Lauri Nurmi: Perussuomalaisten hajoamisen historia

Into Kustannus Oy 

2018 

3 painos

* * *

”Se oli Juudas, en minä, joka hirtti itsensä” (Timo Soini 3.6.2017)

Hiljaisen viikon kunniaksi yritän kertoa omia tuntemuksiani Perussuomalaisten hajoamisesta, kun parikymmentä perussuomalaista kansanedustajaa loikkasi puolueesta. Tarjosimme kesällä suurta hupia kansalle, mutta monelle meistä kyseessä on ollut pitkällinen kärsimysnäytelmä. 

Vasta nyt tartuin Lauri Nurmen perusteelliseen kuvaukseen tapahtumien kulusta.

Aamulehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi palkittiin Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla vuoden kovimmasta skuupista: ”Uutinen piti tappaa keinolla millä hyvänsä” (Aamulehti 2.11.2017).

Kovin moni poliitikko ei ole julkisesti kirjaa arvioinut, paitsi Erkki Tuomioja blogissaan.

Tuomioja toteaa:

Nurmen kirja on varmaan monien mielestä rautaista tutkivaa journalismia ja sellaisena minustakin ansiokas. 

Kirja on taattua perussuomalaista vereslihaa. 

Nurmi on haastatellut sekä Halla-ahoa että Soinia, molemmat ovat kertoneet tapahtumien kulusta hyvin avoimesti, tietenkin omasta näkökulmastaan. Monia perussuomalaisia on haastateltu. Haastattelujen lisäksi Nurmi on käyttänyt kirjan lähdeaineistoina Lännen Median kyselyitä. Hän lähetti kyselyjä muutamaan otteeseen puolueen piirihallitusten jäsenille ja kunnanvaltuutetuille. Minäkin olen niihin vastannut. Kirjasta löytyy mielenkiintoisia suoria lainauksia vastauksista, tuttujakin nimiä mainitaan.

Oikeastaan Nurmi lataa ytimen suoraan kirjan alkuun:

Arvelen, että lukijaa askarruttaa, oliko 20 kansanedustajan loikkausoperaatio suunniteltu ennen Perussuomalaisten puoluekokousta. Vastaus on myönteinen: kyllä se oli.

Samalla lukija saattaa pohtia, vaikuttivatko Keskusta ja Kokoomus aktiivisesti Perussuomalaisten hajoamiseen ennen Halla-ahon valintaa. Siihenkin kysymykseen vastaus on myönteinen: kyllä vaikuttivat.

Sen sijaan presidentti Sauli Niinistölle Nurmi antaa synninpäästön. Niinistö ilmoitti tiukkana moraalisena mielipitenään pääministeri Juha Sipilälle, että tämän olisi hänen mielestään pitänyt jättää hallituksensa eronpyyntö. Niinistö piti puheita hallituskriisistä tai hallitusneuvotteluista poliittisena teatterina. Kuuluisaksi on jäänyt Kultaranta-keskusteluiden päätteeksi

Niinistön letkautus: 

Ei muuta kuin lehmänkauppoja tekemään. (12.6.2017)

Katsoessani TV-uutisia ja Niinistön letkautusta, minäkin tajusin hetkessä, ettei mitään todellisia hallitusneuvotteluja Halla-ahon kanssa oltu käyty ja hänet on pelattu ulos. Mutta silti en millään olisi uskonut, että tekeillä olisi Suomen poliittisen historian suurin lehmäkauppa. 20 kansanedustajaa kävelee ulos Perussuomalaisten ryhmähuoneesta, turvataan Sote- ja maakuntauudistus kepulikonstein sekä taataan hillotolppa Soinille. 

Soini ja kumppanit olivat miettineet kaksi vaihtoehtoista strategiaa sen varalle, jos Halla-aho valittaisiin puheenjohtajaksi: 

Aluksi toiminta-ajatuksena oli, että maltilliset kansanedustajat heittäisivät halla-aholaiset kansanedustajat ulos eduskuntaryhmästä ja mahdollisesti erottaisivat heidät puolueesta. Tämä olisi ollut mahdollista siinä tilanteessa, että Perussuomalaisten puoluehallitus ja puoluevaltuusto olisivat jääneet soinilaisten käsiin, vaikka Halla-aho olisi valittu puheenjohtajaksi. 

Mallia A ei pystytty toteuttamaan, valittiin malli B, ja 20 kansanedustajaa loikkasi puolueesta.

On paljon pohdittu sitä, että valtasivatko halla-aholaiset puolueen. Eivät vallanneet. Jyväskylän puoluekokouksessa ääniä annettiin 1845, joista 155 hylättiin. Halla-aho sai 949 ääntä ja valittiin suoraan. On vaikeaa arvioida, kuka paikallaolijoista oli halla-aholainen tai soinilainen. Kaikki olivat perussuomalaisia. Perussuomalaiset ovat demokraattisin puolue, koska kaikki jäsenet saavat halutessaan äänestää puoluekokouksessa. Puolueessa ei ole politrukkeja, paitsi työmies Matti Putkonen.

Halla-aho valinnan jälkeen: 

On ollut puhetta ja pelkoja puolueen hajoamisesta ja valtaamisesta. Persussuomalaisia ei voi vallata, koska jäsenistö valitsee puheenjohtajansa. Olen kahden päivän ajan seuerustellut ihmisten kanssa tässä tilassa ja hotellissa. Olen nähnyt samoja ihmisiä, joita olen viimeisen kymmenen vuoden aikana nähnyt Perussuomalaisten tilaisuuksissa ympäri maata. Minä tiedän, että tässä salissa on aitoja perussuomalaisia, ei mitään ulkoa tullutta junttaporukkaa tai valtaajia.

Soini ja Terho hävisivät siksi, että hallituksessa olimme toimineet kuin onneton orpopoika. Keskusta ja Kokoomus veivät, ja me vikisimme.

Perussuomalaisten äänestäjät edustavat tavallista kansaa, kikyily oli heille kipuilua. Sote- ja maakuntauudistus aiheutti hallituskriisiin. Keskusta halusi älyvapaan määrän maakuntia, ja Kokoomus halusi valinnanvapauden, mikä tarkoittaa sitä, että kansainväliset isot terveysyritykset tulisivat Suomeen mellastamaan. 

Hallituskriisissä Perussuomalaiset laittoi voita leivän väliin ja pelasti Sipilän hallituksen. Tavalliset rivipersut eivät halunneet kikyä eikä sote- ja maakuntauudista. Oli todella kiusallista teltoilla selitellä äänestäjille kikyä tai sotea, kun en itsekään kumpaakaan kannattanut. Joskus soturit pannaan vääriin puolustusasemiin, silloin hävitään.

Nurmi toteaa, että loikkauksen motiiviksi on Soinin näkökulmasta kiusallisen helppoa arvella ministerin salkun säilyttämisen ja poliittisen virkanimityksen yhdistelmää. Siksi Nurmi pyytää Soinilta henkilökohtaisia perusteluita ratkaisulleen lähteä perussuomalaisista: 

Puolue ei jakautunut ministerinsalkkujen takia. Se jakautui, koska me, jotka lähdimme, emme suostuneet olemaan Jussi Halla-ahon johtamassa puolueessa. Siitä oli kysymys.

Uskokoon, ken haluaa.

Perussyy on on tietenkin se, että Petteri Orpon Kokoomus ei suostunut olemaan hallituksessa Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten kanssa, minkä hän moneen kertaan totesi ennen Perussuomalaisten puoluekokousta. En usko, että edes Jussi Niinistön valinta puolueen varapuheenjohtajaksi olisi kääntänyt Orpon päätä. Kun on paikka hajottaa, sitten hajotetaan.

Mielestäni Perussuomalaisten olisi kannattanut hajottaa hallitus mieluummin kuin puolue.

Kirjassa Soini sanoo jättävänsä Perussuomalaiset rauhaan: 

Raamatussa sanotaan, että koira palaa oksennukselleen. Minä en palaa. Se on tehnyt kipeää. Totta kai, mutta se on mennyttä aikaa.

Mutta kyllä koira on räksyttänyt. Monessa yhteydessä Soini on todennut Perussuomalaisten olevan yhden asian liike. Kyllä puolue ajaa monia asioita, mikä näkyy vaikka Vantaan kaupunginvaltuustossa, jonka valtuutettu olen. Sama asia näkyy myös puolueen valtakunnan politiikassa, vaikka kärkenä maahanmuutto onkin.

Onneksi emme ole hävinneet koko sotaa. 

Vaikka puolueesta lähti 600 jäsentä Sinisiin, puolueen jäsenmäärä on noussut 18 % . Jäseniä on nyt 11 000 ja lisää tulee koko ajan. Olemme ohittaneet Vihreät, kohta taakse jää Vasemmisto. Gallupeissa kannatuksemme on noin 9 %, mikä ennustaa vuoden päästä eduskuntavaaleissa sellaista 14-15 % kannatusta.

Pitkänperjantain saarna tämäkin.