Sanotaan, että supersankarit eivät ole totta. He eivät lennäkään viittoineen, eivät taivuta terästä, eivät pelasta maailmaa yhdellä iskulla. Ja hyvä niin. Koska oikea elämä tarvitsee toisenlaisia sankareita – sellaisia, joilla on aamulla silmäpussit, kahvi kylmenee mukiin ja silti he nousevat askareisiinsa. Päivä toisensa jälkeen.

Sankari ei tarvitse viittaa. Riittää, että hän etsii sukan lapselle, jonka kanssa kinattiin illalla siitä, onko kurkku oikeasti myrkyllistä. Sankari ei lennä taivaisiin, mutta voi lentää ruokakauppaan viiden minuutin varoitusajalla, koska maito loppui taas. Supersankari pelastaa ihmiskunnan – oikea sankari pelastaa juniorijoukkueen turnausmatkan, kun muut peruvat viime hetkellä. Ja kuskaa kaikki. Omalla autolla. Ilman bensakorvausta.

Toki nämä arjen sankarit ovat näkymättömiä, koska he eivät vaadi aplodeja tai julkaise saavutuksiaan Instagramissa. He vain tekevät. Ja tekevät lisää. Jos he joskus sanoisivat “ei”, maailma pysähtyisi – tai ainakin se yhdistys, kyläkoulu ja C-junnujen harjoitukset.

Joten kun seuraavan kerran kohtaat sankarin – ehkä omassa peilissäsi aamulla – muista: supersankarit ovat satua. Mutta sinä olet oikea arjen sankari..