Kuule, Suomi, kuule korpi,
kuule järvet jäässä kirskuu,
kuule veteraanien askel,
kuule hiljaa lunta sataa.

Kiitos teille, jotka maksoitte
talvisessa hangessa hinnan,
kun Stalin halusi koko kakun
ja Hitler lainaksi palan.
Te sanoitte ei.
Kolmesti ääneen,
neljännen kerran hiljaa,
kun kukaan ei ollut kuulevinaan.

Te piditte kiinni maasta,
vaikka maa oli jäässä,
veri jäätyi poskelle
ja kädet kohmeessa.

Sitten tuli rauha.
Ja rauhan myötä
rauhanmiehet.

He tulivat mustissa kaavuissa,
punaisissa huiveissa,
vaaleanpunaisissa unelmissa,
ja alkoivat purkaa kaiken sen,
minkä te olitte rakentaneet.

He avasivat rajat,
hiljensivät miehet,
tekivät isänmaallisuudesta häpeän,
itsenäisyydestä rasismia,
dialogista vihapuhetta
ja historiasta ongelman.

He kutsuivat sitä edistykseksi.
He kutsuivat sitä inkluusioksi.
He kutsuivat sitä tulevaisuudeksi.
Nyt saamme katsella,
kuinka maa, joka selvisi Stalinista,
Hitlerin painostuksesta
ja omasta sisäisestä riitelystä,
on päättänyt tuhota itsensä
vapaaehtoisesti,
hymyillen,
ja vielä vaatii kiitosta siitä.

Silti.

Kiitos teille, veteraanit.
Kiitos teille, jotka maksoitte verellä
sen vapauden,
jota nyt käytetään
vapaaehtoisesti
köysissä itsensä hirttämiseen.

Kiitos, että annoitte meille
tämän oudon, kauniin maan,
jossa saamme vielä seistä
hiljaa lumen keskellä
ja muistaa,
miltä itsenäisyys maistui
ennen kuin se kiellettiin.

Hyvää itsenäisyyspäivää.
Kippis niille, jotka sen maksoivat.
Kippis Suomelle.
Kippis sille päivälle,
jolloin ehkä jälleen herätään

Alkuperäinen laulu on julkaistu 6.12.2025 hupli.fi -sivustolla