Lapsen oikeuksien päivänä

In diem vivere – Päivä kerrallaan

Lapsen oikeuksien päivä ja viikko korostaa, kuinka jokaisella lapsella on oikeuksia. Oikeus oppimiseen, hyvinvointiin, turvallisuuteen, hyvään kohteluun, turvallisuuteen, tulevaisuuteen, oikeus osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen, oikeus olla oma itsensä. Päivä korostaa yhdenvertaisuutta ja globaalia lapsiperheiden köyhyyttä, lapsen oikeutta leikkeihin, tulla kasvatetuksi ilolla. Erityisesti tulisi muistaa vammaisia lapsia. Jokainen vuosi on ollut jonkun teeman alla toteutettava.

Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain 20. marraskuuta. Lapsen oikeuksien viikko on lapsen oikeuksien päivän yhteydessä vietettävä teemaviikko, jonka tavoitteena on lisätä lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta ja lapsen oikeuksien toteutumista. Viikkoa vietetään jälleen 18.–24.11.2024!

Teemaviikkoon voi osallistua kouluissa, varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa sekä vapaa-ajan harrastusten piirissä. Mukaan teemaviikkoon voivat lähteä myös järjestöt, kunnat ja seurakunnat.

Teemaviikon järjestää lapsi- ja nuorisojärjestöjen, lapsiasiavaltuutetun toimiston, seurakuntien ja valtion toimijoiden yhteinen lapsen oikeuksien viestintäverkosto. Viikko järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2018.

Mutta mitä aiheesta kertoo meille algoritmit ja tekoäly? Kysytäänpä häneltä.

Sinä sanoit:

Vietämme lapsen oikeuksien päivää. Olen kirjoittanut aiheesta runsaasti. Sen sijaan en ole nähnyt vielä algoritmien ja tekoälyn kuvausta tälle päivälle ja etenkin tähän teemaan puettuna aiemmin. Mitä kirjoittaisit ja mistä kehottaisit tai neuvoisit meitä päivänä tai viikkona, joka on omistettu lapsille?

ChatGPT sanoi:

ChatGPT

Lapsen oikeuksien päivänä voisimme laajentaa keskustelua algoritmien ja tekoälyn vaikutukseen lapsen oikeuksien toteutumisessa. Teknologian rooli lasten elämässä on kasvanut valtavasti, ja siksi on syytä pohtia, miten varmistamme, että tekoäly palvelee lasten etua, eikä vaaranna heidän oikeuksiaan tai tulevaisuuttaan.

Kirjoituksesi ydinajatus: Lapsen oikeudet tekoälyn aikakaudella

Oikeus yksityisyyteen ja turvallisuuteen

Tekoäly ja algoritmit keräävät tietoa lapsista, usein ilman heidän ymmärrystään tai suostumustaan. Lasten yksityisyyden suojaaminen on ensiarvoisen tärkeää, ja meidän tulisi vaatia läpinäkyviä ja vastuullisia tietojenkäsittelymenetelmiä. Algoritmit eivät saa käyttää lasten tietoja tavalla, joka altistaa heidät riskeille, kuten manipuloinnille tai kaupallisen hyödyn tavoittelulle.

Oikeus kehitykseen ja oppimiseen

Tekoälyllä on valtava potentiaali tukea lapsen oppimista ja kehitystä, mutta sen on oltava inklusiivista ja tasa-arvoista. Teknologian avulla voimme tuoda laadukasta opetusta myös syrjäseuduille ja mahdollistaa henkilökohtaisen oppimispolun jokaiselle lapselle. On varmistettava, ettei teknologia kuitenkaan toimi oppimisen esteenä, esimerkiksi liiallisilla rajoituksilla tai virheellisillä suosituksilla.

