Koronarokotteiden vaikutuksesta alkaa olla tietoa, joten on syytä kysyä, onko edes mielekästä taistella koronaa vastaan rokotteilla. Onko koronarokotteesta tulossa ihmiskunnan pelastus vai joukkohysterian aikaansaama tuho?

Lääkealan lehti The Lancet julkaisi lokakuun 29. päivänä artikkelin (Singanayagam A, et al 2021), jossa tekijät olivat tutkineet viruskuormitusta sekä rokotetuissa että rokottamattomissa henkilöissä. Tutkimuksessa selvitettiin koronaviruksen tarttumista kodeissa, mutta tulos pätee aivan samalla tavalla kaikkialla, missä ihmiset ovat tiiviisti yhdessä. Tutkijat havaitsivat, että kun joukkoon tulee virusta levittävä yksilö, virus tarttuu rokottamattomiin 38% todennäköisyydellä ja rokotettuihin 25% todennäköisyydellä. Ero ei ole tilastollisesti merkittävä.

Toinen merkittävä rokotetutkimus tehtiin Umeån yliopistossa professori Peter Nordströmin johdolla (Nordström, Ballin, Nordström) ja se löytyy myös The Lancet-lehdestä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää rokotteen vaikutusta kuuden kuukauden jälkeen. Se tehtiin takautuvasti alkaen 12.2.2021 ja päättyen 4.10.2021. Tutkimuksessa käytettiin 1,684,958 henkilön tietoja ja tutkittiin Astra Zenecan (ChAdOx1 nCoV-19), Modernan (mRNA-1273) ja Pfizerin (BNT162b2) rokotteet. Näistä Astra Zenecan rokotteen vaikutus katosi kokonaan 120 päivässä ja Pfizerin rokotteen vaikutus 210 päivässä. Kaikkien rokotteiden vaikutus väheni progressiivisesti ja oli nopeinta miehissä ja riskiryhmiin kuuluvissa. Näytti myös siltä, että kahdesti rokotettujen henkilöiden suoja putoaa alle nollan tuon mainitun 210 päivän jälkeen, eli rokotetut ovat tämän jälkeen alttiimpia sairastumiselle kuin rokottamattomat.

Tämä kuva on Nordströmin tutkimuksesta ja se kertoo saman asian. Kuva paljastaa myös toisen ongelman. Jos väestöllä halutaan ylläpitää 80% suoja, rokote on uusittava kolmen kuukauden välein ja jos suoja halutaan pitää tasolla 50%, niin rokote on uusittava viiden kuukauden välein. Kaikki tämä toki edellyttää, että kolmas ja sitä seuraavat rokoteannokset toimivat kuten ensimmäinen ja toinen toimivat.

UK Health Security Agency:n viikolla 42 julkaisema raportti tuo mielenkiintoisen lisän rokotekeskusteluun (UK Health Security Agency 2021). Raportissa todetaan, että rokote aikaansaa sen, että immuunijärjestelmä tuottaa S-proteiinin vasta-aineita, mutta ei tuota N-proteiinin vasta-aineita. N-proteiinin vasta-aineita saadaan vain sairastamalla korona. Lisäksi raportti kirjoittaa havainnosta, jonka mukaan rokotteella saatu immuniteetti heikentää rokotuksen jälkeen sairastetun koronaviruksen antaman luonnollisen suojan, koska rokotetuilla N-proteiinin vasta-aineita kehittyy heikommin.

DNA-vauriot ovat DNA:n kemiallisen rakenteen muutoksia, kuten esimerkiksi puuttuva emäs DNA-rungosta, kemiallisesti muuttuneet emäkset tai kaksisäikeiset katkokset. Solu pystyy kuitenkin korjaamaan valtaosan syntyneistä virheistä. Tutkijat Jiang ja Mei (Jiang, Mei 2021) havaitsivat, että koronan piikkiproteiini saattaa tunkeutua solun ytimeen ja estää DNA-vaurioiden korjaamisen. Mikäli DNA-vaurioiden korjaus estyy, esiintyy kolmenlaisia ​​soluvasteita: Solujen toimintojen asteittainen heikkeneminen, solukuolema eli apoptoosi tai kontrolloimaton solujen lisääntyminen, joka johtaa syöpään. Tutkijoiden mukaan piikkiproteiini voi haitata adaptiivista immuniteettia ja kärjistää rokotteiden mahdollisia sivuvaikutuksia. Tässä on toki huomattava, että piikkiproteiini muodostuu sekä mRNA rokotteiden seurauksena että luonnostaan, kun koronatautia sairastetaan.

Rokottamalla koko väestö taataan, että kaikki joutuvat saman uhan eteen.

Yhteenvetona voimme todeta, että rokote ei anna täyttä suojaa koronatautia vastaan ja näyttää myös siltä, että koska rokotettu voi sairastua tautiin, niin hän myös osallistuu taudin levittämiseen. Näin ollen esimerkiksi hoitohenkilökunnan rokottaminen koronaa vastaan ei estä heitä tartuttamasta tautia potilaisiin. On myös ilmeistä, että koronarokotteiden antamaa hyvää suojaa (> 80%) voidaan ylläpitää vain täydentämällä rokotuksia 3-4 kk välein. Toisaalta tutkimukset antavat viitteitä siihen suuntaan, että S-proteiinin vasta-aineiden ylläpito rokotteilla voi estää immuunijärjestelmää kehittämästä esimerkiksi N-proteiinin vasta-aineita. Missä määrin häiriöt DNA-vaurioiden korjauksessa saattavat haitata immuunijärjestelmää laajemmin on toisen tutkimuksen kohde. On kuitenkin mahdollista, että häiriömekanismien lisääminen toistuvilla rokotteilla saattaa johtaa hallitsemattomaan syöpäepidemiaan.

Kun edelliseen lisätään voimakkaasti kasvaneet koronarokotteiden sivuvaikutukset ja niihin liittyvät kuolemat, voidaan kysyä:

”Onko menossa oleva rokotusinto tieteellisesti perusteltu.”

Lähteet:

Jiang H, Mei YF. SARS-CoV-2 Spike Impairs DNA Damage Repair and Inhibits V(D)J Recombination In Vitro. Viruses. 2021 Oct 13;13(10):2056. doi: 10.3390/v13102056. PMID: 34696485; PMCID: PMC8538446.

Nordström, Peter and Ballin, Marcel and Nordström, Anna, Effectiveness of Covid-19 Vaccination Against Risk of Symptomatic Infection, Hospitalization, and Death Up to 9 Months: A Swedish Total-Population Cohort Study. Available at SSRN: https://ssrn.com/abstract=3949410 or http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.3949410

Singanayagam A, et al. Community transmission and viral load kinetics of the SARS-CoV-2 delta (B.1.617.2) variant in vaccinated and unvaccinated individuals in the UK: an observational, longitudinal, cohort study. Lancet Infect Dis 2021; published online Oct 28. https://doi.org/10.1016/S1473-3099(21)00648-4.

UK Health Security Agency. COVID-19 vaccine surveillance report, week 42. <https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/1027511/Vaccine-surveillance-report-week-42.pdf>