… ja siitä alkoi toisen ehdokkaan erikoinen käytös.

Tapahtuipa niin, että uusi ehdokas haki mukaan ehdolle vaaleihin. Prosessi eteni hyvin ja ehdokas oli onnensa kukkuloilla ja hyväksynnän jälkeen alkoi innostuneesti touhuamaan omaa vaalikampanjaansa oman vaalitiiminsä kanssa. Olihan ehdokkaaksi lähteminen ollut hänelle pitkän pohtimisen ja valmistautumisen tulos, jonka vuoksi ehdokas oli iloinen, koska mitään ikäviä yllätyksiä ei ollut tullut eteen. Paitsi sitten hieman myöhemmin ja toisen ehdokkaan osalta.

Me kaikki vaaleissa toimivat tiedämme, että ehdokkaaksi lähtevä henkilö on koko kampanja-ajan luonnollisesti yhteydessä muiden ehdokkaiden ja näiden vaalitiimien kanssa, sillä kyseessähän on aina kaikkien ehdokkaiden ja vaalitiimin yhteinen onnistuminen.

Sekin on tosiasia, että kampanjoidessaan tapahtumissa tai somessa itse kukin ehdokas kerää huomiota ihmisisiltä – toiset ehdokkaat toisia enemmän ja tämä jos jokin on myös täysin ymmärrettävää, sillä onhan vaaleissa aina mukana esim. konkariehdokkaita ja heitä, jotka ovat ehdolla ensimmäistä kertaa. Lisäksi vaaleissa on mukana myös heitä, joita ns. suuri yleisö tuntee paremmin. Näin se vain on.

Itse olen ehdottomasti tiimipelaaja ja jos ehdokas haluaa jutella jostain vaaleihin liittyvästä, autan aina kaikkia tasaveroisesti, oli kyse sitten kyse konkarista tai ensimmäistä kertaa ehdolle tulevasta. Sen vuoksi korvaani särähtää niiden ehdokkaiden kohdalla, jotka kokevat tehtäväkseen kertoa ”kaiken osaavina” toisille ehdokkaille tai vaaliorganisaatioille:

– mitä kaikkea näiden tulisi osata tai missä järjestyksessä tehdä mitäkin tai

– mikä ihmeellisintä, mitä joku tai jotkut tulevat ehkä tekemään tulevaisuudessa väärin tai

– missä on jo aivan takuuvarmasti menty vikaan.

Viime vaalien jälkeen eräs ehdokas otti yhteyttä ja halusi kertoa kokemuksiaan ehdokkaana olemisesta:

Hän oli yhtenä ehdokkaana mukana lähes 100 ehdokkaan ryhmässä ja heti alkuun ehdokkaiden yhteisessä someryhmässä nousi esille kommenteillaan konkariehdokkaaksi ilmoittautunut henkilö. Aluksi konkari oli kommentoinut kaikille mukavasti rupatellen yleisesti vaaleista ja kampanjoinnista. Hän oli muun muassa kertonut esimerkkejä siitä, kuinka oli ollut aikaisemmin ollut ehdokkaana, ja jutut olivat olleet alkuun hauskoja sekä kaikkia kannustavia.

Sitten oli alkanut muiden neuvominen ja mollaaminen. Ehdokas kuin ehdokas sai usein kuulla konkarilta pitkiä paasauksia siitä, mistä vaaleissa onkaan kyse ja kuinka kampanjointia ylipäätään tulisi tehdä. Lisäksi someryhmässä huuteleva konkari muistutti muille tehneensä niin ja näin jo ammoisista ajoista lähtien ja menestyneensä vaaleissa juuri sen vuoksi onnistuneesti. Muut ehdokkaat kiittelivät konkaria vinkeistä ja yrittivät moneen kertaan lopettaa käynnissä ollutta yksipuolista keskustelua siirtyäkseen ajankohtaisiin tai uusiin asioihin, mutta konkari piti ryhmässä puhetta yllä ja jatkoi neuvonnan antamista pyytämättä.

