Muutama uusi länsimaa liittyi entisten sekä nykyisten sosialistimaiden, muslimimaiden ym. joukkoon ja tunnustivat Palestiinan. Hamas ehti jo iloita ja käytti tunnustuksia perusteluna, kuinka terrori-iskut kannattivat. Tempauksen järkeä on vaikea sovittaa kulttuuriseen kontekstiin.

Emmanuel Macronin yksi perustelu oli, että tunnustus rohkaisisi palestiinalaisia rauhaan ja maansa kehittämiseen. Toive on suorastaan huvittavan typerä. Tärkein syy palestiinalaisille rauhaan ja kehittämiseen on heidän omien olojensa paraneminen. Se valtavan iso syy on kokoajan ollut, muttei ole innostanut. Nytkö Gallian kukkojen tunnustus saisi innostumaan? Suuret ja egoistiset ovat luulot Macronilla. Toisekseen, iso osa maailman maista on jo maan (jota ei ole) tunnustanut, eikä muutama lisää hetkauta palestiinalaisia, sen arvaan.

Ymmärrätkö voimaa? Tunnustajat eivät ymmärrä erästä kulttuurista seikkaa. Mihin kulttuurin edustajat nojaavat? Lakiin vai itsensä ja kunniansa puolustamiseen? Väitän, että vastaus on elimellisen tärkeä palestiinalaisten ymmärtämisessä. Otan esimerkin Yhdysvalloista:

Amerikoissa on tutkittu kaikkea. Eräässä tutkimuksessa tarkasteltiin ehkä juuri Bostonin alueen ja Texasin kulttuurieroja. Kiteyttäen, perinteisesti Bostonissa on ollut vallalla ”herrasmieskulttuuri”, kun taas Texasissa kunnian kulttuuri. Ero on mielenkiintoinen, koska periaatteessa väestö on melkolailla samanlaisista Euroopan maista lähtöisin. Tätä eroa havainnollistaa se, jos joku vahingossa tönäisee jotakuta käytävällä, reagoivatko osapuolet herrasmiesten vai kunnianpuolustajien tyyliin: ”Anteeksi” vai ”Mitä v*ttua?!”. Tutkijat katsoivat, että keskeinen syy eroon oli siinä, ettei ns. Villissä lännessä ollut kunnollista lainvalvontaa ja samalla kuitenkin oli arvokkaita omistuksia, karjalaumoja. Oli siis puolustettava usein itseään uhkaajilta ja hyvä ennaltaehkäisevä tapa oli osoittaa olevansa herkästi valmis puolustautumaan, osoitettava voimaa. Tämä kaikki puuttui Bostonista, valtiovalta puolustaa jokaisen oikeuksia.

Tämä sama omalla tavallaan on varmasti Gazassa voimissaan. Kaikki tietävät muslimien kunniamurhat yhtenä ilmentymänä ja Hamasin voimaan perustuvan hirmuvallan. Nyt ei puolusteta karjalaumoja, mutta omaa porukkaa, valtaa ja aatetta. Tällaisessa kulttuurissa ihmiset kasvavat kunnioittamaan voimaa. Periksi antaminen on merkki päinvastaisesta, heikkoudesta. Hamasin johdon reaktio tunnustuksiin vaikuttaa ilmentävän tätä: todistellaan, kuinka terrori-iskut, voimankäyttö, olivat tehokkaita ja kuinka muut sen seurauksena antoivat periksi. Tulkinta laajemminkin Palestiinassa saattaa olla, että Ranska osoitti heikkoutensa palestiinalaisten voiman edessä. Näin ollessa, usko terrorin voimaan vahvistui. Vaarallista ymmärtämättömien peliä.

Ei-tunnustus. Tosiasiassa uudet tunnustukset olivat niin ehdollisia, etteivät ne toteutune oikeassa elämässä ehkä vuosikymmeniin. Tavallaan kerrottiin kaikille, miksei tunnusteta, vaikka julistettiin tunnustavansa. Tyhjiä julistuksia.

Hamasin katoaminen ratkaisee? Keskeinen hömppävaade on kertoa tunnustavansa Palestiinan, kun Hamas on lakkautettu. Tämä kuvastaa juridista tulokulmaa lain ja järjestyksen kulttuureista. Kun ongelmia aiheuttava ”oikeussubjekti” katoaa, ongelma katoaa? Ei tietenkään. Hamas on suosituin hallitsemaan koko Palestiinaa. Näin kertoi palestiinalaisten oma tunnettu kysely niinkin myöhään kuin toukokuussa. Vaikka Hamas katoaa, aatteen kannatus ei katoa. Se ohjautuu muualle. Täysin samaa keskustelua Suomessakin on käyty äärijärjestöjen kieltämisen suhteen. Niistä on opittu, että aina nousee uusia tilalle. Niinpä Hamasin tilalle tulee uusia järjestöjä tai nykyiset kilpailevat äärijärjestöt nousevat voimiinsa.

Poliitikoilla on usein kova tarve parantaa maailmaa. Nyt länsi Palestiinan-Israelin oloja heikosti ymmärtäen yrittää neuvoa. Samaan aikaan vasemmistolainen valtamedia syöttää harhaanjohtavaa näkemystä konfliktista. Benjamin Netanyahu perusteli hyvin hallituksensa toimia YK:ssa. Mitään hyvää ratkaisua ongelmaan ei ole. Palestiinan tunnustus ja itsenäisyys ovat vain yksinkertaisia yrityksiä mutta raukeavat tyhjiin. Venäjän suhteen länsi jo kerran joutui pettymään, kun maa ei ”lännettynyt”. Nyt Palestiinassa odotetaan käyvän toisin. Lännen typerät johtajat eivät opi.