Islam on naiselle vankila – tämän tulisi olla Pride-kuukauden tärkein aihe

Islam on järjestelmä, jossa nainen on alempiarvoinen, kontrolloitu ja alistettu olento. Sen näkee joka päivä islamilaisissa yhteiskunnissa ja perheissä, joissa nainen ei omista edes omaa kehoaan. ”Miehet ovat naisten suojelijoita ja ylläpitäjiä… “Ja ne, joiden tottelemattomuutta pelkäätte – ojentakaa heitä, kieltäytykää vuoteesta ja lyökää heitä” (Koraani 4:34). Tämä ei ole kielikuva. Se on pyhä oikeutus lähisuhdeväkivallalle. Kun uskonto pyhittää hakkaamisen, ei se ole enää rikos – vaan hyve.

Nainen on aina syyllinen islamilaisessa oikeudessa

Raiskattu nainen joutuu todistamaan syyttömyytensä – ei hyökkääjä. ”Ne, jotka syyttävät kunniallisia naisia ilman neljää todistajaa, ruoskittakoon 80 kertaa” (Koraani 24:4). Jos raiskattu nainen ei löydä neljää miespuolista todistajaa, hänet voidaan tuomita ”avioliiton ulkopuolisesta seksistä” (zina). Raiskauksen uhrista tehdään rikollinen. ”Ottakaa todistajiksi kaksi miestä… jos ei ole kahta miestä, niin yksi mies ja kaksi naista, jotta jos toinen erehtyy, toinen muistuttaa häntä” (Koraani 2:282). Myös oikeudessa naisen sana on vain puolikas miehen sanasta. Tämä ei ole tasa-arvoa – tämä on pyhitettyä alistamista.

Lapsiavioliitot ja pyhitetty pedofilia

Profeetta Muhammad meni islamilaisen tradition mukaan naimisiin Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuotias ja ”täydensi avioliiton”, kun Aisha oli 9-vuotias (Hadith: Sahih al-Bukhari, 5134). Tämä ei ole menneisyyden barbaariutta, vaan monissa islamilaisissa kulttuureissa, kuten Jemenissä, Iranissa, Irakissa, Pakistanissa ja Afganistanissa tyttöjä hyväksikäytetään tänäkin päivänä alaikäisinä, vastoin heidän tahtoaan ja kehollista itsemääräämisoikeuttaan.

Moniavioisuus vain miehille

Koraani 4:3 sallii miehelle jopa neljä vaimoa, mutta naiselle ei sallita useampia aviomiehiä.

Miehen kunnia, naisen ruumis

Islamilaisessa maailmassa naisen keho ei kuulu hänelle itselleen. Se kuuluu miehelle, suvulle ja yhteisölle. Jos nainen rikkoo sääntöjä, hänet voidaan hakata, polttaa hänen ihonsa hapolla tai murhata. Näitä kutsutaan ”kunniamurhiksi”.

Mies voi hylätä vaimon sanomalla ”talaq” kolmesti – nainen ei voi tehdä samaa.
Päinvastoin, naiselle pelkkä avioeron harkitseminen on hengenvaarallista.

Nämä islamilaiset tavat ovat levinneet myös Suomeen: Vihdissä irakilainen mies murhasi vaimonsa. Lappeenrannassa pakistanilaismies surmasi ex-vaimonsa. Vaasassa mies puukotti vaimoaan, koska tämä halusi erota. Tässä maassa tyttöjä ja naisia silvotaan sekä lähetetään silvottavaksi,

jotta tämän kammottavan kulttuurin vaatimukset saataisiin täytettyä.

Islamissa rikkomuksista rangaistaan ilman oikeudenkäyntiä: kotiaresti, fyysinen väkivalta, ruoskinta, vangitseminen, julkinen häpäisy.

Huntu ei ole vapautta, vaikka Hijabia, niqabia ja burkaa markkinoidaan lännessä ”voimaantumisena”. Todellisuudessa ne ovat merkki miehen vallasta. Jos hunnun riisuminen johtaa pelkoon tai väkivallan uhkaan, kyse ei ole valinnasta vaan pakosta. Jopa Suomessa elää yhä enemmän tyttölapsia, jotka eivät pysty osallistumaan liikuntatunneille, koska heitä painostetaan pukeutumaan näihin riistäviin uskonnollisen tyrannian välineinä käytettäviin kaapuihin.

Naisen perintöoikeus on aina miehen puolikas

Koraani 4:11 määrää, että naispuolinen perillinen saa vain puolet siitä, mitä mies saa. Tämä viestii naiselle: sinä et ole yhtä arvokas kuin veljesi.

Seksuaalinen nautinto vain miehelle

Haditheissa ja perinteisessä islamilaisessa oikeudessa naisen tehtäväksi jää aviomiehensä seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen – ei oma halu tai nautinto. Naista voidaan rangaista kieltäytymisestä: ”Jos mies kutsuu vaimonsa sänkyyn ja tämä kieltäytyy… enkelit kiroavat häntä koko yön” (Sahih al-Bukhari 3237).

Uskonnollinen johtajuus vain miehille

Islamin suuriin uskonnollisiin johtajiin – imaameihin, muftieihin, kalifeihin – ei kuulu naisia. Ei historiassa, eikä nykypäivänä. Naiset eivät voi toimia uskonnollisina johtajina. He eivät saa johtaa rukousta, puhua moskeijassa tai tulkita lakia. Islam ei vain alista – se sulkee naiset kokonaan pois päätöksenteosta.

Naisten yhteiskunnallinen ääni vaimennettu

Naisten oikeuksien puolustaminen islamistisissa maissa on hengenvaarallista. Useita naisia on kidutettu, kadonnut tai tapettu mielenosoituksiin osallistumisen vuoksi. Iranissa juuri tälläkin hetkellä naisten ja työläisten oikeuksia rauhanomaisesti puolustanut nainen, äiti, Sharifeh Mohammad odottaa kuolemantuomiotaan kidutettuna vankilassa. Myös islamin kritisoiminen tai siitä luopuminen voi johtaa teloittamiseen.

Afganistanissa tytöiltä on kielletty koulunkäynti kuudennen luokan jälkeen. Naisten kätilö- ja sairaanhoitajakoulut on suljettu. Naiset on suljettu suurimmasta osasta työpaikkoja. Naiset eivät saa matkustaa yli 72 kilometriä ilman miespuolista saattajaa. Naiset joutuvat peittämään kasvonsa ja noudattamaan pukeutumissääntöjä. Talibanin hallinnossa ei ole yhtään naista. UN Womenin mukaan 68 % afganistanilaisista naisista kokee mielenterveytensä olevan huono tai erittäin huono. 8 % tuntee naisen tai tytön, joka on yrittänyt itsemurhaa elokuun 2021 jälkeen, jolloin Taliban nousi maassa jälleen valtaan.

Islam ei kaipaa puolustajia – naiset tarvitsevat

Islamissa kyse on aina Koraanista, haditheista ja sharia-lainsäädännöstä, joka alistaa naisen systemaattisesti. Islamilaisuuden Eurooppaan mukanaan tuomaa epätasa-arvoa ei tule hyväksyä osaksi yhteiskuntaamme missään muodossa. Se on täysin yhteensopimaton länsimaisten arvojen kanssa, ja siitä hiljenemällä annamme käytännössä hyväksyntämme naisten ja tyttöjen alistamiselle ja riistämiselle. Meidän tulee Suomessa vastustaa tätä sairasta ideologiaa rohkeasti, ja seistä tasa-arvon puolella.