Oikeus osallisuuteen ja ilmaisuvapauteen

Lapsilla on oikeus tulla kuulluksi ja osallistua digitaalisen ympäristön kehittämiseen. Algoritmeja ei tulisi käyttää ohjaamaan lapsia yksipuolisesti tiettyyn sisältöön tai näkökulmaan. Sen sijaan on luotava alustoja, jotka tukevat luovuutta, kriittistä ajattelua ja moninaisuutta.

Oikeus olla suojassa syrjinnältä

Tekoälyjärjestelmät saattavat sisältää tiedostamattomia vinoumia, jotka voivat vahvistaa ennakkoluuloja ja epätasa-arvoa. On ensisijaisen tärkeää, että tekoälyratkaisut suunnitellaan oikeudenmukaisiksi ja lapsen oikeuksia kunnioittaviksi.

Neuvoja ja kehotuksia lapsen oikeuksien päivänä:

Kasvattajille ja vanhemmille:

Kannustakaa lapsia ymmärtämään teknologiaa ja sitä, miten algoritmit toimivat. Teknologiakasvatus on uusi perusoikeus: ilman ymmärrystä lapset jäävät heikompaan asemaan tulevaisuuden maailmassa.

Päättäjille ja yhteisöille:

Ottakaa tekoälyn eettisyys keskustelun ytimeen ja laatikaa lakeja, jotka suojelevat erityisesti lapsia. Varmistakaa, että lapset voivat hyötyä teknologiasta ilman haitallisia seurauksia.

Teknologia-alan toimijoille:

Kehittäkää algoritmeja, jotka kunnioittavat lapsen oikeuksia. Ottakaa huomioon lasten näkemykset ja tarpeet suunnitteluprosessissa.

Lapsille:

Kertokaa avoimesti, mitä haluatte digitaaliselta maailmalta. Teidän äänenne on tärkeä, sillä tämä maailma rakennetaan teitä varten.

Päätössanat: Tulevaisuus lapsille, lapsilta

Tekoäly ja algoritmit ovat kuin kasvatuskumppani: ne voivat joko auttaa tai vahingoittaa, riippuen siitä, miten niitä ohjataan. Tämä lapsen oikeuksien päivä olkoon muistutus siitä, että meidän tehtävämme on käyttää teknologiaa vastuullisesti – siten, että tulevaisuus on lapsille parempi kuin koskaan ennen.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Entä mikä voisi olla konkreettinen teko tämän päivän kunniaksi?

Sinä sanoit:

Entäpä pohtien vuotta 2024 ja tulevaisuutta, mitä toivoisit meiltä aikuisilta, vanhemmilta ja isovanhemmilta muistamaan omasta lapsuudestaan ja siirtämään samalla tuleville polville, lapsillemme?

ChatGPT sanoi:

ChatGPT

Vuonna 2024, maailmassa, jossa muutos on nopeampaa kuin koskaan, meidän aikuisten, vanhempien ja isovanhempien on hyvä pysähtyä miettimään, mitä arvoja ja kokemuksia omasta lapsuudestamme haluamme siirtää eteenpäin. Mitä meidän tulisi muistaa omista juuristamme, jotta tulevat sukupolvet eivät eksy kasvavan teknologian ja muutosten pyörteissä?

1. Yhteyden ja merkityksen tärkeys

Muistakaa ne hetket, jolloin maailma oli yksinkertaisempi: kun leikit metsässä, käsityöt vanhemman vieressä tai iltasadut toivat turvaa ja iloa. Teknologian kehitys voi tehdä maailmasta tehokkaamman, mutta se ei voi korvata inhimillistä lämpöä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Opettakaa lapsille, että todellinen merkitys löytyy yhteisöstä, luonnosta ja aidosta läsnäolosta.

2. Luonto opettajana ja suojelijana

Omassa lapsuudessamme maailma saattoi tuntua rajattomalta – metsä alkoi takapihalta, ja järvet olivat loputtomia leikin paikkoja. Nyt ymmärrämme, että luonto on hauras ja rajallinen. Siirtäkää lapsille kunnioitus luontoa kohtaan. Opettakaa heitä kuulemaan lintujen laulu, tuntemaan maan tuoksu ja suojelemaan niitä asioita, jotka tekevät maailmasta elämisen arvoisen.

