Joskus tuntuu että vanhukset unohdetaan ja heidän olonsa ovat osin työvoimapulasta johtuen jopa kehnommat kuin vangeilla.

Muistuu mieleeni eräs otsikko muutaman vuoden takaa kun vanhuksilta meinattiin ruokailusta ottaa leipäkin pois kun ruokailuun kuluin liikaa aikaa. Jokainen ihminen iästä riippumatta on arvokas ja vanhuksia tulisi kohdella kunnioittavasti.

Työvoimapula ja minimaalinen aika vanhusta kohden aiheuttaa puutteita palvelun/ hoidon laadussa. Lisääntynyt ulkomaisen työvoiman käyttö vanhusten hoidossa on hyvä mikäli työvoimaa ei muutoin ole riittävästi, mutta kielellistä osaamista tulisi parantaa. Kommunikaatio voi olla minimaalista tai suullista kommunikaatiota ei ole ollenkaan mikäli yhteistä kieltä ei ole.

Jokainen vanhus ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi. Elämän loppumetreilläkin pitäisi taata ihmisarvoinen kohtelu ja elämä. Mahdollisuuksien mukaan puuhaa ja ulkoiluakin mukaan tylsään laitosarkeen, eikä vain taata se että saa lääkkeet ja ruokaa, pesun ja mahdollisten vaippojen vaihdoin sitten kun maksimaalinen aika täyttyy että on toimittava. Paljon olisi parannettavaa!

Nykytilanne on se, että mikäli ei ole varaa maksaa kalliista yksityisestä niin ajautuu osin oman onnensa varaan. Ameriiiiikan malliin ollaan lujaa kyytiä menossa myös julkisessa terveydenhuollossa jonka tila on kriisissä! Jonot pitkittyneet, hoitoon vaikea päästä, mutta jos on varaa kalliisiin vakuutuksiin ja yksityiseen saa palvelua ja apua ajoissa. Tällainen tilanne on kärjistetysti mallia köyhät kyykkyyn ja rikkaat huipulle. Suunta huolestuttaa!

Yhä useampi omainen joutuu hoitovastuuseen huonokuntoisesta omaisestaan. Vastuun kaato omaisille hoitamisessa lisääntyy, sillä hoivapaikkoja ei ole eikä niihin aina pääse.

Vanhus voi saada hoivapaikan vasta kun on todella huonokuntoinen, vanhuslakiin on kirjattu, että ”hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoshoidon toimintayksikössä vain, jos siihen on lääketieteelliset tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet.”

”Perussuomalaiset vastusti jo vuonna 2014 tehtyä lakimuutosta vanhuslakiin, sillä se tiukensi ikääntyneen oikeutta laitoshoitopaikan saamiseen.

Hyvinvointialueilla tehdään ns. harmonisointia, jolla omaishoidon palkkiot ja asiakasmaksut tuodaan hyvinvointialueella yhtenäisesti samalle tasolle. Se tarkoittaa pahimmillaan sitä, että jonkin kunnan aiemmin myöntämä omaishoidon tuen määrä laskee. Näin tapahtui Länsi-Uudenmaan alueella Espoossa ja Kauniaisissa, kun omaishoidon korkeimman maksuluokan tuen määrää laskettiin 350 euroa. Tämän tekivät kokoomus, Liike Nyt, RKP ja keskusta. Perussuomalaiset vastusti leikkauksia.”

Sote-uudistuksen tarkoituksena oli vastata enenevissä määrin vanhusväestön hoidon tarpeeseen ja palvelujen laadun parantamiseen. Kuinka kävikään, täysin päinvastoin! Kuntakohtaisia eroja toki on ja kaikkialla tilanne ei ole niin pahalla tolalla.

Mikä avuksi? Asiallista kommentointia, kiitos