Sen minkä päivä lämmittää, se lämpö yöllä menetetään, tuota sanotaan lämpökuolemaksi. Jokainen päivä tarvitsee aina uuden annoksen lämpöä tuottavaa säteilyä, energiaa, joten ei ole olemassa mitään kumuloituvaa hiilidioksidista johtuvaa ilmaston lämpenemistä. Energiatason viritys tarvitsee aina lisäenergiaa, kun tiheät radioaktiiviset aineet ja niiden suuri järjestysluku jaksollisessa järjestelmässä liittyy jo kappaleen nopeuteen avaruudessa ja ennen kaikkea nopeuden kasvaessa elektronikuoren muodostamassa suojassa avaruuden magneettista kenttää muodostavassa ja ylläpitävässä ns. eetterissä. Avaruus on siis väärällään harvan magneettisen aineksen vaikutuksessa liikkuvia taivaankappaleita, joissa ytimet ovat voimakkaasti säteileviä.

Ydinreaktorit kuluttavat maan massaa pinnalla, muuttaen sitä ydinreaktioissa avaruuden väliaineeksi. Tuosta on seurauksena maapallon kiertoradan kasvu ja hidas viileneminen, käytännössä lopullisesti. Samalla kun näkyvä maailmankaikkeutemme kasvaa, kiinteä aine liukenee vähitellen väliaineeksi, ja aikanaan vain jättimäiseksi sumuksi vailla planeettoja ja tähtiä. Uusia maailmoja muodostuu näiden sumupilvien törmäilyissä äärettömässä maailmankaikkeudessa. Kivihiili on maapallon olemassa olon turvaksi paras energiaratkaisu, tuossa ei tarvita raskaita radioaktiivisia atomeja, joissa atomin rakenteen vuoksi sen liikkeestä johtuva säteily muodostuu harvenevasta avaruuden materiasta, joka hajottaa atomirakenteita palautumattomaan plasman kaltaiseen muotoon.

Näin on, kullan ja uraanin väliset merkittävät erot ovat niiden kiderakenteissa, jossa uraanin ortorombinen ja kullan pintakeskinen kuutiollinen rakenne erottaa ne ominaisuuksiltaan liikkeessä avaruudessa suhteessa absoluuttiseen paikallaan pysyvään pisteeseen näkyvän maailmankaikkeuden liikkuvassa tilassa. Uraanin tiheä järjestysluku aiheuttaa kuin suojaverhon suurissa nopeuksissa avaruuden väliaineessa ja nostaa atomien vähempiarvoisten atomien energiatason korkeimmalle tasolle, lopulta höyrystäen sen suurienergisenä säteilynä väliaineen tasolle, josta paluuta ei ole, kuin hyperpaineen avulla lisättynä kitkahäviöt. Energiaa kuluu tuohon vähintään tähtien törmäyksessä vapautuvat energiat.