Jyväskylän kaupunki kuittaa peruskoulujensa oppilaiden kouluruokailut yhdellä ainoalla lähinnä välipalatarvikkeita sisältävällä ruokakassilla. Tämä ei millään tavalla korvaa normaalia koulun lämmintä ateriaa päivittäin. Suosituksen mukaan kouluaterian tulisi kattaa kolmannes lapsen ja nuoren päivittäisestä energiantarpeesta. Aterian tarkoitus on auttaa oppilaita jaksamaan ja parantaa opiskelukykyä. Kylläinen lapsi jaksaa keskittyä paremmin kuin nälkäinen.

Kouluruoka on lakisääteinen ja se sisältyy valtion antamaan koulutusmäärärahaan kunnille. Mihin tämä oppilaiden ruokailuun tarkoitettu raha nyt menee? Tämä on suoraan pois oppilaiden hyvinvoinnista.

Valmiuslain asetus ei ole kumonnut perusopetuslakia, jonka mukaan kaikilla peruskoululaisilla on oikeus kouluruokaan. Oikeuskansleri Tuomas Pröysti on ottanut kantaa siihen, että opetusministeriö ei ole vapauttanut kouluja perustuslain mukaisista palveluista. Ruokailu on järjestettävä oppilaille, siten kun se on mahdollista. Opetusministerimme mukaan ”Ruokailun järjestämistä voidaan rajoittaa vain, jos se on perusteltua koronaviruksenleviämisen ehkäisemiseksi.”

Kunnat saavat itse ratkaista miten ruokailun järjestävät. Useissa kunnissa kouluruokailu on järjestetty niin, että vanhemmat saavat itse päättää ottavatko valmiin lounaan tai ruokakassin, ja osassa kunnissa saa maksusitoumuksen valitsemaansa ruokakauppaan. On lapsia, joille koululounas on päivän ainoa lämmin ateria. Valmiin lounaan antaminen oppilaille olisi ollut suuri hyöty niille lapsille, joiden molemmat vanhemmat ovat työssä, ja lapsi on koulupäivät yksin kotona.

Gradia-Jyväskylä on upeasti huhtikuun aikana jakanut opiskelijoilleen lämpimiä lounas-annoksia 30 000 kappaletta, ilman korona-virus tartuntariskiä. Miten on mahdollista, että kaupunginjohtaja Timo Koivisto kuittaa sen, ettei kaupunki jaa lämpimiä aterioita koululaisille sillä, että Jyväskylän kaupungilla ei ole kapasiteettia. En usko väitteeseen ettei kouluruokailua olisi ollut mahdollista järjestää Jyväskylässä, jos se onnistuu muissakin suurissa kaupungeissa.

Maksusitoumuksen antaminen koululaisille ei tarvitse resursseja, vaan tahtoa ja ymmärrystä. Kuntien antaessaan maksusitoumuksen kauppaan säästetään kuljetus ja palkkauskuluissa, ja myös erityisruokavaliota tarvitsevat saisivat sopivaa ruokaa. Lasten päivittäinen lounas maksaa lapsiperheille. Useampilapsisessa perheessä saattaa tämän ruokailun menoerä ylittää reilusti suunnitellun normaalielämän budjetin.

Tämä pitäisi kuntapäättäjien ehdottomasti nyt ymmärtää. Lapsiperheet tarvitsevat nyt näinä poikkeusoloina kaiken mahdollisen tuen. Erityisesti koululaisille kuuluvan taloudellisen tuen lapsen perustarpeisiin, kuten terveelliseen ja monipuoliseen ruokaan. Eikö lapsiperheiden ruokatuki olisi perheiden hyvinvoinnin, lasten oppimisen ja sitä kautta koko kaupungin etu? Eikö kaupungin päättäjillä ole halua tehdä sellaisia päätöksiä, joissa huolehditaan kaupunkimme koululaisista ja heidän perheistään? Nyt olisi tärkeää päättäjien puhaltaa yhteen hiileen, ja sopia yhdessä koululaisille kouluruokakorvaukset takautuvasti.