Kokonaiskuvaa eräiden medioiden toimintatavoista ei pysty saavuttamaan satunnaisella uutisten lukemisella. Täytyy seurata säännöllisesti niin kansainvälistä kuin kotimaistakin uutisvirtaa, jotta pystyy hahmottamaan suuremmat ilmiöt. Esimerkiksi uutisankkojen ja tekemällä tehtyjen kohu-uutisten leviämistä voi seurata hyvin erityisillä sivustoilla, jotka listaavat reaaliajassa uutisotsikoita. Reaaliaikainen uutisvirran seuraaminen on myös verraton keino paljastamaan, mikäli yksittäinen media ryhtyy toimimaan kyseenalaisella tavalla.

Vielä 1960- ja 1970-luvuilla ei ollut internetiä, mutta jos olisi ollut, uutisvirta olisi luultavasti hyvin nopeasti paljastanut niin sanotun neuvostomyönteisen agendan. Yleisradio eli reporadio toimi tässä asiassa totuuden torvena. Neuvostoliiton kaaduttua 1990-luvulla itänaapurin ihannointi katosi ja tilalle tulivat uudet palvonnan kohteet: vihreys ja monikulttuurisuus. Näistä jälkimmäinen on 2000-luvulla lisätty Yleisradion lakisääteisiin tehtäviin. Palvonnan kohde ja ulkokuori muuttuvat ajassa, mutta mekaniikka on sama. Verorahoilla julkaistaan ”oikeaa tietoa”, ”kansan parhaaksi”. Tämä ihmiskuva lähtee siitä, että kansalaiset ovat tyhmiä kuin saappaat eivätkä he omin päin osaa hankkia luotettavaa tietoa, vaan sen sijaan täytyy rakentaa valtava laitos tuottamaan kansalaisille ”luotettavia uutisia” (yksityinen kotimainen media tai ulkomainen media ei ole riittävän luotettavaa ilmeisesti).

Kuinka monikulttuurisuuden edistäminen käytännössä tapahtuu?

Toisto, toisto ja toisto

Kun jotain asiaa toistetaan tarpeeksi kauan, ihmiset alkavat uskomaan siihen (”Suuri valhe”). Tämä tarkoittaa sitä, että julkaistaan päivittäin uutisia ja ”uutisia”, jotka tukevat monikulttuurisuusagendaa. Konkreettisimpana esimerkkinä toimivat tunteisiin vetoavat tarinat turvapaikanhakijoista ja pakolaisleireistä.

Agendaa tukevat kommentaattorit

Auktoriteetti tuo uskottavuutta sanomalle. Sen vuoksi monikulttuurisuutta tukevia lausuntoja pyritään hakemaan dosenteilta, tutkijoilta ja ”asiantuntijoilta”. Kommentaattorit valitaan sen mukaan, miten ne parhaiten tukevat agendaa. Puoluepoliittisesti sitoutuneiden kommentaattorien käyttöä ei kaihdeta. Koska tutkija ja asiantuntija -titteleitä voi kuka tahansa ihminen käyttää, käytännössä kenestä tahansa voidaan pukea jonkun alan ”asiantuntija”. Tarkoituksena on luoda ilmapiiri, että monikulttuurisuus olisi jollain tavalla tieteellisesti ylivertaista verrattuna suomalaiseen kulttuuriin, joka täytyy hävittää.

Syyllistäminen eli kansallinen itseruoskinta

Monikulttuurisuuden edistämisessä käytetään taktiikkana niin sanottua kansallista itseruoskintaa. Viestin keskeinen sanoma on, että suomalaiset ovat jollain tavalla moraalisesti vastuussa kehitysmaiden kärsimyksistä ja siitä aasinsiltana voidaan todeta, että Suomen tulee hyväksyä kehitysapu ja kansainvaellus. Syyllistäminen on luonteeltaan uskonnonomaista; valkoisella länsimaisella ihmisellä on niskoillaan kollektiivinen synti, jonka saa pois ainoastaan monikulttuurisuutta tukemalla (syntien anteeksipyytäminen). Tämä on modernia anekauppaa – omantunnon puhdistamista verorahoilla. Mitä enemmän suomalaiset saadaan vihaamaan ja häpeämään suomalaisuuttaan, sitä otollisempaa on tuputtaa ”parempaa kulttuuria” kansalle.

Avainsanojen viljeleminen

Aatteellinen uutisointi voidaan jakaa kahteen tasoon: varsinaiseen ydinviestintään ja aatetta tukevaan viestintään. Varsinainen ydinviestintä käsittää suorat väitteet, joissa sanotaan, että monikulttuurisuus on rikkautta ja suomalaisten täytyy suvaita barbaarimaisia kulttuureja. Aatetta tukeva viestintä on taas piilevämpää viestintää, joka käsittää muun muassa henkilökuvat sekä kertomukset, joissa rivien välistä ujutetaan sanomaa.

Monikulttuurisuutta tukeva viestintä nojautuu vahvasti jälkimmäiseen kategoriaan. Tarkoituksena on tehdä uutisia, joissa ohi mennen toistetaan tiettyjä avainsanoja (esim. suvaitsevaisuus, rasismi ja fasismi). Näin luodaan salakavalasti mielleyhtymiä asioiden välille, vaikka niillä ei olisikaan mitään tekemistä keskenään. Toisin sanoen tuodaan ilmiö joka paikkaan ja kyllästetään keskustelu tarkasti valituilla käsitteillä.

Loppukaneetti: Seuratkaa uutisvirtaa, sillä sieltä paljastuu mielenkiintoisia asioita.