Kun puhutaan maahanmuutosta, usein vedotaan siihen, kuinka suomalaiset ovat muuttaneet siirtolaisina ympäri maailmaa, minkä vuoksi suomalaisten tulee hyväksyä kolmannesta maailmasta tuleva kansanvaellus. Näitä ilmiöitä ei voida kuitenkaan verrata keskenään, koska olosuhteet poikkeavat toisistaan merkittävästi. 100 vuotta sitten ei ollut nyky-Suomen kaltaista sosiaaliturvaa, joka olisi lapannut rahaa suomalaisille kouraan. Suomalaiset menivät aikoinaan maailmalle töihin. Jos ei mennyt töihin, tuli nälkä. Tämän kaltaista tilannetta ei nyky-Suomessa ole.

Moni puhuu siitä, kuinka eräät etniset ryhmät eivät halua työllistyä. Mistä se voisi johtua? On syytä huomioida ihmisen toiminnassa eräät talouden lait. Ihminen pyrkii maksimoimaan omat etunsa ja minimoimaan omat työpanoksensa. Ihmiset käyttävät yhä enemmän verkkokauppoja, jotta he voisivat säästää ostoksissa. Ihmiset pyrkivät kehittämään keksintöjä, jotta sama työtulos voidaan saada yhä pienemmällä ihmistyövoimalla. Ihmiset downshiftaavat (vähentävät työntekoa), jotta he saisivat enemmän vapaa-aikaa. Mitä vähemmän tarvitsee maksaa jostain asiasta, sitä parempi. Harvassa ovat ihmiset, jotka haluavat maksaa ja uurastaa enemmän ja ansaita siitä vähemmän.

Jos suomalainen saisi kuulla, että Harvardin yliopisto ottaa yhtäkkiä 10 000 opiskelijaa ilmaiseksi opiskelemaan lääketiedettä maisteritasolle asti, mitä se aiheuttaisi? Todennäköisesti sinne tulisi ryntäys. Ihmiset ovat todistetusti valmiita jonottamaan jopa ilmaisia ämpäreitä ja kahvia. Ilmaiset asiat yksinkertaisesti houkuttavat ihmisiä, minkä tietää jokainen kauppias. Myös valtiot voivat tarjota houkuttimia (pull factors) uusille tulijoille. Valttikorttina voi olla esimerkiksi maksuton koulutus tai alhainen verotus.

Mikä pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, Suomessa, on niin houkuttelevaa? Annetaan malliesimerkki turvapaikanhakijan saamista tulonsiirroista.

– Vastaanottorahan perusosa on 316,07 euroa kuukaudessa. (1.1.2015 lähtien)

Ajatellaan sitten maata, jossa keskimääräinen kuukausipalkka on hyvin pieni Suomeen verrattuna. Esimerkiksi Zimbabwessa keskipalkka kuukaudessa on 253 dollaria. Tai ajatellaan vaikkapa Kongon demokraattista tasavaltaa, jossa vielä vuonna 2002 virkamiesten keskipalkka oli alle 15 dollaria kuukaudessa. Onko ihme, jos Suomen elintaso kiinnostaa?

Jos esimerkki ei ollut tarpeeksi valaiseva, niin ajatellaan samaa suomalaisen työtätekevän saappaista. Suomessa keskiansio on 3315 euroa kuukaudessa. Jos maapallon toisella puolella olisi maa, jossa saisi kuusinkertaisen kuukausipalkan tekisikö mieli muuttaa? Ja jos päälle voisi vielä saada harkinnanvaraisia tukia, houkuttaisiko? Entä, jos perheenyhdistämisellä voi lisäksi tuoda perheensä mukanaan? Eikö se kuulosta varsin mukavalta tarjoukselta?

EDIT: Turvapaikanhakija ei saa sekä vastaanottorahaa ja toimeentulotukea. Vastaanottoraha (päivän kurssilla 347.9935 USD) on tästä huolimatta ”vain” yli kuusinkertainen köyhän maan keskipalkkaan nähden (347,99 $ / 50 $). Tässä tapauksessa Suomen esimerkki olisi 20 995,441 euroa kuukaudessa. Houkuttaisiko lähteä? [Ei täysin vertailukelpoinen esimerkki, koska ei huomioi mm. ostovoiman ja kurssien muutoksia, mutta silti suuntaa-antava]

Ei pidä myöskään unohtaa rahalähetysten merkitystä. Tätä voidaan havainnollistaa esimerkiksi sillä, kuinka merkittäviä siirtolaisten lähettämät rahalahjoitukset perheille kotimaihinsa ovat. Esimerkiksi vuonna 2014 Intiaan lähetettiin rahalahjoituksia Maailmanpankin tietojen mukaan yhteensä reilu 70 miljardia dollaria, eli reippaasti enemmän kuin Suomen valtion budjetti. Vaikka Tadžikistanissa rahalähetykset ovat määrällisesti huomattavasti Intiaa pienemmät, alle 4 miljardia, niin rahalähetykset ovat yli 40 prosenttia maan BKT:sta. Niillä on siis maan talouteen merkittävä vaikutus. Pohjois-Euroopassa ansaittu euro merkitsee paljon köyhemmissä maissa. Jos Suomessa on tulijoille tarjolla mukavat oltavat, ja rahasta on mahdollisuus vielä lähettää omalle perheellekin osa, niin eikö se ole aika houkutteleva tarjous?