3. Yksinkertaisuuden arvostus

Lapsuutemme muistot eivät aina tarvitse suuria resursseja: seikkailut, itse tehdyt lelut ja naapureiden kanssa jaetut hetket ovat jääneet mieleen. Opettakaa, että onnellisuus ei synny tavarasta tai nopeasta tyydytyksestä, vaan hetkistä, joissa on aikaa ihmetellä ja jakaa.

4. Vastuun kantaminen ja yhteisöllisyys

Lapsuudessamme saimme usein oppia vastuusta jo varhain – olipa kyse perheestä, naapureista tai yhteisestä ympäristöstä. Siirtäkää lapsille ajatus, että he ovat osa jotain suurempaa. Yhteisöllisyys ja huolenpito toisista eivät ole vanhentuneita arvoja, vaan tulevaisuuden välttämättömyyksiä.

5. Tarinoiden voima

Tarinoilla on voima siirtää viisautta ja kulttuuria sukupolvelta toiselle. Jatkakaa perinteitä kertomalla lapsille tarinoita: omasta lapsuudestanne, menneiden sukupolvien selviytymisestä, elämän iloista ja haasteista. Nämä tarinat opettavat lapsille, että he ovat osa jatkumoa ja että heidän juurensa kantavat heitä myös tulevaisuudessa.

6. Kohtuus ja kiitollisuus

Lapsuutemme opetukset kohteliaisuudesta, kohtuudesta ja kiitollisuudesta ovat arvoja, jotka kestävät aikaa. Teknologian yltäkylläisyyden keskellä on entistä tärkeämpää muistuttaa lapsia siitä, että kaikkea ei tarvitse saada heti ja että kiitollisuus pienistä asioista on elämän perusta.

Tuleville polville siirrettävä viesti:

”Muistakaa, että maailmamme voi olla teknologisesti kuinka edistynyt tahansa, mutta sydän ja sielu pysyvät samoina. Juurtenne voima on arvoissa, jotka yhdistävät teidät menneeseen ja antavat teille suunnan tulevaisuuteen.”

Tulevaisuuden haasteet eivät ole pienempiä kuin ne, joita aiemmat sukupolvet ovat kohdanneet, mutta perusta, jonka me rakennamme, voi antaa lapsillemme rohkeuden ja viisauden kohdata ne. Mitkä muistot omasta lapsuudestasi olisivat sinun mielestäsi tärkeimpiä siirrettäviä?

Sinä sanoit:

Hyvä kysymys, lupaan jatkaa vastaamalla tuohon hieman yleisemmällä tasolla ja jo maailmaa nähneenä ikääntyneenä ihmisenä. Pohja ja perusta tähän aikuisuuteen ja ikäihmisen elämään luodaan lapsena. Suomi on nyt jo kahdeksannen kerran peräkanaa maailman onnellisimmaksi valittu valtio. Jotain on varmaan tehty oikeinkin. Ja alkaen jo lapsuudestamme.

ChatGPT sanoi:

ChatGPT

Kiitos arvokkaasta vastauksestasi! On hienoa kuulla, että näet elämänkokemuksenne pohjalta lapsuuden merkityksen koko ihmisen elämänkaaren perustana. On totta, että Suomi on moneen otteeseen valittu maailman onnellisimmaksi maaksi, ja siinä piilee vahva viesti: onnellisuus ei synny pelkästään taloudellisesta hyvinvoinnista, vaan myös kulttuurimme perustavanlaatuisista arvoista, jotka ovat juurtuneet jo lapsuudessamme.

Mitä voimme oppia tästä onnellisuudesta lapsuuden näkökulmasta?