Kerran ehdokkaiden yhteisessä tapahtumassa konkari oli pitänyt 20 minuutin pituisen yksinpuhelun, siitä mitä kenenkin tulisi tehdä, eikä vaalipäällikkö saanut mitenkään väliin puheenvuoroaan. Lopulta osa ehdokkaita oli lähtenyt pois tilaisuudesta, jotta he saivat tarpeettomalta tuntuneen tilaisuuden päätökseen. Poistuttaessa oli toinen pidempiaikainen ehdokas avautunut ja sanonut, että konkarin kohdalla tällainen käyttäytyminen oli arkipäivää – älä välitä.

Olin hämmästynyt ehdokkaan kokemuksista, sillä oma käsitykseni on ollut, että ehdokkaat kuin ehdokkaat ovat pääsääntöisesti olleet aina toisilleen kohteliaita, tsemppaavia ja asiallisen mukavia? Tämän vuoksi kuulemani konkarin 20 minuutin ”opastus” tuntui aika epäonnistuneelta käytökseltä, vaikka hänen aikeensa omasta mielestään olivatkin varmasti hyvät ja ehkäpä myös oman menestymisen kannalta tarpeellisia?

Laskin muutama viikko sitten, että olen työskennellyt vuodesta -15 lähtien reippaasti yli 10 000 ehdokkaan kanssa ja näistä aika monen kanssa käynyt myös monenlaisia keskusteluja vaaleihin, ehdokkuuteen ja kampanjointiin liittyen. Olen myös aina yrittänyt auttaa ehdokasta, jos on pyydetty ja jos siihen on vain suinkin ollut tilaisuus, sillä ehdokkaiden suhteen pidän heitä kaikkia vaaleissa tasa-arvoisena ja autan jokaista vaalikokemuksen tai jonkin muun ”paremmuusasian” vaikuttamatta.

Itse en ajattele tietäväni kaikkea vaaleista, kampanjoinnista tai ehdokkaana olemisesta ja siksi olenkin aina painottanut yhdessä tekemisen merkitystä. Hienoa onkin ollut huomata, kuinka organisaatiossamme on voinut kysyä neuvoja toisilta lähes kaikessa toimintaamme liittyvissä asioissa.

Sen vuoksi edellä kuvattu konkariehdokkaan itsekehu ja pyytämättä tulevat vinkit jäävätkin ihmetyttämään, sillä jos itse joutuisin arjessani kohtamaan vastaavanlaista päsmäröintiä päivästä toiseen, en ole varma, kuinka kauan jaksaisin kuunnella sitä hymyssä suin. Etenkin kun olen oppinut, että puolin ja toisin käyttäydytään ammattitaitoisesti ja asiallisesti muutamia vaalikiireeseen perinteinä kuuluvia ”perushepuleita” lukuun ottamatta … 😉

Vaikka konkariehdokkaan tarkoitusperät siis saattoivat pääasiassa olla hyvät, ehdotan kuitenkin itse kutakin pitämään ns. ”pahimmat mölyt” mahassaan, ellei muu ehdokas tai ehdokkaat esimerkiksi tarkoitushakuisesti selkeästi pilaa oman yhdistyksen vaalityötä tai organisaation mainetta. Jokainen yhdistyksen tai puolueen jäsen varmasti tahtoo vain parasta toiminnallemme, vaikka oma vaalimenestys olisikin erilaista kuin toisilla.

Eli ennen kuin siis ehdokkaana (missä vaalissa tahansa) alkaa mollaamaan muita (tuvassa, turulla, toreilla tai somessa), kannattaa aina ensin miettiä, että perussuomalainen tapa toimia on edetä yhdessä ja käsikynkkää, eikä käyttämällä kyynärpäitä ja ilkeää kieltä?