Aselain kiristyksiä perustellaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden parantamisella. Suomessa on tapahtunut kaksi ikävää kouluampumista, joissa käytettiin pistoolia. Maassamme heräsi keskustelu siitä, pitäisikö nämä käsiaseet kieltää. Matti Vanhasen hallitus teki kouluampumisten jälkipaniikissa kiristyksiä aselakiimme. Nykyisin käsiaseen saamista on vaikeutettu huomattavasti. Miten turvallisuutemme on sitten parantunut noilla toimenpiteillä – no eipä juuri mitenkään. Henkirikollisuus on vähentynyt kaksikymmentä vuotta yhtäjaksoisesti ja rikollisuustaso on tällä hetkellä maamme modernin tilastointihistorian matalin.

Henkirikollisuuden taso on Suomessa tällä hetkellä Euroopan unionin kymmenenneksi korkein ja keskimääräistä korkeampi myös kaikkien kehittyneiden teollisuusmaiden ryhmässä. Rikollisuustason korkeus selittyy suurelta osin keski-ikäisten työttömien miesalkoholistien korkealla rikollisuustasolla. Tämä kertoo osaltaan, että aselakien kiristys ei juuri muuta henkirikosten tekemistä, vaan aivan jokin muu asia. Todellinen riskiryhmä on siis työtön keski-ikäinen mies, joka on lisäksi alkoholisti. Tässä yhteydessä on hyvä pohtia, että johtuuko työttömyys alkoholismista vai alkoholismi työttömyydestä.

Jos tilastoista ei löydy syyseuraussuhdetta ampuma-aseisiin, pitää esittää kysymys, mikä niissä on sitten riski. Oikea vastaus on – ei oikeasti mikään. Suomi poikkeaa huomattavasti esimerkiksi pääosasta EU-maista, sillä meillä sotilaallinen maanpuolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että valtio, siis me, erityisesti haluaa kansalaisten osaavan ampua ja käyttää aseita. Monissa valtioissa on niin paljon väkeä maksamassa kustannuksia, että siellä on voitu tehdä päätös ylläpitää palkka-armeijaa, joka on riittävän suuri. Meillä ei tähän ole varaa valtion budjetista, vaikka voidaan osoittaa myös varusmiespalvelukselle hinta, kun kansalainen ei ole työssä ja maksa veroja vaan on suorittamassa velvollisuutta.

Uudessa aselaissa ollaan rajoittamassa tiettyjen aseiden lippaiden kapasiteettia. Aiemmin on äänenvaimentajat määritelty luvanvaraisiksi osiksi. Jokainen voi kokeilla mitä saa aikaan pelkällä vaimentimella tai lippaalla. Peruste kielloille on yleinen järjestys ja turvallisuus. Suurikapasiteettisia lippaita ei kuulemma tarvita, sanoo viranomaien, oka on ollut lakia valmistelemassa. Joku tarvitsee ja toinen taas ei. Suomessa ei ole luvanvaraisten aseiden lipaskapasiteetilla ollut minkäänlaisia ongelmia. Tilastot osoittavat, että ongelmat ovat ihan jossain muualla.

Britanniassa kiellettiin käsiaseet. Nykyisin siellä käytetään veitsiä noin 90 %:ssa ryöstöissä ja henkirikoksissa. Saksassa tehdään noin 11 veitsirikosta päivässä. Aika raflaavia lukuja, maissa, joissa pitäisi olla suuri turvallisuustaso, palkka-armeijoineen kaikkineen. Valtion tärkein tehtävä on turvata kansalaisten turvallisuus. Monikulttuurisuuden maassa huomaa siitä, että siellä partioivat poliisipartiot konepistooleiden kanssa kaduilla. Ei vaikuta kovin turvalliselta. Mekin Suomessa olemme saaneet viime päivinä lukea uutisista erilaisista veitsillä tehdyistä rikoksista. Turun isku ei ollut ainoa. Nyt puukkoa saavat esimerkiksi maahanmuuttajien oma perhe, milloin mistäkin syystä. Maahamme on juurtunut ”kunniaväkivalta”. Tämä kehitys on katkaistava.

Vapaassa yhteiskunnassa kansalaisilla on aseita, diktatuureissa ei. Jos esivalta pitää asevelvollista kansaa sopimattomana pitämään hallussaan aseita, niin onko vika kansassa vai esivallassa? Väittäisin, että ei ainakaan kansassa. Sellainen kansa, joka haluaa tarvittaessa puolustaa isänmaataan asein, pitää saada omistaa aseita myös syvän rauhan aikana. Maanpuolustustahto on laskenut viime aikoina. Tietenkin, koska aseellisen konfliktin ei nähdä nuorten silmissä olevan suuri uhka. Tällöin varusmiespalvelusta ei koeta mielekkääksi, kun se rajoittaa yksilöä paljon. Jos haluamme tätä kehitystä vauhdittaa, olemme pian sellaisessa tilanteessa, että meidänkin tulee ruveta miettimään palkka-armeijaan siirtymistä. Jokainen varmaan tietää, että tähän ei ole varaa.

Maamme aselakia pitäisi enemmänkin kehittää suuntaan, jolla mahdollistetaan reserviläiselle aseen hankkimisen helpommin. Yleensä aseenhaltijat ovat hyvin lainkuuliaisia, sillä erilaiset rikkomukset aiheuttavat aselupien peruuttamisen. Nuhteettomuus oikein korostuu aseenomistajien joukossa. Toki aseenomistajatkin tekevät rikkomuksia, sillä ovathan hekin vain ihmisiä. Aseen omistamisen ja hallussa pitämisen kieltäminen tulee aina perustua todelliseen uhkaan yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Meidän tulee tilastojen valossa tutkia, ketkä ovat olleet kansalaisten turvallisuudelle suurin uhka, käsiaseiden omistajat, reserviläiskiväärin omistajat, alkoholisoituneet työttömät miehet vai veitsiä käyttävät maahanmuuttajat? Jokainen teistä varmaan päätyy samaan lopputulokseen taustastaan huolimatta, kun totuutta ei voi muuttaa, kuten Pohjois-Koreassa tehdään.