“Suomen liittyminen talous- ja rahaliittoon oli virhe”, totesi taloustieteen professori Sixten Korkman viime elokuussa. Korkmanin mukaan euroero on kuitenkin mahdoton, koska poliitikot pelkäävät seurauksia. Pakkopaidasta on vaikea kiemurrella ulos.

Yhteisvaluutan ylläpitämässä vaikeassa tilanteessa Suomen on pakko alentaa työn hintaa suhteessa muuhun Eurooppaan. Muuten työt siirtyvät ensiksi Itä-Eurooppaan, globalisaation edetessä lopulta Aasiaan tai Yhdysvaltoihin.

Moni muistaa vielä ajan kun Suomessa tehtiin vaatteita, huonekaluja ja muita kulutustavaroita. Nykyään paidat ommellaan Bangladeshissa, huonekalut haetaan ruotsalaisesta Ikeasta ja elektroniikka tehdään Kiinassa. Ilman nopeita toimia loputkin työt siirtyvät vähitellen halvemman työvoiman maihin.

Millä sitten maksetaan hyvinvointi – koulut, sairaalat, sosiaaliturva?

Suurin osa kansasta tuntuu ymmärtävän tilanteen. Suomi on ollut vaikeuksissa jo seitsemän vuotta ja tilanne on pahempi kuin moni tietääkään. Ammattiyhdistysliikkeen hyvin palkatut lakkokenraalit tuntuvat vieraantuneen todellisuudesta. He sahaavat tietämättömyyttään omaa oksaansa; mitä hyötyä on ammattiliitosta, jos ammatit katoavat ulkomaille?

Nykyinen hallitus toimii poikkeuksellisen hankalissa taloudellisissa ja poliittisissa olosuhteissa. Suomi on kiihtyvässä alamäessä samaan aikaan kun hyväuskoisuuttamme hyväksikäyttäviä onnenonkijoita tulvii ruotsalaisten tuella Suomeen. Kun katsoo hallituksen palkansaajiin kohdistamia leikkaustoimia tätä taustaa vasten, lista ei näytä kovin pahalta.