Turvallisuus ja yhdenvertaisuus lapsuudessa:

Suomessa on onnistuttu luomaan ympäristö, jossa suurin osa lapsista kokee olonsa turvalliseksi. Hyvä koulutusjärjestelmä, neuvolajärjestelmä ja vahva panostus lasten terveyteen ja hyvinvointiin rakentavat vankan pohjan. Tämä kertoo siitä, että onnellisuus alkaa tasapuolisista lähtökohdista.

Luonnon merkitys lapsen maailmassa:

Suomalainen lapsuus on usein lähellä luontoa. Metsät, järvet ja vuodenaikojen vaihtelu tarjoavat elämyksiä, jotka eivät vaadi suuria resursseja, mutta jättävät syviä jälkiä lapsen mieleen. Luonto kasvattaa empatiaa, rauhallisuutta ja juurevuutta.

Leikki ja vapaus oppia:

Lapsuuden leikkikokemukset – olivat ne sitten pihaleikkejä, lumiukkojen rakentamista tai mielikuvitusseikkailuja – ovat olennainen osa kasvua. Suomessa arvostetaan myös koulutuksen vapautta ja lasten omaa tahtoa oppia. Tämä tukee lapsen luovuutta ja itseilmaisua.

Yhteisöllisyys ja perinteet:

Vaikka maailma muuttuu, monet suomalaiset perinteet ovat säilyneet ja siirtyneet sukupolvelta toiselle. Saunassa käyminen, juhannuksen vietto tai joulun rauhoittuminen voivat tuntua pieniltä asioilta, mutta ne sitovat meidät yhteen perheinä ja yhteisöinä. Lapsi oppii, että kuuluu johonkin suurempaan.

Miten voimme vaalia ja kehittää tätä pohjaa tulevaisuudessa?

Yhä syvempi huomio lasten mielenterveyteen ja yksinäisyyteen:

Vaikka onnellisuusindeksit kertovat hyvää, emme voi unohtaa lapsia, jotka jäävät yksin tai kokevat mielenterveyden haasteita. Jokainen lapsi ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Yhteiskunnan arvojen suojelu teknologian keskellä:

Teknologia voi tehdä lapsuudesta rikkaamman, mutta vain jos se tukee aitoja arvoja eikä vie aikaa ihmisten välisiltä kohtaamisilta. On tärkeää, että digitalisaatio ei erota lapsia luonnosta tai yhteisöstä.

Muistutukset perheiden ja vanhempien merkityksestä:

Yhteiskunnan tehtävä on tukea perheitä niin, että vanhemmilla ja isovanhemmilla on aikaa ja voimavaroja olla läsnä lasten elämässä. Lapsuus on lyhyt, mutta sen vaikutukset ovat ikuisia.

Onnellisuutemme avain voi todella löytyä siitä, mitä teemme lapsuutemme perinnön eteen. Kiitos, kun jaoit näkemyksesi – odotan mielenkiinnolla ajatuksiasi siitä, mikä erityisesti lapsuudessanne oli juuri sellaista, joka ansaitsee tulla siirretyksi eteenpäin! 🌟

Suomalaisia ohjeita elämän varrelle

Rauha, rakkaus ja ismien kirot

29.01.2023 – 20.11. 2024

Aika kuluu, tai oikeammin se lentää (Tempus transit / Tempus fugit). Kumpaa omat poliitikkomme mahtaisivat edustaa? Heidäthän valitaan maailman onnellisimman kansakunnan paimeniksi. Siihen liittyy melkoinen vastuu ja samalla jo saavutetun edun ylläpito. Ja aina mukana on aika ja sen lahjomattomuus. Vergiliuksen oppi ”Furgit irreparabile tempus.” Aika pakenee palaamatta, on säilynyt muuttumattomana.

