Irvaillaanko?
Eilen alkoi kiusaukseen yllyttävä ohjelma, nimittäin Putous. Tässä ohjelmassa imitoidaan ja pilkataan kaikkea mitä vain, mistä sattuu aihe löytymään. Yleensä aihe löytyy julkisuudessa olevista henkilöistä ja politikoista. Se, joka lähtee politiikkaan, hänen täytyy sietää julkista arvostelua enemmän kuin tavallisen kansalaisen. Onko tässä asiassa jokin hierarkia, mitä ylempi poliittinen virka on, sitä suuremmin saa arvostella ja irvailla poliitikon kustannuksella. Ei Poliitikko voi mennä sanomaan, että tuo minua irvaileva hahmo on kiellettävä. Siitähän syntyisi hirveä meteli ja se kääntyisi poliitikkoa vastaan, ja todettaisiin vain että oletpa sinä herkkä kun tuommoisesta suutut.
Nyt uutuutena ovat mukana myös lapset, jotka saavat oikein luvan kanssa ja vanhempien avustuksella irvailla poliitikoille ja muille ihmisille. Entäs jos nämä lapset alkavat koulussa toisten oppilaitten ja opettajan kustannuksella irvailemaan? Hyväksytäänkö me tuollainen käytös koulumaailmassa? Entäs työpaikalla? Uskallatko ruveta matkimaan pomoa, hänen nimeä muokkailemaan ja mennä hänelle esittämään tämä aikaansaannos?
Miksi ei voisi olla hahmoja jotka ovat kokonaan itse kehiteltyjä, joiden ei tarvitsisi olla julkisuuden henkilöitä? Tästä oli hyvä esimerkki aikaisimmilta kausilta Rakennusmestari Harjakainen, jota löytyy vähän jokaisesta meistä. Onko vanhempi ajatellut mitä siitä voi seurata kun lähettää lapsen tekemän videon tällaiseen ohjelmaan? Saako videon julkaisun jälkeen alkaa lasta matkimaan ja irvailemaan hänen kustannuksellaan? Onko se sopivaa? Tuleeko lapseta siitä hetkessä kun hänen videonsa julkaistaan parhaimpaan katseluaikaan julkisuuden Henkilö? Olisi hyvä kertoa lapselle mitä voi seurata Youtubeen ladatusta videosta joka kerää tuhansia katseluita. Hyvä olisi muistuttaa kotona näistä sosiaalimedian vaaroista.
Tekstin aiheet:
Hyviä huomioita !
”Entäs jos nämä lapset alkavat koulussa toisten oppilaitten ja opettajan kustannuksella irvailemaan?”
Tuostahan ei ole epäilystä, lapset alkavat ihan varmasti käyttämään vastaavaa menetelmää koulussa mutta siellä sitä sanotaan kiusaamiseksi eikä sitä hyväksytä. Ei ole ihme että lapset ovat ”hukassa” kun yrittävät ymmärtää miksi telkkarissa voidaan toisten kustannuksella pitää hauskaa mutta sitten koulussa ja kadulla se ei olekaan hyväksyttyä ?
Amerikasta ja muualtakin on televisioon ostettu ohjelmia jotka hauskuuttavat katsojia aivan samalla menetelmällä eli nauramalla ja vitsailemalla ihmisten ominaisuuksille. Ohjelmat ovat valmiiksi naurettuja joten ihan hitaammatkin varmasti ymmärtävät mikä kohta on se joka on hauska.
”Noin viikon uutiset” on ylellä viljellyt tämän kiusaamiskulttuurin huippuunsa. Siinä ei ole tarkoituskaan ajatella asioita naurun kohteen kannalta vaan ainoastaan esille tulee käsikirjoittajan omat mieltymykset.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Otit esille tärkeän asian. Lapset pitävät pilailusta, seuraavat mille läheiset aikuiset nauravat, ja matkivat luonnollisesti. Tämänkin vuoksi on tunnettava vastuuta, ja todellakin hahmot voisivat olla usein kuvitteellisia.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Pitäisi ymmärtää politiikasta puhumisen nostavan tunteita ja aiheutavan tekoja. Paavinkin.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Enää ei viihdeohjelmat ole useinkaan vain viihdeohjelmia vaan niillä myös yritetään vaikuttaa yhteiskuntaan milloin nostamalla ja milloin painamalla ihmisiä ja ammatteja sen mukaan miten arvellaan aiheiden saavan klikkauksia mediassa.
Enempi kaipaisin savolaismallista viisastelua jossa kohde huomaa vasta parin päivän jälkeen tulleensa arvostelluksi . Siinä ei kasvojen menetys ole niin kiusallista kun oivallus jätetään vastaanottajan kontolle eikä taputuskohdat ole valmiiksi merkittyjä.
Suora kiusaaminen jota nykyisin pidetään hupiohjelmissa hauskana ei ole sitä oikeastaan kenenkään kannalta mutta sellaiseksi on huvi mennyt.
Lakituvassa päätetään milloin hauskanpito on mennyt liian pitkälle ja se onko hauskuuttaja ollut sopiva juuri tällaista hauskuutta levittämään. Kaikkien sanomanahan ei sama kiusaaminen suinkaan ole kiusaamista vaan huumoria, jolla voi rahastaa surutta.
Media on ottanut opetustehtävän tosissaan ja suuntaa sinne mistä olettaa kulloinkin enemmän tienaavansa.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Suojaväritetty ”rauhankulttuurin” edustaja voi sanoa asioita jotka väri- ja kulttuurivajauksesta kärsivän kantasuomalaisen sanomana ovat rasismia, vihapuhetta, loukkaavat herkkiä tunteita ja pahoittavat mieliä niin että kyynelkanavat tulehtuvat.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti