Kielen kanssa pelaaminen on ammattina totisempaa työtä kuin harrastelija saattaisi uskoa. Etenkin kun tarkoitus on olla hauska tai muuten viihdyttää lukijaansa. Sama pätee sellaiseen tehtävään, jossa kieltä olisi käytettävä kertomaan jotain sellaista, jonka ymmärtäminen on mahdotonta ellet tunne sen aakkosia. Tieteen popularisointi on tällaista silloin, kun perustieteestä pyritään tekemään matematiikan merkkeinä vaikkapa kenen tahansa ymmärrettävää muuttamalla symbolit kokonaan muuksi kuin mitä alkuperäinen Einstein on omassa kielessään käyttänyt. Ei toki kymmenjärjestelmämme sormia ja varpaita.

Nykyisin on muodikasta kertoa, kuinka teksti tai puhe on populistista silloin, kun joku voi sen jopa ymmärtää välteltäessä puppusanoja. Mediayhteiskunnan kanssa kisailtaessa aina sanavalmis toimittaja Jukka Ukkola on löytänyt Suomen Kuvalehdessä oivan keinon menestyä tässä kisassa silloin, kun media pääsee yllättämään karhun lailla metsässä. Kuolleeksi tekeytyminen voi toki auttaa karhun kynsistä mutta ei median. Kuolinilmoituskaan ja komea nekrologi eivät auta jos tarkoitus on kuitenkin jatkaa poliitikon elämää vaikkapa pääministerinä.

Varminta on tunnustaa kaikki syntinsä ja vielä sellaisetkin, joita ei ole ehtinyt tekemään. Ei sellaista kauan jaksa mediakaan jahdata, joka on Donald Trumpin tapaan Venäjän kansan valtaan nostama ja kiinalaisten äänillä presidentiksi noussut amerikkalainen. Ei edes parhaatkaan valemediat jaksa kilpailla miehen kanssa, joka päästelee suustaan täyttä potaskaa ja turha edes yrittää keksiä mukamas lennokasta kieroilua, jos mies on itse tehnyt ammatikseen pelkkiä salakähmäisiä sopimuksia ja on myyttinen hahmo muutenkin salaliittojaan vaaleissa esitellen.

Ukkola suosittaa puolen vaihtoa ja ulvomista mediasusien mukana. Syntipukkien hakeminen on suomalaisessa kiusaamiskulttuurissa geneettistä perimäämme ja sosiaalisen pääoman ainut uskottava kulttuurinen vahvuutemme. Syntipukeiksi kelpaavat vaikkapa hallitus, nykyinen tai edelliset, oppositio, persut, maahanmuuttajat, Venäjä, Trump, Kauhavan ruma vallesmanni, suhdanteet, talonmies, kylän ämmät jne., luettelee sanavalmis Ukkola päättäen näin pakinansa. Pakinan, jonka tarkoitus on olla lehden aiemmin julkaiseman draaman, demareitten ruusujen sodan sekä tragedian, keskustan pääministerin ja ylen sananvapauden vartijoiden kautta kulkeva homeerinen mediakokonaisuus, jonka päättää aina niin hauskasti keventävä Ukkolan komedia.

Puolen vaihto toimittajana jää kuitenkin Ukkolan kuvaamana mediapelin vasikkana tai luopiona puolitiehen. Mediayhteiskunnan rooli kun on vaihtunut tavalla, jossa jokainen meistä edustaa oman mediansa päätoimittajaa ja tuomitsee jyrkästi myös nämä kreikkalaisen näytelmäkirjallisuuden juonittelut ja kaksoisagentin roolitukset. Näin helpolla media ei pääse kömmähdyksistään, kuten takavuosina oli tapana pyytäen vallankäyttäjiltä anteeksi sanomisiaan. Hesarissa tällainen viimeinen kevennys oli Kari Suomalainen ja hänen piirroksensa. Jopa Kekkonen saattoi tätä kautta antaa anteeksi median kömmähdykset ja myllykirje jäi postittamatta. Nuori valtio ja kansakunta vaati narrinsa ja heistä tunnetuin oli juuri Kari Suomalainen Kekkosen kesyttäjänä ja valtiomiestaidon kohottajana.

Toimittaja Henripekka Kallio on löytänyt Forssan Lehdessä sille tyypillisen anagrammeista syntyvän tavan lähestyä vaikeita aiheitamme. Anagrammeissa sanat symboleina vaihdetaan uusiksi vaihtamalla kirjainten järjestystä. Nykyisin tätä auttaa arrak.fi -sivustolta löytyvä anagrammikone. Se paljastaa löytyykö käyttämästämme kielestä sellaisia piilovistejä, joita salailemme ehkä jopa tietämättämme tai salaliittoteorioiden tapaan elämäämme rikastuttaen. Tanssimmeko susien kanssa vai tarkoittaako tämä ehkä jotain Susie -nimistä salarakasta? Kekkosella näitä tiedetään olleen useitakin ja Trumpin tapauksessa salailukin jäi puolitiehen. Siitäkään häntä ei voi syyttää ellei nyt mennä hätävarjelun liioitteluun hakien samalla Venäjästä salaliittolaista jenkeille. Siinä entinen sosialisti toimittajana on elämänsä vaikeimman tehtävän edessä ja liukuu lyriikasta proosaksi pakomielteisessä maailmassaan Yhdysvaltain vaaleja kuvaten.

Perussuomalaiset anagrammeina paljastavat neljä piilotettua totuutta: ”supersuomalaiset”, ”luusereista sampo”, ”perus uloste massa” ja ”armelias sopeutus”. Toimittaja Kallio tulkitsee näiden tarkoittavan jytkyä tyhjästä tähtiin, vihatun jätevesilain korjaajia, köyhistä huolta kantavaa kansanliikettä, jossa sopeutuksen on oltava eläkeläisiä ja köyhää kansaa ymmärtävää, armeliasta. Mikä minä olen tätä piilotettua totuutta muuksi muuttamaan. Edes pitkäksi venyvä ilkeily ja inhokin hakeminen kiusaamismielessä ei muuta kirkasta tekstiä hämäräksi.

Perussuomalaisista kirjoitettu synkkä ja huumoriton teksti on kuin epätoivosta kumpuava itävaltalaisen kirjailija Thomas Bernhardin varhaistuotanto. Ei kansakunnan ja sen osattomien pahaa oloa saa purkaa kerralla vaan paloittelemalla se ensin osikseen. Synkkäkin huumori voi osoittautua oikein käännettynä erikoisyksilöistä syntyväksi. He vain paasaavat sosiaalisen median sisällä ja printtimedioissaan loputtomalta vaikuttavaa monologia.

Jostakin syystä Bernhardille he ovat aina miehiä, äijäliikkeen tuotetta ja poikia, jotka eivät menesty enää tyttöjen tapaan kilpailussa. Elämän mielekkyys tai mielettömyys on näissä sanoissa, kuvissa ja kerronnassa, jossa miehen kieli ei ole sama kuin naisen. Paitsi meillä Suomessa, jossa kielemme suku on neutraali ja onomatopoeettinen, luontoa matkiva ja sanajärjestyskin on joltisenkin vapaa. Kirjainten paikkaa voi hieman seurailla ja vaihdella sitäkin totuutta hakiessaan.

Kun ”maksetun sokeus” viittaa keskustaan ja ”kolikon kansan olemus” kokoomukseen, silloin Kallio rohkenee tulkita edellisen viittaavan vaalirahaskandaaliin ja taitaa mielessä käydä myös tuoreempiakin tapauksia vanhemmista nyt puhumattakaan. Kokoomuksen kohdalla en tarvitse toimittajan apua mutta ”solmunen lakon sokka” kertoo hänen tulkintanaan kokoomuksen vaikeista työmarkkinasuhteista. Sosiaalidemokraattien ”aterioida laskimosta” viitaa vampyyreihin ja ”velttohiiriä” Vihreän Liiton toimijoihin. ”Ulkopuolisena unten saarna” taas kertoo millaista on olla ruotsalaisena oppositiossa 36 vuoden jälkeen. Suomen Kristillisdemokraatit ovat taas pesemässä kasvojaan josta ”modernismi tarkoituksellista”.

Pääministeri Juha Petri Sipilä on joutunut selittelemään rikinkatkuista kaivosaluetta Kainuussa, josta ”selitä rippi, haju” ja Antti Petteri Orpo ”torpparien otitte” kertoo puolestaan joskus ahneeksikin mainittujen kokoomuslaisten johtajasta. ”Huomion sijainti” taas kuvaa kuinka Timo Juhani Soinin kohtalo oli kirjoitettu jo nimeä annettaessa tähtiin.

Oikein hyvää, siunattua jouluaikaa

Matti Luostarinen/ ”alistaminen torut”, ”lintsaaminen torut”, ”rentona ilmaistut”, ”normeista talutin”, ”neutronit ilmasta”, ”sentin tuomarilta”