Ensimmäisenä haluan todeta, että oheisen bloginkirjoituksen julkaisuajankohdalla ei ole mitään tekemistä ennakkoäänestyksen alkamisen tai hyvän presidenttiehdokkaamme Jussi Halla-ahon kanssa. Lisämainintana totean, että tietääkseni Halla-aho on presidenttiehdokkaista ainut joka harrastaa metsästystä!

Hyvät lukijat!

Oudoksuttava lähiaikojen piirre on se, että puolueen toiminnasta löytyy tietyissä asioissa enemmän informaatiota valtamediasta kuin puolueen virallisista tiedonannoista.

Suorana sitaattina Helsingin Sanomien 16.01 julkaistusta uutisoinnista: ”Perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen aloittaa ilmaisen mentoriohjelman sadalle nuorelle, joita hän on seulonut hakemusten perusteella tällä viikolla.

Pidän asiaa huolestuttavana. Kyseisen kaltaiset, verrattain laajamittaiset toimet kuuluisivat lähinnä puolueen opintokeskus Pekasukselle. Ensiksi haluan nostaa esiin sen, että Tynkkynen on Perussuomalaisen puolueen kansanedustaja sekä puolueen 3 varapuheenjohtaja. Oudoksun sitä, että puolue, sen nuorisojärjestö sekä pää-äänenkannattaja Suomen Uutiset evät ole tiedottaneet mitään vireillä olevasta hankkeeksta. Mediaa lukiessaan ja sen sanomaa tulkitessa, (mikä pätee myös puolueen virallisiin tiedonantoihin), on yleensä tärkeämpää pohtia mitä media ei kerro, kuin mistä se kirjoittaa. Se, että kansan, oheisessa tapauksessa puolueen jäsenistön, aktiivien ja poliitikkojen puolesta päätetään mitä he saavat tietää ja mitä ei, on vahvaa vallan käyttöä. Tiedottamatta jättämiselle löytyy aina syy ja lähes poikkeuksetta jos jotain asiaa ei haluta kansan, tässä tapauksessa puolueen jäsenistön tietoon, piilee asiassa omgelmia.

Aloitan oheisen asian argumentoinnin lähihistoriasta. Perussuomalaisen puolueen aikaisempi nuorisoliike lakkautettiin Jussi Halla-ahon ollessa puheenjohtajana. Päällimmäisenä syynä esitettiin kyseisessä liikkeessä vahvasti esiin noussut etnonationalismi. Etnonationalismilla oli oma roolinsa tapahtumaketjussa, mutta tärkeimpänä syy-seurausyhtälönä näen kyseisen liikkeen johdon nousemisen puoluejohtoa vastaan. Puolueen nuorisojärjestöstä muodostui kapinaliike, joka ei enää totellut emopuolueen tahtoa ja alkoi myös tiettyjen yksittäisten henkilöiden johdosta aiheuttaa Perussuomalaiselle puolueelle mainehaittaa. Rationaaliset perusteet siis nuorisoliikkeen ruotuun laittamiseen olivat olemassa.

Mitkään tapahtumaketjut eivät lähtökohtaisesti ole yksioikoisia. Kun vanhan nuorisoliikkeen alasajoa tarkastellaan syvemmälti, tärkeään rooliin nousevat Tynkkynen ja hänen EU-vaaleissa tominut vaalipäällikkönsä, nykyinen kansanedustaja Miko Bergblom. Tynkkynen itse toimi aikanaan vanhan nuorisoliikkeen puheenjohtajana. Hänen siirtyessään toisiin tehtäviin olisi ollut Tynkkysen kannalta luontevaa, että hänelle lojaali henkilö nousisi uudeksi puheenjohtajaksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja kuten edellä mainitsin, yliradikalisoitunut järjestö alkoi aiheuttaa emopuolueelle haittaa. Luontaisesti jokainen lukija ymmärtää, että kyseisen kaltaisessa tilanteessa Tynkkynen, Bergblom kaksikko näki tilaisuutensa koittaneen.

