Jussi Ilmoitti ettei aio tavoitella enää puheenjohtajuutta. Se kirvoitti joukon kirjoituksia joista löperöin tätä kirjoitettaessa on Ilta-Sanomien Timo Paunion kommentti. Onnea Timo.

Ruoditaanpa Timon kirjoitusta.

Päivät ennen juhannusta ovat hyviä päiviä kertoa isoja uutisia, ikäviäkin. Kohta alkaa lomakausi, joka huuhtelee uutisen unohduksen alhoon.

Takavuosina taloustoimittaja osasi odottaa juhannuksen aatonaattona yrityksiltä irtisanomisia, fuusioita tai lopettamisia. Politiikassa muistetaan pääministeri Anneli Jäätteenmäen (kesk) dramaattinen ero hallituksen johdosta vuonna 2003, juuri ennen juhannusta. Kauempaa historiasta 1970-luvulta nousee esiin keskustan voimamiehen Johannes Virolaisen ääneen ajattelu idänsuhteista ja yleisistä syistä, jotka pitivät kokoomuksen hallituksen ulkopuolella.

Ihan tarkkaan ottaen Timo, rakentamasi aasinsilta ei kestä tarkastelua. Talouselämä on talouselämää ja politiikka politiikkaa. Johannes Virolaisen juhannuspommista on aikaa 42 vuotta ja Jäätteenmäen erostakin jo 18 vuotta. Tapahtumien määrä ei päätä huimaa. Aasinsiltaa horjuttaa vielä entistä enemmän se että Virolainen saattoi valita ulostulolleen ajankohdan, Jäätteenmäki ei eronsa päivämäärää päässyt valkkaamaan ja Paunion pitäisi se ymmärtää.

Seuraavaksi Paunio osoittaa ettei ymmärrä politiikan termejä kuten sammutetuin lyhdyin tai rampa ankka.

Puheenjohtaja ajoi vaaleihin sammutetuin lyhdyin, rampana ankkana, valmiina luopumaan. Se näkyi kuntavaalien vaalikamppailussa, ja hyvä kysymys on, oliko tässä syy perussuomalaisten mielipidekyselyjen lupaaman kuntajytkyn hiipumiseen: innoton puheenjohtaja.

Luulisi politiikasta ammatikseen kirjoittavan tietävän, että sammutetuin lyhdyin vaaleihin menemisellä tarkoitetaan sitä, että vaaleihin osallistutaan ilman omaa ehdokasta. Perussuomalaisilla oli enemmän ehdokkaita kuin koskaan ja Jussikin oli ehdokkaana, tulipa vielä valituksi huimalla äänimäärällä.

Entäpä rampa ankka? Termillä tarkoitetaan poliitikkoa tai muuta päätöksentekijää, jonka kausi on päättymässä eikä hänellä siksi ole entisenlaista toimintakykyä eikä poliittista uskottavuutta, mutta hän joutuu kuitenkin tekemään tehtävänsä vaatimia ratkaisuja. Nimitystä käytetään erityisesti, jos poliitikon seuraaja on jo valittu, mikä supistaa huomattavasti hänen toimintakykyään, sillä syntyy epäselvä tilanne, kun huomio ja odotukset kohdistuvat seuraajaan.

En ole kuullut että Jussille olisi jo valittu seuraaja tai että hänen toimintakykynsä, poliittinen tai muu, olisi heikentynyt.

Innoton puheenjohtaja? Voisiko Paunio kertoa paljonko Jussin ja kansanedustajien olisi pitänyt ennen kuntavaaleja kiertää kenttää enemmän että hän ei olisi pitänyt puheenjohtajaa innottomana.

Halla-ahon lähdön taustoista ei tiedetä kaikkea, joten aikajana on ainoa asia, mihin tarrautua: tiedotehan ilmestyy kymmenen vuoden päästä. On kuitenkin selvää, että Halla-ahon johdolla perussuomalaisista ei olisi tullut koskaan salonkikelpoista, siis hallituskelpoista. Timo Soinin aikana perussuomalaisten jytkymenestys perustui Soinin flirttailuun maahanmuuttovastaisten voimien eli halla-aholaisten kanssa.

Soinilta paloi leikissä näpit, ja hallitukseen päässyt puolue hajosi vuonna 2017 perussuomalaisiin ja sinisiin.

Nyt meni toimittajalta oikein. Halla-ahon lähdön taustoista ei tiedetä kaikkea. On kuitenkin selvää että Halla-ahon johdolla perussuomalaisista ei olisi koskaan tullut hallituskelpoista, höpö höpö höpö. Jos Paunio muistelee Juha Sipilän ja Petteri Orpon arvopohjapuheita, huomataan että kokoomuksen ”arvopohja” on tässä vuosien aikana rapautunut. Olisi myös kiva kuulla millä tavalla Soinilla paloi näpit. Ei ne näpit palaneet, ote vain ei pitänyt kun hillotolppa oli tehnyt kädet liukkaiksi eikä hän halunnut puolustaa hallitusohjelmaan saatuja, perussuomalaisten äänestäjille, tärkeitä asioita.

Halla-ahon ja perussuomalaisten menestyksen esteenä oli loppujen lopuksi Halla-aho itse. Ristiriitainen, vaikeaselkoinen ja hankala puoluejohtaja, joka poltti siltoja joka suuntaan.

Ristiriitainen? Saisiko esimerkkejä? Vaikeaselkoinen? Samaa toivoisin tästä kuin esimerkkejä siitä että Jussi on hankala. Mihin päin Jussi on siltoja polttanut? Vihreisiin? Demareihin? Ei ole ollut tarvis, sillä nämä jakavat vasemmistoliiton kanssa yhteisen, kutistuvan kannatuspohjan. Vihreät, demarit ja vasemmistolitto oli käräyttänyt sillat jo ennen Jussin aikaa.

