelijoille ja perinnepuolueille. Kas kun eivät valitelleet myös talven tulosta ja talvirenkaitten vaihdostakin. Tällaiset poliitikot ovat kyllä olemassa ja tuttuja mutta eivät he oikeasti elä, saati saa mitään merkittävää aikaan.

Jotkut poliitikot elävät keräten adresseja sadakseen aikaan hälyn pyrkimättä lainkaan hoitamaan asiaansa. Päinvastoin, häly ja näennäinen auttaminen kuuluvat perinnepuolueen ja sen median toimintaympäristöön. Mitä kehnommaksi väylä tai rakennuskanta menee, kiitos näiden valittelijoiden, sitä enemmän heitä muistetaan vaaleissa. Tyhjät tynnyrit kun kolisevat eniten.

Samaan aikaan fiksut saavat hoidettua asiansa ilman meteliä Perinnepuolueet vihaavat oman aikamme nettiä ja palveluja ilman nimiä ja puolueitamme. Kasvotonta asioiden joustavaa hoitoa.

Nyt on sitten Kreiviläntien kohdalla ainakin yksi punainen piste odottamassa urakoijaa. Kun sinne tulee adressinkirjoittajien pisteet lisäksi, varmasti alkaa tapahtua. Älkää kuitenkaan manitko puolueita. Minä kun en ikävä kyllä vie tätä Forssan Lehteen luettavaksi. Liittyisin silloin seuraan, jossa en ole mukana.

Tarkoitus kun ei ole perinnepuolueen median ja sen toimittajien tapaan nostaa meteliä, josta saadaan akanoita, riitaa ja epäsopua, vihankylvöä ja kiusantekoa, joita kylvää seutukunnan ja seurakunnan luettavaksi. Lapset kun elävät siinä ja saavat vaikutteensa koulukiusaajinamme. Mitä muuta se voisi olla?

Mistä muualta lapset saavat maailmankuvansa kuin seuraamalla lähiympäristöä ja sen yhteisöjä, medioita ja aggressiivisia pelejä, television tarjoamaa viihdettä, stand up -koomikkoja rinnan eduskunnan välikysymyskeskustelun kanssa itseään sivistäen. Tällaisessa elämässä ihmisen olemassaolosta on tullut sylkykuppi. Elämästä yksisuuntainen katu.

Yliherkälle lapselle tämä kaikki on traumaattista kokemusta ja sen jatkumista sekä lopulta fataaliin tilaan ajautuvaa psykososiaalista työ- tai kouluyhteisöä. Jossa tietä ei osata korjauttaa ilman mahdotonta meteliä ja sen aiheuttajia, tulipalojen sytyttelyä niitä sitten mukamas itse sammutellen. Kunhan nyt oikea ministeri tulisi ja hoitaisi?