Vanhan nuorisoliikkeen kaatuessa, suurin osa silloisesta puoluejohdosta ei ymmärtänyt, että hajoittamisen jälkeen tulee rakentaa uutta. Uuden nuorisojärjestön perustaminen näyttäytyi allekirjoittaneelle jo kyseisellä hetkellä siten, että Tynkkyselle muodostui ylikorostunut, muun puoluejohdon valvomaton rooli, joka sinetöitiin Bergblomin valintana kyseisen organisaation puheenjohtajaksi. Uusi nuorisojärjestö liittyi tiiviimmin emopuolueeseen, mikä oli tarkoituskin, mutta samalla siitä muodostui yhä enenevässä määrin puolueen sisäinen Tynkkysen valtakomponentti.

Johtajuus perustuu hyvinkin pitkälle, synnynäisiin, karismaattisiin piirteisiin sekä henkilön selkeään, vuosien varrella kehittyneeseen poliittisideologiseen filosofiaan, jonka eri osa-alueet vahva argumentaatio liittää yhteen. Viitaten Helsingin Sanomien uutisointiin voidaan suoraan todeta, että Tynkkynen on yksin päättänyt ketkä ovat soveliaita kyseiseen ohjelmaan ja samoin myös yksin omannut itselleen oikeuden tulkita mikä on perussuomalainen arvomaailma sekä millaisia poliitikkoja ja vaikuttajia puolueessamme tulee tulevaisuudesssa olla.

Vaikka olen ollut Perussuomalaisen puolueen kannattaja kansanliikkeen alusta lähtien ja kyseisen puolueen poliitikko heti kun se oli mahdollista muun muassa erottuani toistaiseksi ammattiupseerin vakinaisesta palveluksesta, minulle ei ole muodostunut selkeää kuvaa siitä, mikä Tynkkysen poliittinen ideologia tasan tarkkaan on. Hän on ”tubettaja”, joka on vedonnut jaarittelevilla puheillaan ensikertaa äänestäneisiin. Oheisen on tehnyt mahdolliseksi se, että Perussuomalaiset ovat hallinneet täysin muihin puolueisiin nähden sosiaalista mediaa. Sama ei tule toistumaan vuoden 2027 vaaleissa koska kaikki puolueet ovat silloin somessa ja ideologia sekä vahva argumentaatio alkavat jälleen painaa enemmän kuin näkyvyys, joka oli Tynkkysen, Bergblomin sekä Vigeliuksen puolella viime vaaleissa.

Tynkkysen ideologiasta voin todeta, että positiivisena piirteenä esiin näyttäytyy voimakas sananvapauden puolustaminen, mutta sekin jää varjoon syvälle syöpyneeseen toisen kotimaisen kielemme, eli ruotsin vastustamiseen. Allekirjoittanut on kielipolitiikaltaan neutraali ja olen blogikirjoituksessani ”Suomalaisuusohjelma haamu menneiltä ajoilta” sanani sanonut tästä puolueemme voimakkaaksi riippakiveksi muodostuneesta kysymyksestä.

Voidaan perustellusti todeta, että Perussuomalaiset eivät ole tällä hetkellä pääministeripuolue ja joudumme jakamaan hallitusvastuun RKP:n kanssa seurauksesta systemaattisia virhearviointeja sekä kielipoliittista syrjintää koskien koko eduskuntavaalikampanjaa. Jo lokakuussa 2022 puolue julkaisi ensimmäisen poliittisen ohjelmansa. Suomalaisuusohjelmasta olisi tahdottaessa saanut hyvän ja kansallismielisen, mutta siitä muodostui Suomalaisuuden liiton ja Professori Rostilan vihamanifesti suomenruotasalaista väestöä ja heidän kieltään kohtaan. Emme ole oppineet historiasta mitään. Myös 1930-luvulla Suomalaisuuden liitto karkoitti laajalti kaksikielistä väestöä sen aikaisista kansallismielisistä liikkeistä. Näin tapahtui myös puolueemme ensimmäisen poliittisen eduskuntavaaliohjelman osalta. Karkoitimme suurimman osan laajasta kaksikielisestä kannattajakunnastamme.

On kaikille aktiivisesti puolueessa politikoiville selkeää, että Sebastian Tynkkynen masinoi Perussuomalaisen puolueen uutta nuorisojärjestöä, joka kuten aikaisemmin esitin, pitkälti myös hänen valvonnassaan perustettiin. Ruotsalaisuuden päivänä 06.11.2022 nuorisojärjestö julkaisi kansalaisaloitteen pakollisen ruotsinkielen poistamisesta. Kuten aikaisemmin totesin, en haaskaa aikaa kollektiiviseksi pakkoneuroosiksi muodostuneeseen kielipolitiikkaan. Oudoksun kuitenkin kunka suurta ymmärtämättömyyttä rationaaliseen politiikkaan puolueessamme oli syksyllä 2022. Nuorisojärjestö ei vain julkaissut kansalaisaloitetta toisen kotimaisen kielen opetuksen poistamisesta vaan aloite julkaistiin tahallisesti kaksikielistä väestöämme loukkaavasti juuri ruotsalaisuuden paivänä saate sanoin: ”Hyvää ruotsalaisuuden päivää!”.

Eduskuntavaalien ehdokasasettelu ei myöskään saa korkeaa arvosanaa. Kun allekirjoittanut oli blokattu Uudenmaan vaalipiirin listoilta, minua suositeltiin erään puolueemme avainhenkilön osalta Helsingin vaalipiirin vaalipäällikölle Jessica Vahteralle. Kyseisessä vaalipiirissä avainroolissa oli myös Laura Jokela. Molemmilla edellä esitetyillä henkilöillä oli puolueen nuorisojärjestön kautta kytkös Tynkkyseen sekä Tynkkysen vihamielisyyteen koskien ruotsia. Vahtera ei edes kutsunut allekirjoittanutta haastatteluun koskien ehdokkaaksi asettumista, vaikka sähköpostitse sen allekirjoittaneelle lupasi. 

Kun tarkastellaan Helsingin vaalipiirin eduskuntavaaliehdokasasettelua, koostui se laajalti puolueen nuorisojärjestössä vaikuttaneista/vaikuttavista henkilöistä. Epäonnistuneesta ehdokasasettelusta kertoo allekirjoittaneen sääntäjen vastaisen blokkaamisen lisäksi se, että ehdolla oli jopa ehdokkaita, jotka eivät lopussa enää olisi halunneet olla mukana. Tästä esimerkkinä Helsingin Sanomille haastattelun 04.08.2023 antanut Emil Kokko, joka erosi koko puolueesta vaalien jälkeen.

Kuten kaikki asianosaiset tietävät, Helsingin Perussuomalaisten eduskuntavaalilistat olivat tehty salassa valmiiksi huomattavasti ennen varsinaisen ehdokasasettelun umpeutumista. Tämän ja monen muun syyn johdosta kyseisen vaalipiirin hallitus käytännön tasolla erotettiin, mutta vaalilistoihin ei enää pystytty vaikuttamaan.

Kun puoluejohdon, Tynkkysen ja hänen kielipolitiikkaansa tukevien toimet summataan isossa kontekstissa yhteen, voidaan esittää rationaalisesti, että kyseisten tahojen johdosta Perussuomalaiset menettivät kaksinkertaisesti sen äänimäärän, joka oli puolueemme ja Kokoomuksen erona eduskuntavaalien lopputuloksessa.

Allekirjoittanut voi omalta osaltaan todeta, että puolueen viimeinen virhe eduskuntavaaleissa oli kirjoittamani, laajan sekä vahvasti argumentoidun Metsästyskirjan mainostamattomuus. Vihervasemmisto ei pystynyt murtamaan teoksen vahvaa argumentointia ja turvautui sille ominaiseen mediablokkiin. Näin tieto kyseisestä kirjasta ei ennen eduskuntavaaleja saavuttanut lukijakuntaansa. Kehoitin puoluejohtoa lukuisia kertoja mainostamaan Metsästyskirjaa, mutta myöhemmin oikeaan osuneet näkemykseni kaikuivat kuuroille korville. Tässä yhteydessä todettakoon, että sosiaalisen median kiistattomasti hyvin osaava Tynkkynen olisi ollut avainroolissa valtamedian systemaattisesti kieltäytyessä kirjoittamasta sanaakaan Metsästyskirjasta.

Tällä hetkellä Metsästyskirja on maanlaajuisesti tunnettu ja arvostettu poliittinen teos, joka löytyy kaikkien isoimpien kirjakauppojen tuotevalikoimasta sekä lähes koko Suomen kattavasti kirjastoista. Kuriositeettinä mainittakoon, että Metsästyskirja on saavuttanut myös kansainvälistä mielenkiintoa. Rohkenen esittää, että yksikään puolueen julkaisema kirja ei ole saavuttanut vastaavaa lukijakuntaa ja jokainen voi myös laskea äänivyörymäärän metsästäjien/riistanhoitajien, maa- ja metsätaloudenharjoittajien, ammattikalastajien sekä jatkuvasti laajenevan susivaara-alueen asukkaiden antamissa äänissä, jos Metsästyskirja olisi ennen eduskuntavaaleja kohdannut lukijakuntansa.

Puolueessa laajalti harjoitettu kielipolitiikka näyttäytyi negatiivisesti vielä vaalien jälkeenkin. Puolueen hallintojohtaja Kai Järvikare pyysi allekirjoittanutta kirjoittamaan Metsästyskirjaan pohjautuvan hallitusneuvottelumuistion koskien tulevia hallitusneuvotteluja. Nuorisojärjestössä aikanaan vaikuttanut ja Tynkkysen kielipolitiikan omaava Jenna Simula, joka johti hallitusneuvotteluissa maa- ja metsätaloustyöryhmää, ei edes pyytänyt allekirjoittanutta kuultavaksi. Lisäksi epäselväksi on jäänyt se, kuinka paljon kyseinen muistio oli edes esillä. 

Yksityisenä poliitikkona Sebastian Tynkkynen voi tehdä mitä haluaa. Hän ei kuitenkaan Perussuomalaisen eduskuntaryhmän kansanedustajan sekä puolueen kolmannen varapuheenjohtajan roolissa omaa minkäänlaisia valtuuksia käynnistää mentorointiprojektia saati, että siihen käytettäisiin puolueen varallisuutta. On vakavasti muistettava, että Tynkkynen ei ole synonyymi puolueelle ja hänen toista kotimaista kieltämme syrjivä politiikka, ei ole koko Perussuomalaisen puolueen linja.

Tynkkysen aloittamassa ohjelmassa on paljon kysymysmerkkejä, joista tärkeimmiksi nousevat millä perusteella hän on seulonut hakijat, mitä mentorointi tarkalleenottaen tarkoittaa sekä millaista perussuomalaista ideologiaa valituille henkilöille opetetaan. Tynkkynen ei omaa minkäänlaista mandaattia kenenkään kouluttamiseen puolueen nimissä. Puolueessamme ei tulevaisuudessa tule olla sijaa vihamieliseen asenteeseen suomenruotsalaisia sekä ruotsinkieltä kohtaan. Samoin kaiken toiminnan tulee keskittyä isänmaan hyväksi ja näin ollen hyvävelikerhojärjestelmä tulisi ajaa alas. Tynkkysen tulisi myös muistaa, että nuorisojärjestö on puolueen ei hänen. Nuorisojärjestössä tulee painottaa henkilöiden meriittejä, ei Tynkkysen kaveruutta ja kaikille tulee mahdollistaa yhtäläinen ja realistinen mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua järjestön vaaleihin.

Lopetan siihen mistä aloitin. Puolueen jäsenten on oltava tietoisia tapahtumista. Luonnollisesti blogien, facebookin, twitterin, yms. pitäminen on hyvästä, mutta henkilön tärkeimpien sosiaalisessa mediassa esittämien kirjoitusten julkaiseminen tulisi tapahtua myös puolueen virallisella blogisivustolla. Sivuston tulisi olla puolueen poliitikkojen ja aktiivien tärkein foorumi. Näin kaikki ovat kannattajiamme myöten tietoisia tapahtumista sekä kantaaottavista ja tärkeistä kirjoituksista.