Sain juuri tiedon, että nyt myös hovioikeus on todennut minut syyttömäksi valtakunnansyyttäjän nostattamaan syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Julkisuudessa usein on esillä korkean profiilin tapaukset, kuten Päivi Räsäsen oikeudenkäynnit, mutta vähemmälle huomiolle jää, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen penkoo sosiaalista mediaa myös matalamman profiilin poliitikkojen kohdalla ahkerasti. Näin minäkin päädyin syytteeseen.

Noin kolme vuotta sitten tein päivityksen, jossa kannustin ihmisiä äänestämään europarlamenttivaaleissa. Listasin päivityksessä mielestäni hyviä syitä äänestää eurovaaleissa, kuten kotimainen maatalous, järkevä rahankäyttö ja oma kansallinen armeija. Lisäksi otin päivityksessä kantaa naisten oikeuksien polkemiseen. Tämä päivitys kiihotti valtakunnansyyttäjää niin, että hän nostatti minua vastaan syytteen, kuin olisin tehnyt jotakin rikollista.

Eurovaalien aikaan olin aloitteleva nuori poliitikko, ilman kunnallisia luottamustoimia. Olin nuorisojärjestön aktiivi ja varapuheenjohtaja. Etenkin nuorelta vaatii usein työtä ja tsemppaamista, että ylipäätään uskaltaa tuoda omat mielipiteet ja ajatukset ilmi. Tässä yhteiskunnassa se ei ole helppoa – etenkään jos omaa valtavirtaa konservatiivisemman ajatusmaailman. Demokraattisen yhteiskunnan, jossa jaetaan usko sanan- ja mielipidevapauteen, pitäisikin kannustaa ihmisiä ottamaan rohkeasti politiikkaan kantaa ja äänestämään. Siksi järkytys oli suuri, kun ilmeni, että Suomen korkein syyttäjä halusi vaientaa minut. Ajatus tuntui lohduttomalta.

Prosessi tuntui loputtomalta. Ensimmäinen oikeudenkäynti pidettiin syksyllä 2020.

Jo oikeusprosessiin valmistautuminen oli henkisesti rankkaa aikaa. Kunnioitan lakia ja järjestystä, enkä koe tehneeni mitään väärää. Silti minua kohdeltiin, kuin rikollista. Siksi minun oli äärimmäisen hankala ymmärtää sitä, minkä vuoksi juuri minä jouduin oikeuden hampaisiin. Tätä ei helpottanut median ja puskaradion tuoma haukkuminen, syrjiminen ja solvaaminen. Prosessi aiheutti useita välirikkoja, jopa katkenneita ystävyyksiä, hankaloituneita ihmissuhteita ja monia sulkeutuneita ovia. Käräjäoikeus totesi minut syyttömäksi ja kuvittelin, että kaikki palaisi ennalleen ja löysä hirsi olisi lopulta katkennut.

Valtakunnansyyttäjä kuitenkin vaati asian viemistä hovioikeuteen. Tässä vaiheessa olin jo täysin voimaton. Odotimme perheenlisäystä, opiskelin ja sen lisäksi, että rahat olivat tiukilla, oli voimani loppu. Sen lisäksi, että jouduin miettimään, voimmeko ostaa lastenrattaita vai täytyykö säästää sakkoihin, jouduin taas kohtaamaan sen lohduttomuuden tunteen, kun mitään ei voi itse tehdä. Ilman puolueeni ja kaikista lähimpieni tukea, olisin luovuttanut. Välillä harkitsin jopa politiikan jättämistä. En tiennyt, miten kestäisin sen kaiken vihaisen, jopa raivokkaan palautteen, jota olin jo saanut ja tulisin saamaan lisää.

Valtakunnansyyttäjä on tehnyt rumaa jälkeä sananvapaudelle. Hän on nostanut kynnystä lähteä mukaan poliittiseen keskusteluun, tai julkiseen keskusteluun ylipäätään. Samalla, kun tuskaillaan nuorten innon puutetta lähteä mukaan, kavennetaan oikeuksia ja rangaistaan, vaikkei syytetty itse edes tiedä, mitä teki väärin. Näin kohdellaan meitä, ihan tavallisia ihmisiä. Ei riitä, että valtakunnansyyttäjä torpedoi kansanedustajia, vaan hän tekee sitä naapurisi Pentille, ja tässä tapauksessa minulle. Lainkuuliaiselle nuorelle naiselle, joka ei tietoisesti lakia rikkoisi. Mutta kun syyllinen on tiedossa, syytteet keksitään. Näin ei tosin oikeusvaltiossa kuuluisi toimia.

Onneksi en luovuttanut. Hovioikeuden prosessi kesti kauan, mutta lopulta hovin päätös sai lainvoiman, enää siitä ei edes valtakunnansyyttäjä valittanut. Turun hovioikeus totesi minut syyttömäksi. Lopulta voin taas hengittää.

Saarelainen ei solvaa, panettele tai syrji islaminuskoisia ryhmänä uskonnon perusteella. Saarelainen on pikemminkin perustuslain suojaaman sananvapauden rajoissa ilmaissut mielipiteensä burkhaan pukeutumisesta suhteessa naisten asemaan. -Turun hovioikeus

Vielä en pysty tarkastelemaan prosessia täysin neutraalisti, vaan edelleenkin asiaa miettiessä pala nousee kurkkuun ja syke kiihtyy sietämättömäksi. Toisaalta saan lohdutusta, kun tiedän, että minun taisteluni sananvapauden puolesta voi auttaa jotakuta muuta, jonka perässä valtakunnansyyttäjä vaanii. Jos jostain ei saa puhua, siitä pitää puhua.

Hyvää sananvapauden päivää kaikille!

Syytteeseen johtanut julkaisu tästä