Kokoomuksen ”arvopohjapuheiden” rapautumisesta jo edellä mainitsinkin. Kepu on saman edessä koska vasemmistohallituksen apupuolueena roikkuminen ei tule kasvattamaan kannatusta eduskuntavaaleissa. Jos Paunio on jo unohtanut, niin eipä se petrannut kepun kannatusta kuntavaaleissakaan. KD ja Liike Nyt ei ole ongelma ja tuskin Suomesta sellaista puoluetta löytyykään joka osaa kirjoittaa sellaisen hallitusohjelman joka ei RKP:lle kelpaisi kun vain ministerinpaikka tai kaksi on tarjolla.

Yhä enemmän alkoi näyttää siltä, että puolueen menestys ei tulisi Halla-ahon johdolla johtamaan hedelmälliseen yhteistyöhön oikeiston kesken. Yhteistyö on ainoa mahdollisuus kun kasataan monipuoluehallitusta, ja hallitus on paikka, missä voi käyttää poliittista valtaa.

Ehkä Halla-aho ymmärsi tämän itsekin – hyvissä ajoin.

Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen, joten en voi Paunion kirjoitusta pitää viisaana. Toimittaja osoittaa ettei ymmärrä nykyistä poliittista tilannetta saatika että olisi ymmärtänyt Halla-ahoa ihmisenä. 

Poliittisesta tilanteesta sen verran että luuleeko toimittaja että kokoomus tulee menestymään tulevissa eduskuntavaaleissa, milloin ne sitten pidetäänkin, jos Orpo laukoo vaalien alla turvapaikanhakijoiden motiivien arvostelemisen olevan rasismia. Ne puolueet joiden kannattajakuntaan tuollaiset lausahdukset uppoavat ovat poliittisen siiven vasemmalla laidalla.

Kuten edellä kirjoitin ei Paunio ymmärrä Halla-ahoa ihmisenä, yksilönä. Sen todistaa jo lause jossa Paunio kuvaa Halla-ahoa vaikeaselkoiseksi. Ei Jussi vaikeaselkoinen ole. Hän on vain erilainen. Kun mietitään poliitikkoja, heillä on yleensä yksi yhteinen piirre: vallanhalu. Jussi on poikkeus. Hänelle elämässä, juuri äskettäin viisikymppiä täyttäneelle miehelle, on muutakin kuin politiikka sekä ministeripaikan tai vallan tavoittelu.

Sen osoitti tapahtumat vuoden 2017 puoluekokouksessa joka kuvaa Jussin luonnetta hyvin. Kysyin Matti Putkoselta mitä tapahtui ennen puheenjohtajavaalia. Matti kerto että ennen äänestystä hän otti Sampo Terhon ja Jussin turva-autoon (Matin ilmaus) ja sanoi että tapahtui mitä tahansa niin sitten tuette toisianne. Tämä osoittaa ettei Putkosella, jolla yleensä on ainakin gallupeista ollut hyvä vainu, ollut varmaa tietoa miten äänestyksessä tulee käymään.

Matin mukaan Terholla ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia jos mennään hallitukseen, mutta Jussilla oli kaikki speksit selvänä. Ennen kuin päästään loppuratkaisuun kerrataanpa miten on toimittu muissa puolueissa kun puheenjohtaja on vaihtunut. Kun Petteri Orpo valittiin puheenjohtajaksi lähti Stubbilta salkku, kun Kulmuni valittiin tuli hänelle ministerisalkku, kun Saarikko syrjäytti Kulmunin vaihtui hänelle ennenpitkää raskaampi salkku ja niin edelleen.

WWJD, on lyhenne joka tulee sanoista What Would Jesus Do, mutta käytän sitä nyt tässä yhteydessä kuvaamaan mitä Jussi tekisi. Jussi kertoi että Timo Soinilla olisi ollut hillotolppansa vielä puoli vuotta ja tänä aikana hänelle olisi etsitty sopiva posti, mahdollisesti joku suurlähettilään virka. Ulkoministeriksi hänen tilalleen olisi tullut, ei Jussi Halla-aho vaan Sampo Terho. Epäortodoksinen ja poikkeava poliittinen käytäntö. Ehkä tämä tekee Jussista Timo Paunion mielestä vaikeaselkoisen ja hankalan. Tässä olisi poliittisilla toimittajilla ollut neljä vuotta aikaan ottaa asiasta selvää. Jos olisi kiinnostanut, mutta hehän ovat vain duunissa toimituksissa.

Toisin on amatöörikirjoittajilla, bloggareilla. Sanana amatööri perustuu latinan verbiin amare, rakastaa. Tästä johdettu amator, kirjaimellisesti ”rakastaja”, viittaa siihen, että amatööri voi suhtautua intohimoisesti (ammattilaista intohimoisemmin) kiinnostuksensa kohteeseen, harrastukseen.

Lopuksi haluan kiittää Jussia puolueen eteen tehdystä työstä. Toivon runsasta osaanottoa puoluekokoukseen Seinäjoella. Meillä on isoja asioita päätettävänä. Hyvää vuoden pisintä päiviä. Vaikka päivä lähtee tästä jälleen lyhenemään, toivon että puolueena ja maana kuljemme edelleen kohti valoisampia aikoja.

Julkaisenpa tämän isoa asiaa koskevan kirjoituksen jälleen näin eikä facebooklinkkinä.

Ja vielä lopuksi: Tässä syvää analyysia Bideniltä. Yhdysvallat on tuhoon tuomittu. Ei vain siksi että Yhdysvalloissa on paljon mustia, vaan… Mahtaako ehtiä Ylen pääuutislähetykseen? https://youtu.be/S8ekuIY84T0