Tänään julkaistiin tutkimus, jonka mukaan lähes puolet kansanedustajista ja heidän avustajistaan ja kolmannes kuntapäättäjistä ovat olleet vihapuheen kohteena.

En ole itse ikinä arvostanut ihmisiä, jotka eivät kykene argumentoimaan omaa kantaansa toisen henkilöön menemättä. Ja toki itsekin saanut oman pienen osani keskustelun tasosta.

Mutta… Jos vihapuheen määritelmä on tässä:

”Tutkimuksessa vihapuheella tarkoitetaan halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus.”

Jotta jonkinlaista objektiivista ”vihapuhetta” voitaisiin jollain tavalla tunnistaa, tulisi se terminä pystyä määrittelemään selkeästi ja objektiivisesti. Nyt varsinkin tuo jälkimmäinen kohta ”… ilmaisuja… joiden taustalla on suvaitsemattomuus” on todella subjektiivisesti tulkittavissa. Mitä on suvaitsevaisuus kenenkin mielestä? Oletko suvaitsematon minun mielipiteitäni kohtaan? Eli ts. puheen ”vastaanottaja” voi täysin subjektiivisesti tulkita ilmaisujen liittyvän suvaitsemattomuuteen ja leimata se vihapuheeksi.

Yksi perustavaa laatua oleva ongelma nykyisessä poliittisessa keskustelussa on lukuisat uudet termit, joille ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä objektiivista määritelmää. Tämä tekee sekä keskustelusta että tällaisten tutkimusten tosissaan ottamisesta vaikeaa.

Ja kunnes tällainen yleisesti hyväksyttävissä oleva ja kaikille selkeä määritelmä vihapuheesta löydetään, on ”vihapuhe” ja siitä syyttäminen lähinnä poliittinen lyömäase.