Olisi hyvä, että suomalaisilla olisi aina käytössään tietoa puolin ja toisin.

Jyrki Tammivuoren mukaan (Ilkka 1.4.19) jakeluyhtiön omistus ei vaikuta sähkönjakelun hintaan. Tällaisen kuvan se tietenkin haluaisi antaa. Katsotaanpa. Pääomistajilta (kanadalainen eläkerahasto 40 %, australialainen pääomasijoittaja 40 % ja suomalaiset eläkeyhtiöt 20 %) Caruna on ottanut miljardivelan, josta se maksaa ”pikavippi-tason” korkoja. Eli käytännössä lainaa itseltään.

Vapaaehtoisesti korkeiden korkojen maksaminen on perin outoa aikana, jolloin yleisten rahoituslaitosten korot ovat historiallisen matalalla. Koska Caruna maksaa tällaisia korkoja pääosin ulkomaisille omistajilleen, ne tahkoavat hyvää tuottoa ilman osinkojakin. Luonnollinen monopoli on sijoittajille erinomaisen tuottoisa, riskitön ostokohde.

Näin jakeluyhtiön toimintatapa, jossa se käyttää hyväkseen ”korkosuunnittelua” pienentääkseen liikevoittoaan suurilla rahoituskuluilla, se saa tuloksen näyttämään kohtuullista tuottoa, jota Energiavirasto valvoo. On selvää että se vaikuttaa sähkönjakelun hintaan.

Syynä kaikille korotuksille käytetään tietenkin maakaapeloinnista syntyviä kustannuksia, kuinkas muuten. Laskun maksaa suomalainen sähkönkäyttäjä. Eikös sitä liikevoittoa voisi käyttää myös siihen maakaapelointiin, josta voi olla kyllä monta mieltä, vai onko liian monimutkaista? Vissiin on.

Carunan siirtohinta on noussut 2016 tammikuusta lähes 39 %. Alueellisesti tasa-arvoista ei yhtiön hinnoittelu ole, sillä kaupunkilaisen siirtohinta on puolet pienempi kuin maaseudun asukkaan tai mökkiläisen siirtohinta.

Carunan liikevaihto 2017 oli 343 miljoonaa euroa. Liikevoitto oli 42 prosenttia liikevaihdosta. Energiavirasto valvoo, että siirtoyhtiöiden tuottoaste pysyisi kohtuudessa. Carunan miljardivelastaan pääomasijoittajille maksamat korot pienentävät yhtiön tulosta – ja viraston mallin mukaan tuottoaste on kohtuullinen.

Toimintatapa voi olla laillinen – mutta ei hyväksyttävä.

(Lähde: MOT 17.12.2018.)