Herkille nykyihmisille harmittomaksi ajanvietteeksi tarkoitettujen pelien pelaaminenkin saattaa olla traumatisoiva kokemus. Helsingin yliopisto joutuikin vastikään turvautumaan jopa kriisiavun tarjoamiseen Afrikan tähti -pelin järkyttämille opiskelijoilleen.

Tämä sai pohtimaan kaikkien tähän saakka pelaamieni pelien rasistisuutta, enkä ymmärrä, miten olen selvinnyt läpi lapsuuteni ja nuoruuteni kaikista traumatisoivista peleistä ja urheilulajeista.

Lapsena pelasimme siskoni kanssa paljon Arvaa kuka? -peliä, jossa arvuutellaan, kuka monista pelilaudalla olevista hahmoista toisen valitsemassa kortissa on. Siinä tuli syyllistyttyä etniseen profilointiin ihan joka kerta, kun kysyttiin onko vastustajan kortissa oleva henkilö tummaihoinen. Jos ei ollut, tummaihoiset kaadettiin naamalleen.

Shakkia ja erityisesti Tammeakin on tullut pelattua. Niissä mustat ja valkoiset ovat vastakkain ja valkoinen saa aina aloittaa.

Myös biljardi on tarkemmin ajatellen hurjan rasistinen peli. Valkoinen pyyhkii ensin kaikki värilliset pöydältä ja viimeisenä laitetaan vielä musta pussiin.

Jääkiekossa pientä mustaa hakataan kepeillä surutta, tavoitteena ampua se ”häkkiin”, kuten selostajat usein maalia leikkisästi kutsuvat. Antirasistisempi vaihtoehto BLM-hengessä on tietenkin salibandy, jossa hakataan mustan sijaan useimmiten valkoista.

Lopulta kuitenkin ehkä kaikkein rasistisinta mitä mieleen tulee, on ampumahiihto. Käytännössä kaikki kilpailijat ovat valkoisia. Ampumapaikoilla kohteena on rivi mustia ja jokainen huti tuo sakkoja.

Onneksi on myös turvalliseen tilaan soveltuvia, perinteisiä pelivaihtoehtoja, joista ei kenellekään tule paha mieli. Esimerkiksi Kimblessä kuplassaan elävä noppa jakaa pisteitä ja sateenkaaren väriset palikat kiertävät loputonta kehäänsä vailla huolia ja murheita.