Hyvät lukijat!

Julkaisin 18.01.24 Perussuomalaisen puolueen blogipalstalla kirjoituksen ”Tynkkynen ei ole synonyymi puolueelle!” Oheisen kirjoituksen ydinteemat olivat:

1)Toin eduskuntavaaleihin ja niiden jälkeisiin tapahtumiin viitaten esiin näkemykseni siitä, kuinka toista kotimaista kieltämme ruotsia koskeva vihamielinen politiikka yhdistettynä kielisyrjintään ja muihin vakaviin virhearviointeihin esti puolueemme muodostumisen Suomen suurimmaksi.

2)Esitin myös perustellun näkemykseni siitä, että puolueemme kolmas varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Sebastian Tynkkynen ei omaa minkäänlaista mandaattia aloittaa mentorointiohjelmaa 100 nuorelle puolueen nimissä.

3)Lisäksi esitin, että puolueen poliittisen keskustelun tulee kiteytyä viralliselle blogisivustolle. Edellä mainitulla tarkoitin sitä, että blogit, facebook, Twitter, yms. ovat hyviä alustoja, mutta tärkeimmät kirjoitukset jokaisen tulisi julkaista myös puolueen virallisella foorumilla. Toisin sanoen kaikkia niin puolueen politikoista rivijäseniin on kannustettava kirjoittamaan (ja sisältäen myös kannattajamme) lukemaan virallista blogisivustoa. Näin kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus lukea, kirjoittaa ja kommentoida ajankohtaisia aiheita ilman sitä, että puoluepolitiikkaan liittyviä kysymyksiä käsitellään vain tietyn piirin tiedossa esimerkiksi tik tokissa, joka muutoinkin on tietoturvallisuuden kannalta kyseenalainen sivusto ja moni ei sitä kyseisestä syystä halua käyttää.

Kuten arvasin, blogini sai osakseen kommenteissa myös laajalti näkemyksiä koskien kouluissa nykyisellään olevaa pakollista ruotsin kielen opetusta. Olen itse kielipoliittisesti neutraali ja toiminnallani pyrkinyt lähentämään puolueemme sisällä olevia kielellisiä äärilaitoja enkä muutoinkaan näe ruotsin pakollisen opettamisen poistamista erityisen tärkeänä poliittisena aiheena.

Kuten aikaisemmassa blogissani totesin, pidän kielipoliittista keskustelua melko tarpeettomana, mutta katson tarpeelliseksi kirjoittaa aihealueesta lisää, koska kielikysymys oli ratkaisevana tekijänä eduskuntavaaleissa sille, ettemme voittaneet ja saaneet pääministeripuolueen asemaa.

Olen aina painottanut, että on erityisen tärkeää koskien maamme johtamista ja lakien/asetusten säätämistä, että Suomella on selkeä ylin lainsäädäntö. Tästä syystä allekirjoittanut onkin usein nimittänyt perustuslakia maamme peruskallioksi.

Kielipolitiikkaan liittyen kaikkein tärkein kohta löytyy suorana sitaattina perustuslain 2 luvun 17 § 1 momentista: ”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi”. Oli henkilö mitä mieltä tahansa kielipolitiikasta, fakta on se, että Suomi on kaksikielinen ja edellä olevassa perustuslain sitaatissa määritellään kiistattomasti maamme kansalliskielet.

Moni maamme sisäpoliittinen ongelma perustuu juuri siihen että niin kutsumani epäsuoran politikoinnin ja vallankäytön komponentit eivät noudata perustuslakia tai tulkitsevat sitä omalle vallankäytölleen sopivalla tavalla ja kyseisen kaltaisiin betonoituneisiin ”maan tapoihin” ei löydy vahvaa johtajuutta sekä poliittista rohkeutta puuttua. Jos puolueeseemme pesiintynyt Suomalaisuuden liitto ja muut ruotsin kieleen vihamielisesti suhtautuvat ryhmittymät alkavat, kyseenalaistaa toisen kansalliskielemme virallista asemaa muodostuu tilanne, jossa kyseenalaistamme perustuslain ja tämän kaltaiset esitykset vievät pohjan kaikelta muulta perustuslakiin viittaamaltamme argumentaatiolta.

On myös valitettavaa, että puolueessamme esiintyy suoranaista kielisyrjintää kuten aikaisemmin kirjoittamassani blogissa esitin. Perustuslain 2 luku 6 § 2 mom sitaattikiteytyksenä todetaan selkeästi seuraavaa: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan […] kielen […] perusteella”. Erityisesti allekirjoittaneen blokkaaminen Helsingin vaalipiirin eduskuntavaaliehdokkaiden listalta ja myöhemmin oikeuteni tulla kuulluksi hallitusneuvottelujen maa- ja metsätaloustyöryhmässä yli puolen miljoonan suomalaisen puolesta puhujana, rikkoivat selkeästi edellä esitettyä perustuslain sitaattikiteytystä.

Kaikkeen aikaisemmin esitettyyn viitaten, niiden tahojen, jotka virallisesti haluavat maastamme yksikielisen, tulee esittää vaateensa perustuslainmuutosluonteisena, ei siten, että vaade rikkoo perustuslainkirjainta. Mitä perustuslain muuttamiseen tulee, on käsitelty tarkasti allekirjoittaneen kirjoittamassa blogissa: ”Kuka johtaa Suomea?”.

Niin sanotun pakkoruotsin vastustajat ovat oikeassa siinä, että perustuslain 17 § ei edellytä ruotsin kielen pakollista opettamista kouluissa. On kuitenkin tärkeää huomioida 17 § 2 mom, jossa suorana sitaattina todetaan, että: ”Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan”.

Aloitan edellä esitetyn perustuslain momentin selventämisen hyvinkin mahdollisella tapahtumalla eli käärmeen puremalla. Otan oletusarvoksi, että täysin suomenkielinen perhe viettää kesälomaa saaristossa, joka on kokonaisuudessaan ruotsinkielinen. Perheen pientä lasta puree hengenvaarallisesti kyykäärme ja hänet on puhelimen katvealueesta johtuen toimitettava itse välittömästi sairaalaan. Esimerkin perhe ajaa täysin ymmärrettävästi nopeusrajoituksista välittämättä niin kovaa kuin kyseisellä tiellä pystyy ajamaan. Lähes lainkaan suomea osaava, ruotsinkielinen poliisipartio pysäyttää ylinopeutta ajavan ajoneuvon ja menetetään ratkaisevia minuutteja ruotsia osaamattoman perheen yrittäessä selittää suomeksi kyseistä hätätilaa vain ruotsia puhuville poliiseille.

Vaikeiden kieliongelmien jälkeen molemmille osapuolille syntyneen ymmärryksen muodostuttua pikkulapsen kuljettamista sairaalaan jatketaan joko poliisin tai ambulanssin toimesta. Perheen vanhemmat tulevat omalla ajoneuvollaan perässä ja ruotsia osaamaton pikkulapsi joutuu kommunikoimaan suomea osaamattoman sairaalahenkilökunnan kanssa elintärkeistä asioista koskien käärmeen puremaa ja siihen liittyviä tapahtumia. Otin tarkoituksella esimerkkiini käärmeen pureman. Edes kaikki aikuisetkaan eivät tunne hengenvaarallisen kyykäärmeen ja myrkyttömän rantakäärmeen välistä eroa. Näin ollen olisi erityisen tärkeätä, että avun tarvitsija sekä hoitohenkilökunta pystyvät tarkasti määrittelemään mitä on tapahtunut, jotta esimerkiksi vastamyrkkyä ei anneta turhaan tai jäykkäkouristusvaaran takia tarvittavaa antibioottihoitoa ei aloiteta, koska pureman aiheuttanut matelija tunnistetaan väärin.

Ajoneuvoa ajanut perheen isä joutuu melko varmasti poliisikuulusteluun epäiltynä törkeästä ylinopeudesta. Autoa ajaneella henkilöllä on perusteltu syy ylinopeuteen, mutta ratkaisevan argumentaation takaamiseksi olisi tärkeää, että kuulustelija sekä kuultava ymmärtävät toisiaan. Jokainen lukija ymmärtää, että esimerkin kaltaisessa tilanteessa pakkoruotsin vastustajien usein esittämä google sanakirjan käyttö on lähinnä lapsellista ajattelua. Google kääntää lauseet usein väärin, koska se lähtökohtaisesti tulkitsee yksittäistä sanaa ei koko lauserakennetta. Kyseisen kaltainen kuulustelu muodostuisi myös huomattavan pitkäksi. Virallisen ”kielisertifikaatin” omaavan tulkin paikalle saaminen olisi hankalaa ja kuluttaisi turhaan valtion varallisuutta. Lisäksi, kun tulkki välittää kahden toisiaan kieliperusteisesti ymmärtämättömän välistä keskustelua, niin muodostuu aina riski ”rikkinäisen puhelimen” efektille.

Esimerkin kaltainen tapaus johtaisi todennäköisesti sakkorangaistukseen koskien ylinopeutta. Hallintolain perusteisesti sakon perusteet ja ennen kaikkea instanssi jolle poliisin ratkaisusta voi valittaa tulee antaa sakon saajalle. Koska kyseinen tapahtuma tapahtui täysin ruotsinkielisellä alueella sakon saajan tarvitsemat perusteet ja valitusohjeistus suomenkielisenä viivästyisivät ja tulisivat joko sähköpostina tai viranomaismenettelyn tuntien postin tuomana kirjeenä. Sakosta voi valittaa paikalliseen hallinto-oikeuteen. Valituksella on kuitenkin aikaraja, jonka aikana sen on tapahduttava. Suomenkielinen valitus aiheuttaisi vakavia tulkinnallisia ongelmia ja vahvasti argumentoidun ruotsinkielisen valituksen laatiminen täysin suomenkieliseltä henkilöltä vaatisi kieliopillista apua sekä veisi aikaa. Valitustuomioistuin taas on tunnetusti ”pilkun tarkka” asiakirjan oikea-aikaisesta saapumisesta ja lähtökohtaisesti ajan katsotaan alkavan sakon antamishetkestä.

Pahimmassa skenaariossa auton kuljettajaa vastaan nostettaisiin rikossyyte. Rikokset sekä myös edellä esitetyt hallinnolliset asiat käsitellään tapahtumapaikan tuomioistuimessa. Tilanne, jossa tuomaristo osaa ainoastaan ruotsia ja vastaaja suomea, ei täytä minkään muotoista puolueettoman oikeudenkäynnin tunnusmerkistöä.

Edellä esittämäni esimerkki olisi erittäin epäoikeudenmukainen kohdehenkilöitä kohtaan. Samoin olisi myös, jos täysin ruotsinkieliselle perheelle tapahtuisi puhtaasti suomenkielisellä paikkakunnalla samankaltainen tapaus.

Tässä kohtaa totean lukijalle, että edellä esitetty oli hypoteesi ja kyseisen kaltaista tapahtumainkulkua ei pääse maassamme toistaiseksi tapahtumaan. Edellä esittämäni kaltaisen hypoteesin tekee mahdottomaksi juuri perustuslain 2 luvun 17 § 2 mom. 17 § 2 momentti turvaa juuri sen, että virkamiehet, viranomaiset ja palvelualalla työskentelevät osaavat molempia kansalliskieliä riittävän hyvin. Näin ollen virkamiesruotsi/suomi ja palvelualoilla riittävä molempien kielien osaamisvaade tulee suoraan perustuslaista ja takaa näin kansalaistemme perusoikeuksiin kuuluvan oikeuden saada asioida omalla äidinkielellään eli suomella tai ruotsilla.

Jos pakkoruotsin vastustajat eivät perustele vaateitaan perustuslain muutoksella, on heidän tuotava rationaalinen ja realistinen esitys siitä, miten edellä oleva perusoikeus toteutuu ilman pakollista ruotsin/vastaavasti suomen kielen opetusta kouluissa. Tämä on juridinen fakta ja siihen ei auta Suomalaisuuden liiton halukkuus Suomesta yksikielisenä maana tai kansallisen identiteetin omaksuminen kielen, eli heidän näkemyksensä mukaan ainoastaan suomen perusteella.

Samoin RKP ei ole synonyymi suomenruotsalaisille. Suomenruotsalaisten nuorempi ja keski-ikäinen polvi jakaa hyvin pitkälle perussuomalaiset arvot, älkäämme karkottako heitä. Myös heidän on opiskeltava ”pakkosuomea” ja vaatimuksia pakollisen suomen opiskelun poistamisesta ei pahemmin ole esitetty. Se, että jokainen osaa vähintään tyydyttävästi toisen kotimaisen kielen, ei ole kohtuuton vaade. Lisäkaneettina ruotsi on muun muassa avain saksan ja muiden germaanisten kielten opiskeluun. Kieliä koskevana oleellisena lisämainintana englanti kuuluu myös germaanisiin kieliin!

Itse näen kaikkein loogisimpana vaihtoehtona nykyisen, eli toisen kotimaisen kielen opiskelun jatkamisen pakollisena oppiaineena. Jos ruotsia tai vastaavasti suomea ei opeteta koulussa, tulee riittävä toisen kotimaisen kielen opiskelu toteuttaa korkeakoulussa. Aivan aakkosista lähtevä toisen kielen opiskelu vie taas aikaa ja resursseja itse ammattiin tähtäävästä koulutuksesta.

Edellä esitetty on asiallisena pidettävää kielipolitiikkaa niille, jotka sen nykyisen kaltaisena kokevat vääräksi. Jos emme muuta perustuslain vaateita, jossain vaiheessa toinen kotimainen kieli on opiskeltava. Tähän kielipolitiikan tulee myös jäädä. Siihen ei tule sisäistää minkäänlaista vihaa toisen kotimaisen kielen ja sitä äidinkielekseen puhuvien suhteen. Samoin kielipolitiikan ei tule olla tarpeettoman provosoivaa kuten perussuomalaisen nuorison juuri ruotsalaisuuden päivänä vireille panema kansalaisaloite pakollisen ruotsin kielen opettamisen lakkauttamisesta viite sanoin: ”Hyvää ruotsalaisuuden päivää!”.

Loppukaneetiksi totean, että Perussuomalaisella puolueella on riittävästi jo aitoja poliittisia vihollisia, me emme tarvitse niitä lisää. Samoin maamme politiikka on vakavassa kriisissä muun muassa epäsuoran politikoinnin neljän valtakomponentin, eli median, tuomioistuinten, politisoituneiden virkamiesten sekä tutkimus- ja opetuslaitosten suhteen. Näin ollen oudoksun syvästi, että joku aikaisemman blogini anonyymi kommentoija esitti pakollisen ruotsin kielen opettamisen poistamista tärkeimpänä sisäpoliittisena asiana. Kielipolitiikka on hyvin pienen merkityksen omaava asia oheisessa isossa kontekstissa. Jos annamme kielipolitiikan repiä riekaleiksi ensin kansallismielisen puolueemme ja sitä myöten myös kansamme, tulevaisuuden kouluissa saattaa olla pakollisena pääkielenä venäjä!