Lapinlahdella äskettäin paljastunut metsästysrikos-epäilys hämmästytti varmasti kaikkia metsästyksen ystäviä ja metsällä kävijöitä.

Syy on yksinkertainen: suomalaiset metsästäjät ovat yleensä erittäin lainkuuliaisia. Annettuja määräyksiä noudatetaan ja niistä pidetään kiinni. Laillisuus on tämän harrastuksen ehdoton edellytys. Lakia noudatetaan ja harkintaa käytetään.

Oikeudenkäyttäjiltä vaaditaan nyt viisautta

Nyt kun tämä on sanottu, niin todettakoon, että tässä jutussa on paljon sellaista, jota ei ehkä voi käräjäoikeudessa käsitellä sellaisenaan ja ilman asian yhteiskunnallisen puolen tuntemusta.

Nähtävästi nuorten kohdalla oli kyse silkasta ymmärtämättömyydestä ja nuoruuden hairahduksesta. Kovat rangaistukset saattavat työntää nämä nuoret syvemmin yhteiskunnan ulkopuolelle tai lain toiselle puolelle. Toisaalta, tässä ilmiössä näyttää tiivistyvän protestihenki siihen, että pedot ovat Ylä-Savon ja monen syrjä-alueen vitsauksena ja että niitä ei voi paikallisten mielestä vähentää järjellisesti.

Asian mennessä syyteharkintaan on hyvä pohtia tämän ilmiön syitä enemmänkin. Rikoslain mukaiset sanktiot ovat huomattavat ja voivat aiheuttaa alueella pahaa verta, jos ihmiset eivät usko, että oikeus ja kohtuus toteutuu. Poliisin mukaan epäillyt ovat olleet tyytymättömiä nykyiseen petopolitiikkaan ja viranomaistoimintaan. Epäillyt ovat kertoneen tärkeimmiksi motiiveikseen kannanhoidollisen metsästyksen puutteen tai lupien vähäisyyden.

On itsestään selvä, että oikeuslaitos tekee omat päätöksensä itsenäisesti ja harkintaa käyttäen. Tässä jutussa paljastuu myös se, miten yhteismitallisia erilaiset tuomiot erilaisista rikoksista ovat. Kansalaiset nimittäin tekevät vertailuja ja kokevat helposti, että nyt ei oikeus toteudu. Miksi tämä sai näin vähän tällaisesta isosta rikoksesta ja tämä näin paljon näin vähäpätöisestä rikoksesta? Luottamus oikeuslaitokseen on tämän maan menestyksen eräs salaisuus ja sen perusteella uskon, että meidän viisaat tuomarimme epäilemättä löytävät oikeudenmukaisen ratkaisun tälle asialle ja estävät tällä asian poliittisen paisumisen.

Metsästys kuuluu ihmisille luonnollisena oikeutena

Metsästystä on ikivanha elinkeino, jota olemme harjoittaneet ammoisista ajoista. Se on meidän geeneissämme. Nyt kyse ei ole onneksi eloonjäämisestä vaan kyse on elämäntavasta ja harrastuksesta. Se tarjoaa kaupunkilaistuneelle ihmiselle yhteyden luotoon, mahdollisuuden hallita riistakantojen kokoa sekä ehkäistä vieraslajien leviämistä. Se voi olla myös tapa harrastaa luontopatikointia – aina Tapio ei anna saalista mutta se, että pääsee ulos on jo palkinto itsessään. Metsästyskoira on myös mainio kaveri ulkona.

Metsästys yhdistää suomalaisia! Erityisesti hirvenmetsästys sitoo kyliä ja ihmisiä toisiinsa sekä antaa paikallisille mahdollisuuden tavata. Pyydetty liha on takuulla ekologista eikä mitään stressipossua. Monelle liha ja lintupaistit ovat myös tärkeäitä leivänjatkeita. Pakastearkku täynnä hirvenlihaa varmistaa perheelle hyvää ja maukasta ravintoa – kaupassa ei tarvitse sen takia käydä. Ja mikä parasta metsästyskortin suorittaminen 9. luokalla olisi erinomainen tapa levittää luontotietoa ja saada metsästäjien joukkoon tyttöjä ja nuoria poikia. Näin traditio jatkuu…ajatus siitä, että metsästys on sydämen siirtyisi seuraavalle sukupolvelle suomalaisia. Meitä on jo yli 300 000.

Metsästys yhdistää kansainvälisestikin!

Metsästys voi olla myös kansainvälinen harrastus, joka voi yhdistää erilaisia ihmisiä ympäri maailmaa.

Kerron tässä yhden tarinan. Ehkä opettavan.

Meillä Karstulassa, Oinoskylällä kävi kerran joukko italialaisia tutustumassa hirvenmetsästykseen. Viereisessä passissa oli eräs vieraamme – Rodolfo. Hän sai pitkän odotuksen jälkeen saaliikseen uroshirven. Hyvä laukaus varmisti saaliin silmänräpäyksessä.

Voi sitä riemua ja hihkumista, sitä intiaanitanssia metsikössä! Sitä oli hellyyttävää katsoa. Rodolfo oli saada slaagin kun iki-aikaisten tapojen mukaisesti otin kuusenhavun, kastoin luodinreikään ja asetin sen hänen hattuunsa. Totesin: ”cacciatore” – ”metsästäjä”.

Rodolfo otti tämän jälkeen myhäilevän vakavan ilmeen, seisoi arvokkaasti kuin ritariksi lyöty, eikä ottanut havua pois hatustaan koko viikonloppua. Muut italialaiset totesivat hitusen kateellisena hänelle: ”Sir Rodolfo”. Metsästysseuramme sai rahoitusta, italialaiset hienon kokemuksen…ja niin Suomi-tietous harppoi maailmankartalle kuin hirvi metsikössä.

vaalisivut: www.artoluukkanen.fi