Maahanmuuton kustannusten minimointi on ollut eräs PS:n vaatimuksista jo vuosikymmenen ajan. Yksikään muu puolue ei ole asiasta huolissaan, vaikka kaikkien pitäisi tiedostaa sen kustannukset Suomen valtiolle.

Maahanmuuton kustannuksia ei ole valtion toimesta – kunnista puhumattakaan – haluttu selvittää, vaikka resursseja molemmilla instituutioilla luulisi siihen olevan. Kyse on pelkästä haluttomuudesta, koska muut puolueet eivät halua kustannuksista puhua.

Ainut henkilö, joka on tehnyt merkittävän työn kustannusten selvittämiseksi, on ollut KHT-tilintarkastaja Pauli Vahtera. Iltalehti uutisoi 6.3.2019 otsikolla:” Maahanmuutto maksaa Suomelle 3,2 miljardia euroa vuodessa”. Lehden jutusta ilmeni, että Vahteran laskelma (3,264 mrde) perustui 16 yksittäiseen menoerään, josta oli vähennetty sekä ansiotulo- että arvonlisäveron osuus.

Hän totesi myös, että humanitäärisen maahanmuuton menot ovat olleet vuosina 1990–2018 noin 46 mrde, ilman korkomenoja. Kun tiedetään, että humanitäärinen maahanmuutto ja kehitysapu on hoidettu velaksi ja jos velalle lasketaan 2 %:n vuotuinen korko, niin kyseiset menoerät ovat maksaneet vuosina 1990-2018 yhteensä 79 mrde. Se on peräti 76 % valtion velasta.

*****

Mielestäni Teemu on sisäistänyt Suomen perustuslain 12 §:n 1. momentin sisällön, jossa todetaan, että ”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä”.

Mielestäni voimakkaat puheet eivät aiheuta fyysistä vahinkoa kenellekään, joten niitä ei tulisi käsitellä Suomen valtion hallituksessa. Puoluejohdon ja rivijäsenten puheet ja teot kuuluvat ao. puolueen sisäiseen keskusteluun ja jos ne ovat ristiriitaisia ja puolueen sääntöjen tai päätösten vastaisia, niin silloin toimitaan puolueen sääntöjen mukaisesti.

Pääministeri Orpolle lähettäisin viestin vanhan sananlaskun sanoin: ”Paljon melua, vähän villoja”. Tuli mieleeni Itä-Suomen hovioikeuden presidentin Markku Arposen lausuma: ”Oikeusistuin ei voi tehdä ratkaisujaan sillä perusteella, suuttuuko joku tai nouseeko asiasta mediassa kohu”. Liittyy KHO:n ratkaisuun 6.6.2006, koskien eräälle jyväskyläläiselle virkamiehelle maksetun erorahan samasta kohusta.

Saman ajatuksen (Markku Arponen) tulisi koskea myös Orpon hallituksen päätöksiä yksittäisen kansanedustajan voimakkaasta puheenvuorosta, josta eräät poliitikot ovat vetäneet herneet nenäänsä.

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä