Orpon hallitus on puuttunut kovalla kädellä erilaisiin sosiaalimenoihin. On selvää, että kun maassamme on rahat tiukalla, on leikkauksia tehtävä. Työnteon on oltava kannattavaa ja työn on oltava sen, millä ihminen itsensä elättää. Kansanedustaja Keskisarjakin on ottanut värikkäästi kantaa opiskelijoiden elämäntilanteeseen.

Opiskelija valmistuu joskus ja rupeaa veronmaksajaksi. Pitkäaikaistyötönkin voi työllistyä ja ruveta ansaitsemaan palkkaa. Maassamme on yksi ihmisryhmä, joka kasvaa vuosi vuodelta eikä säännöllisesti enää tuota verotuloja. Sen sijaan se tulee aiheuttamaan sote-menoja. Tämä ryhmä on eläkeläiset.

Maassamme on käytössä ihmeellinen ja poikkeuksellinen tulkinta, että eläke olisi omaisuudensuojan piirissä. Kun eläkemenot rahoitetaan työssäkäyviltä kerättävillä eläkemaksuilla, on tämä eettisesti kestämätöntä. Työssä ansaittua palkkaa leikataan, jotta jotkut toiset saavat pelkkään ikäänsä perustuvan, kohtulliseen elämään nähden tarpeettoman suuren summan, josta riittää vaikka Espanjassa lomailuun tai sijoituksiin.

Suurilla ikäluokilla on ollut eläkkeen karttumiseen malli, jossa eläke on määräytynyt työuran neljän viimeisen vuoden kahden parastuloisimman vuoden mukaan. Tällä mekanismilla eläkkeen taso voi olla keinotekoisen korkea. Esimerkiksi joku verokustanteinen paperinpyörittäjä on voinut työuransa viimeisinä vuosina tulla nimetyksi johonkin räätälöityyn virkaan, jossa peruspalkka on korkea ja lisäksi tulee lisiä. Näin palkkataso on ollut muuhun työuraan nähden epätavallisen korkea, jolloin eläkekin on korkea. Kaiken kruunaa se, että henkilö on saattanut jäädä siististä sisätyöstä eläkkeelle alle kuusikymppisenä.

On selvää, että vanhan ihmisen tulee saada eläkettä, joka kattaa kohtuullisesti elämisen kuluja. Sen sijaan on täysin tuomittavaa, että vuorineuvos kitisee verotuksesta, jonka jälkeenkin hänelle jää kuukaudessa enemmän kuin monelle ansaittua bruttopalkkaa vuodessa.

Voitaisiin myös miettiä, pitääkö Suomesta saada hoitoa, jos oleilee esimerkiksi Espanjassa kuukausitolkulla vuodessa. Mielestäni voitaisiin säätää, että jos eläkeläinen oleskelee esimerkiksi vuodesta vähintään 21 päivää ulkomailla, menee oikeus Suomen sosiaaliturvaan. Tämä olisi kohtuullista, jos kulutuskin suuntautuu muualle kuin Suomeen.