Ensimmäinen PS-blogini on aika henkilökohtainen. On ollut nimittäin hidas prosessi tuntea oma kaupunki sellaiseksi, missä tahtoo asua loppuelämänsä, ja lisäksi rakentaa omalta pieneltä osaltaan yhteistä kotipaikkakuntaa yhä paremmaksi. Lohjalaiseksi aloin tuntea itseni vasta reilu vuosi sitten, vaikka muutimme tänne jo keväällä 2008. Anteeksi hyvät lohjalaiset. Syy on yksin minun. Ja nyt asia on kohdallaan.

Olen aina viihtynyt sekä yksin, että ihmisten kanssa. Joutuessani jättämään jo ennen virallista eläkeikää terveyskeskushammaslääkärin työni, en osannut vähään aikaan suunnata uuteen. Kului muutama vuosi niin, etten osannut kiinnittyä Lohjalle. Keskityin mökkeilyyn saaristossa, ja sukulaisiin sekä ystäviin eri puolella Suomea. Samoin olin kiinnostunut koko Suomen luonnosta ja nähtävyyksistä. Kuitenkin Lohjan luonto on merkinnyt itselleni hyvin paljon. Vähitellen lähes kaikki täällä Lohjalla on alkanut kiinnostaa. Olen seurannut niin järvimatkailua kuin rakennusprojektejakin.

Nyt olen toipunut mistä toipua on voinut. Olen pirteä eläkeläinen, ja oikein kunnolla asettunut loppuelämäkseni Lohjalle. Perussuomalaisuus puolestaan on asettunut minuun suunnilleen Lohjalle muuton aikoihin vuonna 2008. Lohjan Seudun Perussuomalaisiin liityin syksyllä 2015, ja nyt olen myös ehdokkaana kuntavaaleissa. Ystävällisyys muiden taholta on kovasti auttanut minua kotiutumaan tänne Lohjalle.

Olen kuullut, että aito lohjalainen on täällä syntynyt, tai vähintään 20 vuotta täällä asunut 🙂 Kuulkaahan, tässä on nyt poikkeus säännöstä. Oma sydämeni kertoo, että nyt olen lohjalainen, en enää jotain muuta, vaikka on tullut asuttua Hämeessä, Varsinais-Suomessa, Karjalassa ja Kymijoen varrella, ja kesät Tammisaaren saaristossa. Tahdon opiskella uutta ja tuoda esille jo oppimaani.