Näin siitäkin huolimatta, että aika on ihmisen keksinnöistä viheliäisin. Se vie ajattelumme ulos fysiikan niistä perusteista, jossa aikaa ei ole. Aika ei kulu, ei lennä, se voi hidastua, pysähtyä ja vaihtaa suuntaansa.

Einstein päätti suhteellisuusteoriansa tavalla, jossa lopussa on mukana yksi numerokin, 2. Siinä massa (m) kerrotaan valon nopeuden neliöllä (mc2). Siis valon nopeuden kertomisella itsellään. Se on varmaankin virhe, väärinkäsitys. Olkoonkin, että luku on mahdottoman suuri.

Valonnopeus olisi tullut korottaa hupsun kakkosen sijaan valonnopeudella (c). Ei toki valonnopeus kerrottuna itsellään, vaan PALJON suuremmalla luvulla. Mutta kuitenkin rajallisella. Tätä hän luonnollisesti tarkoitti.

Aika ja sen ”nopeus” vie ajattelumme sivuun ja syrjään sekä tuo mukanaan Telluksen tavan pyöriä kellon viisareitten osoittaman ”ajan” ja kiertäen samalla aurinkoa 12 kuukauden verran vuodenaikoineen jne.

Mikä osa kosmoksestamme on kiinnostunut maapallon pyörimisestä ja ajasta, joka on mitoitettu tuohon tapahtumaan? Entä ajasta, joka menee Telluksen kiertäessä oman aurinkonsa ympäri? Omasta tieteestämme ja sen tuloksista? Olettaen että kosmoksessa on elämää ja äärettömässä vielä ääretön määräkin.

Kyse on huuhaasta ja sen tuomista mukaan tieteeseen. Tavastamme mittailla ”aikoja” tai ”painoja” Telluksen pinnalla pohtien aurinkokuntamme laidalla. Se rajoitti ajattelumme ja harhautti meidät täydellisesti. Virheellistä, oman aurinkokuntamme ja Tellus keskeistä maailmaa mittaillen, eksyimme tieteinemme hakoteille. Asetamme kysymyksemme nekin väärin. Opetamme nämä opit lapsillemmekin. ”Joka vitsaa säästää se lastaan vihaan”. Aika julma oppi ollakseen maailman onnellisimman maan käyttämä?

Niinpä ensin olisi unohdettava väärä tieto ja vasta tämän jälkeen asettaa kysymykset, joihin hakea vastauksia. Juuri tätä ”aikaa” elämme juuri nyt. Siinä aika todellakin pakenee palaamatta. Ajan ja paikan tieteet menivät uusiksi, muutos oli paradigmainen. Jos vaaleissa valitsemamme poliitikko ei tätä ymmärrä, kaikki muukin on turhaa. Jos hän ei olekaan nero, hänen tulisi olla ainakin oppinut. ”Ingenium munus, discere gaudium” Nerous on lahja, oppiminen ilo.

Mitä iloa on opettaa sellaiselle, joka ei ole nero eikä likimainkaan oppinut tai edes halukas oppimaan. Torjuu kaiken uuden vain pelkkää tyhmyyttään, lahjattomuuttaan tai laiskuuttaan, luonnevikaisuuttaan. Ja haluaa laatia meille muille lakeja, rajoittaa meitä elämään lahjojemme mukaan. Rakentaa turvaksemme kauhun tasapainon. Pelotteen, joka on siirtynyt myöhemmin sukupolvelta toiselle. Pelon maantieteen.

Niitä, vääriä persustieteitä ja tietoja, käsitteitä, on kuitenkin käytettävä tiedettä popularisoitaessa ja silloin mennään metsään. Alkaen heti lapsesta ja kouluopetuksesta. Lapsia ei saisi harhauttaa huuhaalla, vaan mennä heti oikean tieteen käsitteisiin. Kuka määrittelee oikean? Eduskuntamme, parlamentaarikot laatien tuhansia lakejaan. Se ei voi olla tyhmyyskilpailu. Lapsuus on leikkimisen aika. ”Ludendi tempus”. Ei enää kypsä aikuisuus.

