Tulevan Suomen Tasavallan presidentin vaalien ensimmäisen kierroksen vaalipäivä on sunnuntaina tammikuun 28. päivä 2024. Toki ennakkoäänestykset kotimaassa ovat sitä ennen eli 17.- 23.1.2024.

Todennäköisen toisen kierroksen vaalipäivä on sunnuntaina 11.2.2024 ja ennakkoäänestys sitä ennen kotimaassa 31.1.- 6.2.2024. Äänestysten jälkeen selviää, kuka on Suomen 13. presidentti.

*****

Julkisuudessa on käyty keskustelua siitä, pitääkö puolustusvoimien ylipäällikön (lue: presidentin) olla asevelvollisuuden suorittanut.

Historian lehdet kertovat, että puolet aiemmista presidenteistä eivät ole suorittaneet varusmiespalvelua. Tähän joukkoon kuuluvat: K.J. Ståhlberg, L.K. Relander, P.E. Svinhufvud, Kyösti Kallio, Risto Ryti, J.K. Paasikivi ja Tarja Halonen. Presidentti Gustav Mannerheim ei suorittanut sotilaspalveluaan Suomessa, sillä hän sai sotilaskoulutuksen Nikolain ratsuväkiopistossa Pietarissa.

Mielestäni varusmiespalvelu ei anna eväitä presidentin viran hoitoon.

Myöskään saadulla sotilasarvolla ei ole suurta merkitystä, sillä olihan pitkäaikaisin presidenttimme Urho Kekkonen ”vain” kersantti. Kekkosen seuraaja Mauno Koivisto oli alikersantti ja hänen jälkeensä presidentiksi tulleilla Martti Ahtisaarella ja Sauli Niinistöllä jopa kapteenin ”natsat.”.

Mitä tasavallan presidentin kelpoisuusvaatimuksiin tulee, niin ainoa erikseen mainittu vaatimus on se, että presidentin tulee olla syntyperäinen Suomen kansalainen.

*****

Olen ollut aktiivisesti mukana paikallisessa puoluepolitiikassa yli 50 vuotta ja toiminut presidenttiehdokkaiden Koivisto, Ahtisaari ja Halonen –tukiryhmissä.

Arvostin Mauno Koivistoa siksi, että hänen elämänkaarensa oli monessa suhteessa poikkeuksellinen. Se kertoi lahjakkaasta, uutterasta ja myöhemmin päämäärätietoisesta ihmisestä. Talousmiehenä ja valtion finanssipolitiikan asiantuntijana Koivistosta tuli hahmo, johon suhdanteet eivät vaikuttaneet.

Vaatimattomista kotioloista lähtenyt Koivisto joutui jo lapsena tarttumaan ansiotyöhön. Koulunkäynnin jatkaminen ei 1930-luvun työläislapselle ollut samalla tavalla mahdollista kuin nykyisin. 

Myöhempi toiminta Suomen Pankin pääjohtajana, pääministerinä ja presidenttinä on jo historiaa. Pidin Koivistoa oppi-isänäni oman vaatimattoman poliittisen urani aikana.

*****

Hiljattain edesmennyt Martti Ahtisaari oli presidenttiehdokas, jonka tukiryhmässä oli ilo toimia. Mielestäni SDP:n ”pääehdokas” Kalevi Sorsa teki suuren virheen vapauttaessaan TUL:n puheenjohtaja Matti Ahteen eduskunnan puhemiehen tehtävästä. Toimenpide sai ”tuomion” lähes kaikilta TUL:n seurajohtajilta.

Jyväskylän demarivaltuutetut asettuivat näkyvästi – kahta lukuun ottamatta – Sorsan taakse. Toinen heistä oli kansanedustaja Reijo Laitinen. Myös hänen avustajansa Ahti Ruoppila oli aktiivisesti mukana vaalityössä. Tukiryhmän puheenjohtajana toimi Petri Mäkinen.

*****

Kolmas presidenttiehdokas, jonka vaalityössä olin mukana, oli Tarja Halonen. Hänen ehdokkuus perustui paljolti Ahtisaaren syrjäyttämiseen, kun Ahtisaari ei suostunut puoluejohdon vaatimaan jäsenäänestykseen.

Halosen vastustajat korostivat ennen vaaleja sitä, ettei hän kuulunut kirkkoon, eli avoliitossa ja kuului demarien vasemmistosiipeen. Kritiikistä huolimatta Halonen sai äänistä 51,6 prosenttia ja vastaehdokas Esko Aho 48,4 prosenttia.

Halonen oli pressana kaksi kautta. Mielestäni suurin moka, minkä Halonen teki, oli jalkaväkimiinojen poistaminen – kylläkin Ottawan sopimuksen myötä – maamme itärajalta.

*****

Maamme 13. presidentti valitaan joko puolueen tai valitsijayhdistysten asettamien ehdokkaiden joukosta. Kuten aiemmin totesin, niin varusmiespalvelulla ja sotilasarvolla ei mielestäni ole merkitystä, joten oletan tulevan presidentin olevan joko korpraali tai sivari, joka ei kuitenkaan ole Haavisto.