Ydinaseen historia alkaa 1930-luvun fysiikan läpimurroista, kun tiedemiehet osoittivat atomiytimen halkeamisen eli fission.

Tämä tapahtui perustutkimuksen yhteydessä. Sotilaallinen merkitys tuli esille vasta tiedemiesten ilmaistua huolensa ketjureaktion mahdollisuuksista.

Mielikuva pommista, joka muuttaa maailmaa ajoi historian suurimpiin kuuluvaan projektiin.

Täytyy ymmärtää, että Manhattan-projekti oli pohjimmiltaan jotain, mitä yksittäinen tieteenala ei olisi voinut luoda. Sen ympärille muodostui ydinfysiikka, kemia-, prosessi-, räjähdystekniikka, metallurgia ja massiivinen logistinen rakentaminen.

Ponnistus oli käsittämätön ja nykyhinnassa maksoi n. 30 miljardia. Se työllisti satojatuhansia ihmisiä ja kriittisiä raaka-aineita tuotiin mittavia määriä mistä vain.

Tällä hetkellä on menossa vastaavanlainen projekti maailmalla. Siihen kuuluvat tekoäly, puolijohteet, datakeskukset, robotiikka, autonomiset järjestelmät, avaruusteknologia, kvanttilaskenta ja bioteknologia. Ne eivät ole erillisiä kehityspolkuja, vaan ruokkivat toisiaan eksponentiaalisesti. Tämä on huomattu maailmalla.

Yhdysvallat on virallisesti tunnistanut tekoälyn ydinaseen kaltaisena strategisena resurssina. Trumpin hallinto sanoi, että kiireellisyys ”vaatii historiallisen kansallisen ponnistuksen, joka on kunnianhimoltaan ja kiireellisyydeltään verrattavissa Manhattan-projektiin.”

Kiina harjoittaa strategista siviili-sotilasfuusion politiikkaa tekoälyssä globaalin teknologisen ylivoiman saavuttamiseksi. Tämä on suora rinnastus kylmän sodan ydinasekilpavarusteluun

Energian ja laskentatehon hallinnasta on tulossa strateginen resurssi samalla tavalla kuin uraanin ja plutoniumin hallinnasta tuli kylmän sodan aikana.

Tämä on hyvä huomioida, kun datakeskuksia alkaa rakentua ja niiden ilmajäähdytys on meillä halpa toteuttaa. Energiaa ja puhdasta vettä näiden käyttöön myös löytyy. Strateginen ulottuvuus on saavuttanut Kainuunkin. Olemme osa teknologista keskittymää ja omaamme merkittäviä resursseja kallioperässä, joita ei ole vielä hyödynnetty täysin.

Kainuun arktinen Manhattan-projekti voisi toteutua oikeanlaisin ja riittävin resurssein. Sijainti ei ole tässä heikkous vaan etu. Nyt vaaditaan päättäjiltä sitä mielikuvitusta, mihin olemme menossa ja rohkeutta toteuttaa visioita.

Avaruus on uusi maantiede ja tätä kohti tähyiltävä myös. Kainuuseen perustettaisiin satelliittien seuranta- ja ohjausasema sekä mikrorakettien laukaisupaikka, kuten Ruotsin Kiirunassa.

Kainuun sijainti mahdollistaa arktisen satelliittivalvonnan, joka on kriittistä sekä Naton pohjoisen sivustan turvallisuudelle että kaupalliselle avaruustoiminnalle.

Tätä tukemaan Kainuuseen perustettaisiin erikoistunut puolustus- ja turvallisuusteknologian osittainen yliopisto tai tutkimusinstituutti. Tämä olisi Euroopan arktisen puolustusosaamisen akatemia mutta suomalaisella erityispainopisteellä.

Kainuu on teknologian, teollisuuden, raaka-aineiden, osaamisen ja energian keskittymä. Se ei vielä riitä ja työtä on jatkettava kaikilla rintamilla vision täyttämiseksi.

Toivottavasti tämä ei ole rajoittunut vain minun mielikuvitukseni tuotokseksi ja yksin puhumiseksi.