Eduskunnan häirintäkohu pyörii tällä hetkellä SDP:n kirnussa kuin yli-ikäinen tympeäntuoksuinen kuohukerma.

En ota kantaa siihen, onko Tytti syyllinen vai syytön. Tuomarien tehtävä jääköön niille, jotka minua viisaampina tietävät asiasta enemmän. Minä näen sen sijaan ainutlaatuisen mahdollisuuden Tytin kehittää nyt empatiankykyään ja taitoaan asettua vastaavassa tilanteessa olevan lähimmäisensä asemaan. Uskon hänen tämän kohukuurin seurauksena tajuavan, miltä mahtoikaan tuntua pari vuotta sitten rasismisyytösten kohteiksi joutuneista Rydmanin Willestä tai puolisoltaan saatuun pesukarhukravattiinsa sonnustautuneesta Junnilan Vilhelmistä. Olisi myös hienoa nähdä Tytin antavan vilpitön ja voimaannuttava ”lohtuhali” epäsiallisen julman vihapuheen kohteeksi joutuneelle Riikalle. Kyllä se mesimäyräkin hellyyttä tarvitsee. Tiedän sen, sillä minunkin kanssani elää yksi sellainen.

Optimistina toivon, ettei SDP:n kirnusta lennä roiskeita koko Arkadianmäelle. Kyynikkona pelkään juuri näin käyvän.

Nähtäväksi jää muuttuuko ääni Tytin kellossa tai vaikeneeko paha kello kokonaan. Surullisinta meille kaikille olisi, mikäli Tytin poliittinen profiili saisi kaiken kohun seurauksena vain entistä kovemman ja kiiltävämmän teflonpinnan. Jos niin sattuisi käymään, tulisi minun ikävä liikaa karaistun kuoren alle jäänyttä ihmistä.