Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Mario Draghi puhuu tänään 27. marraskuuta Helsingissä. Osallistun tilaisuuteen toimittajan ominaisuudessa ja olen miettinyt pääni puhki, mitä kysyisin häneltä, jos tilaisuus siihen tulisi.

Niihin kysymyksiin, joihin haluaisin vastaukset, hän ei voi tai halua vastata suoraan. Siksi sellaisia kysymyksiä ei hänelle kannata esittää, ja listaankin ne paremman puutteessa tässä.

Arvoisa pääjohtaja Draghi:

Koska euroalueen pankit laitetaan kuntoon?

Miksi EKP:n suuren pankkiselvityksen yhteydessä toteutetun stressitestin negatiivisessa skenaariossa ei ollut mukana deflaatiota tai valtioiden velkojen uudelleenjärjetelyitä?

Miksi EKP antoi kansallisen tason pankkivalvojien laskea pankkien pääomiksi taseissa olevia good will-eriä tai valtioiden myöntämiä mahdollisia tulevia verohelpotuksia?

Peterson Institute for International Economics laski, että mikäli pankit olisivat joutuneet noudattamaan vuonna 2017 pakolliseksi astuvaa pääomamääritelmää, joissa edellä mainittuja eriä ei lasketa pääomiksi, pankit olisivat joutuneet keräämään uutta pääomaa 126.2 miljardia euroa.  Eurooppalaiset pankit olivat stressitestiin valmistautuessaan keränneet vuoden 2014 aikana ehkä 50 miljardia uutta pääomaa ja samalla supistaneet merkittävästi taseitaan mm. antolainauksen osalta. Miten EKP aikoo varmistaa, että pankit sekä pystyvät että aikovat nostaa pääomitustaan ajoissa?

Koska pankit todennäköisesti jatkavat taseidensa supistamista nousevien pääomavaatimusten myötä, miten EKP aikoo estää, ettei antolainaus euroalueella supistu entisestään?

Miksi EKP mokailee inflaatiotavoitteensa kanssa?

Vuonna 2011 kohonnut inflaatio sai EKP:n nostamaan korkoja kahdesti. Korkeamman inflaation oli seurausta elintarvikkeiden ja energian hintojen noususta, eli se oli kustannusinflaatiota, ei kysyntäinflaatiota. Kun inflaatio kääntyi uudelleen laskuun, sen selitettiin aluksi olevan seurausta alhaisemmista energiahinnoista, eikä siten väliaikaisena anna aihetta jatkotoimenpiteisiin. Miksi EKP suhtautuu epäsymmetrisesti kustannusinflaatioon, mutta ei reagoi madaltuneeseenm kysyntäinflaatioon? Eikö kuvatunlainen suhtautuminen käytännössä varmista, että EKP jää aina jälkeen kahden prosentin inflaatiotavoitteestaan?

Alhaisen inflaatiotavoitteen käytössä on lukuisia ongelmia. Tärkein on, että kriisien sattuessa tilaa koronlaskuille on hyvin vähän [korkotaso on normaalitilanteessa hieman inflaatiotasoa korkeampi. Mikäli inflaatiotaso olisi korkeampi, korot olisivat korkeammat, jolloin niiden laskuvaraakin olisi enemmän]. Mikä kansantaloudellinen tutkimus tukee kahden prosentin inflaatiotavoitteen ylivertaisuutta verrattuna vaikkapa neljän prosentin tavoitteeseen?

Onko kaksi prosenttia käytännössä yhtä summamutikassa valittu luku kuin Maastricht-kriteerit olivat?

Finanssimarkkinoilla pelätään, EKP:n aiempien toimien takia, että Saksan huomattava valta EKP:n päätöksenteossa sekä Saksan jatkuva löyhemmän rahapolitiikan vastustus ovat tae siitä, että EKP kiristäisi rahapolitiikkaa heti, kun siihen olisi pieninkin syy. Tämä ongelma olisi helpoiten varmistettavissa, mikäli EKP esittäisi selkeän ja uskottavan pitkän aikavälin tavoitteen, ja ilmaisisi, että se ei tule kiristämään rahapolitiikkaa liian aikaisin. Tämä voisi tarkoittaa mm. sitä, että EKP lupaisi olla reagoimatta tarjontapuolen inflaatioshokkeihin tai antaisi inflaatiotason ylittää tavoitetason ainakin hetkellisesti, kun elpyminen joskus mahdollisesti alkaa. Miksi näin ei tehdä?

Vai ovatko markkinat oikeassa arvioidessaan, että EKP aikoo myös jatkossa olla ”tiukka” keskuspankki – vaikka vaakakupissa on euroalueen taloudellinen hyvinvointi ja jopa euron selviäminen hengissä?

Ovatko tavoitteenne ja keinonne yhteensopivat?