***

Sosiaaliperäisessä maahanmuutossa on tiivistettynä kyse siis hyöty-haitta -suhteesta. Jos Suomessa ei olisi minkäänlaisia etuuksia tarjota ulkomaalaisille, niin rahallisia kannustimia ei yksinkertaisesti ole. Mitä sitten tapahtuisi? Muuttovirrat yksinkertaisesti hiipuisivat. Miksi kukaan haluaisi maksaa salakuljettajalle, jos perillä ei odota mitään, mikä korvaisi kaikki matkan vuoksi tehdyt uhraukset? Miksi vaarantaa henkensä valtameren ylityksessä, jos perillä odottaa vain pakkanen?

Aivan niin kuin raha hakeutuu siihen kohteeseen, missä se tuottaa parhaiten, sama ilmiö voidaan havaita myös muuttovirroissa. Ihmiset hakeutuvat sinne, missä he voivat saada suurempi etuja pienemmällä panoksella. Nyt joku voi esittää kritiikkiä, että eihän tuo pidä paikkansa, koska eivät kaikki ihmiset halua juosta rahan perässä toiselle puolelle maapalloa. Se on totta, että kaikki eivät halua, koska heillä on muita asioita, joita he arvostavat. Näitä ovat esimerkiksi perhe, suku ja ystävät, jotka tuovat turvallisuutta ja voivat ehkä tukea taloudellisesti vaikeina aikoina. Turvallisuus, jatkuvuus ja tuttu ympäristö ovat niitä asioita, mistä he ovat valmiita maksamaan. Jokaisella on oma arvomaailma, jonka mukaan toimii.

***

Suomi ei ole vielä ajautunut Ruotsin kaltaiseen tilaan [1, 2, 3, 4, 5]. Jos nykyisellä linjalla kuitenkin jatketaan, miten ”muiden maiden virheet” voidaan välttää? Tähän mennessä vastaukset ovat olleet tätä tasoa:

1) ”kotoutetaan maahanmuuttajia enemmän/paremmin” (=kasvatetaan julkista sektoria)

2) ”tarjotaan maahanmuuttajille enemmän palveluita integraation tueksi, kuten omia uimahallivuoroja” (=kasvatetaan julkista sektoria)

3) ”järjestetään enemmän koulutusta” (=kasvatetaan julkista sektoria)

4) ”palkataan maahanmuuttajille henkilökohtaisia avustajia” (=kasvatetaan julkista sektoria)

5) ”myönnetään lisää rahaa viranomaiselle/virastolle X” (=kasvatetaan julkista sektoria)

Kuka on maksajana kaikissa näissä vaihtoehdoissa? Kyllä vain, suomalainen veronmaksaja.

Maahanmuutto on iso bisnes ja sillä on hyötyjänsä, mutta myös kärsijänsä. Nykyiseen menoon meillä ei ole varaa. Ilmaisia lounaita ei ole. Jokainen vastaanottokeskus on jonkun maksama. Tyhjästä ne eivät tule. Jos jatkamme (viher)vasemmistolaista julkisen sektorin pöhöttämistä veronkorotusten ja velanoton turvin, maamme jatkaa kurjistumistaan. Veroaste on maapallon kärkeä. Suomen valtion velka on pian 100 miljardin euron luokkaa. Valtavan taakan maksajiksi on laitettu jälkipolvet. Se raha, joka menee maahanmuuttokoordinaattorien palkkaamiseen ja diskorahaan, on pois suomalaisten yksityisestä kulutuksesta. Millä mittarilla tämä on vastuullista taloudenhoitoa? Näillä varoilla voitaisiin alentaa verotusta, houkutella investointeja, lisätä työpaikkoja ja helpottaa Suomessa asuvien elämää.

Kritiikki on kohdistettava päättäjiin, jotka kannattavat nykyistä, täysin holtitonta, rahanjakopolitiikkaa. Niin kauan, kun taikaseinästä jaetaan verorahoja pitkin maailmaa, niin kauan Suomi nähdään houkuttelevana turvapaikkamaana. Ei tämän asian tajuaminen rakettitiedettä ole. Kun sosiaalitukijärjestelmään tulee liian paljon ottajia, ennen pitkää se romahtaa, koska maksajat loppuvat. Vajetta voidaan yrittää paikkailla veronkorotuksilla ja lisävelalla, mutta näillä toimenpiteillä on tuhoisat vaikutukset Suomen kilpailukykyyn. Suomalaiset pienyritykset ovat jo nyt suuren rasituksen alla. Verotus on maapallon kärkeä ja viranomaiset hönkivät niskassa. Kauanko pienyrittäjien veronmaksuhalukkuus kestää?

Maassamme on nyt toimintakykyinen hallitus, jolla on mahdollisuus muuttaa Suomen suuntaa. Valta on annettu ja se on tarjottimella valmiina otettavaksi. Jos tähän tilaisuuteen ei tartuta, niin kyllä saa ihmetellä.