Tulipa käytyä Tampereella. Käydäänpä muutama asia kisoista kohta kohdalta läpi.

Fanzonet

Tampereella oli kolme virallista Fanzonea sekä yksi yhdistysten alue, lisäksi tuli käytyä Triplan vastaavassa. Virallisiin Fanzoneihin Tampereella pääsi ”kutituksen” kautta eli kollattiin ettei alueelle saapuvilla ollut astaloita, teräaseita tai mutkaa matkassa.

Mikä vetää porukkaa Fanzoneen? Anniskelu. Sen huomasi Tampereen keskustassa jossa oli rinnakkain virallinen ja eri yhdistysten pitämä alue. Yhdistysten alueella oli Suomen otteluiden alussa reilusti tilaa, mutta viralliselle Fanzonelle, anniskelun ansiosta oli jonoa. Eipä se mitään, oli sitä kirkasta tarjolla yhdistystenkin fanialueella. Seurakunta tarjoili Papin Kultaa. Papin Kulta oli kivennäisvettä jonka etiketti oli kumman tutun näköinen. Hyvää oli, ja niin se kai kuuluukin olla kun nimen alla luki Siunattua. Olisin juonut enemmänkin.

Fanzonella oli eräs etu: siellä saattoi bongata näytöltä koodin jolla saattoi ottelupäivänä ostaa lipun jopa puoleen hintaan vähemmän suosittuun peliin.

Liput

Aioin ostaa liput etukäteen, mutta kuten edellä kerroin, Triplan zonessa huomasin koodin ja tarkan euron miehenä päätin käyttää asian hyväkseni. Koodit olivat muuten erilaiset Helsingissä ja Tampereella.

Kumma asia lipuissa oli se että normaaleille paikoille löytyi alennuslippuja, mutta sen sijaan jos yritit hankkia liikuntaesteiselle pyörätuolilippua niin sepä ei onnistunutkaan. Ilman koodia paikka löytyi, mutta jos syötti alennuskoodin hävisi lippuvaihtoehto kuin kasvihuonekaasupäästö Saharaan.

Eikä niitä lippuja löytynyt aina täyteen hintaankaan. Tällainen tilanne oli maanantain Iso Britannia-Itävalta ottelussa. Turha väittää että paikat olisivat olleet loppuunmyytyjä, kyseisessä katsomossa istui yksi liikuntaesteinen ilman avustajaa. Miksi näin?

Fanit

Liikuntaesteisten katsomon ainokainen oli Janne Hietala. Kävin purkamassa hänelle ihmetystäni lippuasiassa. Rupattelimme muustakin, Janne, lipuista päätellen, seurasi aktiivisesti kisoja. Eri maan faneista hänellä oli tämän vuoksi laajempia havaintoja kuin minulla. Janne mainitsi aktiivisiksi kannustajiksi sekä britit että ruotsalaiset. Hyvin käyttäytyviä kisavieraita olivat hänen mukaansa edellä mainitut maat sekä tsekit. Latvialaisilla hänen mukaansa oli taipumusta rähinöintiin. Ruotsalaisia Janne kehui siitä että eri puolilla katsomoa olevat huutosakit haastoivat toisiaan kisaan kannustamisessa. Suomalaisten osalta hän kertoi todistaneensa tällaista vain yhdessä ottelussa.

Omat havaintoni pelien osalta rajoittuivat kahteen otteluun. Jouduimme maanantaina vammaiskatsomossa ollessamme brittien ja latvialaisten ”ristituleen”. Selkämme takana kannustivat brittien Blarmy Army, ja alapuolellamme latvialaiset paukuttivat rumpuja.

Blarmy Armyä ihailin siinä että he jaksoivat kannustaa joukkuettaan koko matsin ajan katkeamattomasti, oli joukkue sitten voitolla tai tappiolla. Tällaista kulttuuria meillekin. Voisimme varastaa edes yhden jipon armylta. Ottelun alussa heillä oli tapana heitellä sinisiä, punaisia ja valkoisia ilmapalloja katsomossa.

Ottelujen lisäksi tuli havaintoja tehdyksi faneista Fanzoneissa ja kaupungilla. Koskikeskuksessa näin jälleen ruotsalaisille ominaisen tavan. Eräällä miespuolisella Tre Kronorin kannattajalla luki selässään Timon. Timo oli kai merkinnyt omansa.

Ottelut

Kävin katsomassa kaksi ottelua. Iso Britannia-Latvia ja Iso Britannia-Itävalta. Toivoin kummassakin Iso-Britannian voittoa, sillä se olisi merkinnyt Iso-Britannian jääkiekolle enemmän kuin vastustajamaille puhumattakaan jääkiekosta yleensä. Lisäksi ensimmäisen matsin GB-fanien kannustus oli saanut minut heidän puolelleen. Kummankin ottelun GB hävisi 4-3. Jostakin tuttu ottelutulos, mutta en nyt saa kuolemaksenikaan mieleen mistä tuo on niin tuttu.

Halli

Halli oli hieno, ruoka- ja juomahuolto pelasi eikä minun mielestäni antimet olleet mitenkään kohtuuttoman kalliita. Lisäksi hallissa oli riittävästi eriöitä vastaamaan hyvän ruoka-ja juomahuollon tarpeisiin. AV-tekniikka oli hienoa. Vinkiksi otteluita menemään katsoville, älkää ylenkatsoko lehteripaikkoja. Niistä hahmottaa pelikentän jopa paremmin kuin kalliimilta paikoilta. Ainakin se kuva minulle jäi kun kävin hallia erätauoilla kiertämässä. Lehterien vahtimestari jakoi mielipiteeni asiassa. Hänestä hallista ei huonoa paikkaa löydykään.

Suomen Jääkiekkomuseo

Tulipa käytyä sielläkin. Museossa on näytillä pysti jos toinenkin. Siellä oli esillä mm. MM-pystit vuosilta 1995, 2011 ja 2019. Katselin niitä ja ihmettelin missä se neljäs pysti oikein on. Sitten tajusin että olenpa minä hölmö, nythän on torstai.

Onnea leijonat.