Mikäli diagnoosi euroalueen matalasta kysynnästä, alhaisesta inflaatiosta ja velkakuorman aiheuttamasta paineesta pitää paikkansa, miten EKP:n valtionvelkakirjojen osto-ohjelma auttaisi tilannetta, kun valtioiden velan korkotaso on jo valmiiksi hyvin matala ja samanaikaisesti valtioiden budjettivajeiden ja velan taso on sidottu kiinni EU-tason sopimuksella?

Miksi EKP ei esitä suoraa kritiikkiä euroalueen hallituksille ja EU:lle säästöpolitiikan osalta? Työnjako raha- ja budjettipolitiikan osalta ei ole hyvä vastaus, sillä loppupeleissä nämä asiat ovat saman kolikon kaksi ero puolta.

Mikä olisi tavoitteisiin nähden tehokkain EKP:n osto-ohjelman muoto?

Mitä aiotte tehdä Saksalle?

On yleisesti tiedossa, että Saksa on vastustanut jokaikistä koronlaskua ja EKP:n epätavallisempia rahapoliittisia toimenpiteitä. Voiko EKP olla uskottava euroalueen rahapoliittinen toimija, jos käytännössä sen politiikasta päätetään Saksan hallituksessa ja Saksan keskuspankissa?`

Missä tilanteissa Saksa voisi vedota EKP-artikloihin 10.3 ja 32 ja vaatia päätöksentekoa pääomapainotteisella äänestämisellä – mikä takaisi Saksalle 26 prosenttia äänistä ja edellyttäisi kahden kolmasosan ääntenenemmistöä myönteisen äänestystuloksen aikaansaamiseksi?

Tämä menetelmä takaisi Saksalle veto-oikeuden EKP:n päätöksiin, kunhan maa vain saisi pari muuta euromaata oman kantansa puolelleen.

Koska EU-instituutioiden johtajat ovat järjestäneet potkut Kreikan ja Italian pääministereille, eikö ole perusteltua esittää, että samat EU-johtajat voivat myös yrittää myötäillä Saksan toiveita ja tarpeita, eli käytännössä Saksan kristillisdemokraattisen puolueen ja sen puheenjohtaja Angela Merkelin toiveita?

Mihin toimenpiteisiin on ryhdytty, että EKP:n reaktioaika olisi mahdollisimman lyhyt ja toimintamandaatti laaja Saksan vaikutusyrityksistä huolimatta?

Mikäli Saksalle tuottaa poliittisia vaikeuksia olla hyvin johdetun ja hoidetun rahaliiton jäsen, eikö kaikille osapuolille olisi helpompaa, että Saksa eroaisi rahaliitosta?

Koska hyväksytään, että Venäjän tilanne on pysyvä?

Ukrainan kriisi ja Venäjän koventuneet otteet ovat aiheuttaneet talousshokin, joka ei näytä olevan menossa pois. Missä vaiheessa EKP hyväksyy, että muutos on keskipitkällä aikavälillä pysyvä, ja muuttaa politiikkaansa sen mukaiseksi? Yleisesti, eikö heikko talous ja kireä rahapolitiikka ruoki heikkoutta ja siten poliittista epävakautta, samalla rohkaisten ulkoisia vastustajia?

Miksi niin paljon salaisuuksia?

Miksi EKP on kieltäynyt julkaisemasta tietojaan siitä, miten Kreikka peitteli johdannaiskaupoilla velkatasoaan?

Miksi ns. Trichet-kirje Irlannille julkaistaan vasta sen jälkeen, kun Irish Times-lehti oli julkaissut jo kirjeenvaihdon?

Mitä muuta meille tai hallituksille ei ole kerrottu?

Onko tällä rakenteella tulevaisuutta?

Sisäinen devalvaatio on tarpeellinen monissa euroalueen maissa. Tämä johtaa deflaatioon ja velkaongelmiin sekä poliittiseen epävakauteen ja ulkoiseen epätasapainoon. Miten tämä ongelma on ratkaistavissa?

Onko mielestänne euroalueella tulevaisuutta, ellei velkoja yhteisvastuullisteta ja maiden välillä harjoiteta laajamittaisempia budjettisiirtoja? Onko kuvatunlainen liittovaltiorakenne realistinen, ja jos se ei ole, mitä teemme sensijaan?

Kuuluminen rahaliittoon on yksittäiselle jäsenmaalle iso riski taloudellisesti epäsymmetristen shokkien osuessa kohdalle. Olisiko perusteltua luoda selkeä vaihtoehto – tiiviimpi rahaliitto niille, jotka sitä haluavat ja mahdollisuus erota ja palata kansalliseen valuuttaan niille, jotka eivät tiivistä liittoa halua?

Kaiken sen jälkeen, mitä olette nähneet, onko Euroopan valuuttaliitto mielestänne ollut hyvä idea ja hyvin toteutettu? Sanoisitteko, että euron perustaminen oli virhe? 

Mikäli teillä olisi vapaat kädet, mitkä kolme asiaa EKP:n tai EU:n pitäisi tehdä nyt ja tulevaisuudessa?

Miksi näitä toimia ei ole jo tehty, ja uskotteko, että niitä tullaan ikinä tekemään?

Kiitoksia ajastanne.