Kunnallisverot perustuvat pitkään historialliseen traditioon. Kunnilla on veron suuruuteen ja käyttöön lähes itsehallinnollinen oikeus ja asema. Erilaisilla valtionavustuksilla on kuitenkin pyritty tasaamaan eri kuntien tilannetta jossain määrin. Hakemiskäytännöissä ja osaamisessa on kuitenkin suuria alueellisiakin eroja. Tämä käytäntö jättää jossain määrin liikaa yksittäistenkin henkilöiden varaan sitä, mitä haetaan, millä perusteilla ja miten se kohdennetaan.

En tarkoita esittää suoraan kunnallisveron poistoa tai valtiovetoista mallia, mutta jollain tavalla asiaa voisi olla hyvä pohtia. Lähinnä jatkon kannalta kun ikärakenteemme on jo muuttunut ja muuttuu yhä enemmän vanhenevaan suuntaan. Eri alueet eivät ole millään tavalla samanlaisissa tai samanarvoisissa asemissa toisiinsa nähden. Keinot ja mahdollisuus hankkia tuloja kunnalle vaihtelevat läpi Suomen merkittävästi. Alueen yritystoiminta vaihtelee, luonnon puitteet ovat erilaisia, asumisen hintatasossa on valtavia eroja, syntyvyyden määrä vaihtelee jne. Mikäli halutaan tasata alueellista eriarvoistumista, olisi hyvä aidosti pohtia, onko tämä nykyinen kunnallisveron malli sellainen, joka on tulevaisuudessa toimiva tai edes mahdollinen.

Sote-asioiden ja -alueiden järjestämisen vaikeus jo on meille osoittanut sen, kuinka hankalaa erilaisten alueiden asioiden hoitaminen on. Vaikka tavoitteet ja pyrkimys olisi lähes sama, toimeenpano eri alueilla on monenkirjavaa ja vaikeasti toimeenlaitettavaa. Ongelmista ainakin osa saattaisi jäädä pois mikäli kerättäisi ainoastaan korkeampaa valtion verotusta ja siitä kohdennettaisi keskitetysti tuloa kuntien asioiden hoitamista varten. Siitä jäisi luultavasti pois myös hallinnollista tyhjäkäyntiä ja byrokratiaa, joka tunnetusti tulee myös kalliiksi. Kokonaisuutta olisi järkevää tarkastella aivan uudesta näkökulmasta eikä pysyttäytyä vanhassa vain tavan vuoksi.

Uuden luominen ja asioiden tarkastelu nykyaikaan sopien saattaisi olla melkoinen piristysruiske alueille myös henkisesti. Tasa-arvoinen ilmapiiri eri kuntien ja alueiden välillä toisi tuntua kaikkien alueiden yhtä suuresta merkityksestä. Tämä varmasti toisi yrityselämään uutta nostetta. Kunnallinen, joissain asioissa hieman sirpaloitunut päätöksenteko ja ennenkaikkea rahoitusmalli kaipaa päivittämistä. Toki voi olla, että tarkemmassa tarkastelussa kävisi ilmi, että joitain asioita olisi hyvä jättää entiselleen. Kuitenkin avoin asioiden tarkastelu ja kyky muutoksiin tarpeen mukaan on selviytymisen edellytys asiassa kuin asiassa. Maailma on ilmiselvästi jo muuttunut monella tavalla ja nuo muutokset heijastuvat kuntasektoreille yhä selvemmin lähivuosina tulorakenteen muuttuessa mm. väestön ikääntymisen seurauksena. Tämä kehitys ei tapahdu alueellisesti tasapuolisesti vaan siinä on huomattavaa heiluntaa. Olisi viisasta nähdä ja huomioida tämä jo nyt tulevaisuuden suunnittelussa.