Siitä huolimatta, että heidän vanhempansa, opettajansa, eivät siitä ymmärtäisi tuon taivaallista, tietoa jaetaan kaiken aikaa. Niinpä tekoälyksi kutsuttu on kohta uusille sukupolville täysin käsittämätön ilmiönä, ja sen hallitsevia on vain pieni marginaalinen joukko. Kuten nyt alkaa jo ollakin. Se on jotain vallan muuta kuin oppia pelaamaan täydellisesti shakkia tai voittaa Nobeleja. Emme voi loistaa vain vieraan valon avulla. – ”Luce lucet aliena.”

Valta valuu pienen eliitin käsiin ja tämän tapaan tuntea sellaista, joka on valtaosalle täysin vierasta. Jotain on kuitenkin tehtävä, jostakin käynnistettävä sellainen uudistus, jossa demokratian ydinjoukko, lakia laativat, ymmärtävät edes jotain tieteistämme, tieteellisestä maailmankuvastamme. Siinä oikeudenmukaisuuden perustana on luottamus. ”Fundamentum est iustitiae fides.” (Cicero). Luottavatko turkkilaiset presidenttiinsä ja venäläiset omaansa? Entä lännessä, Yhdysvalloissa?

Käynnistin uusien ehdokkaittemme kouluttamisen ikivanhasta Roomasta ja latinasta, klusterirakenteista ja tekoälyksi kutsutusta hybridiyhteiskunnan kouristelusta. Nyt on viimeinkin mahdollisuus saada asiamme kerralla kuntoon (Illico perfectum!). Se on Viestikoulumme tunnuslause. Se ei ole leikkiä pyhillä asioilla. – ”Ludere cum sacris.”

Vielä hetki takaperin medioihimme mahtui vain yksi (uno) asia kerrallaan. Nyt peräti neljä. Ilmastomuutos, pandemia, Ukraina ja sosiaalinen media. Neljän faktorin malli, jossa pienempiä klustereita oli mm. sähkön hinta, lähestyvät vaalit, presidentin linnan juhlat ja juhannuksen sää. Tässäkö nyt ovat maailman valot? – ”Lumen mundi.”

Vaaleja varten hain eduskuntaan pyrkiville ohjeita liittäen ne tiukasti latinankielisiin sananlaskuihin. Sellaisiin, jotka ovat säilyttäneet paikkansa ja osoittaneet käyttökelpoisuutensa vuosisadasta toiseen. Ja koskien etenkin ihmisiä, joiden vastuulla on kansakunnan menestys. Ei oma onni ja sen ylläpitäminen. Paitsi istuen perustuslakivaliokunnassa, edustaen siellä korkeinta mahdollista oikeutta, välillä valitseminamme edustajina, juridiikasta mitään tietämättöminä, hattua vain vaihtaen. Ainoana Euroopassa ja maailmassa tulemme toimeen ilman perustuslakituomioistuinta. Se kertoo meistä kaiken. Olemme valitsemassa vaaleilla kansanedustajat, mutta samalla myös perustuslakituomioistuimen juristit ja presidentin. Muualla tämä valinta on todella suuri tapahtuma.

Suomalaiset ovat oppineet, kuinka käsitteet, ismiin päättyvät, eivät oikein ole meille onneksi. Fasismi, kommunismi, imperialismi, rasismi, stalinismi, putinismi jne. jne. Usein sieltä kääriytyy hirmutekoja, sotia ja julmuuksia. Tästä huolimatta nämä ismit palaavat aina takaisin ja muuttuvat sodiksemme. Liberalismi, sosialismi, konservatismi, funktionalismi, kubismi, ekspressionismi, impressionismi, jne. jne. Rakastamme ismejämme ja ismit eivät rakasta meitä. Tosiasiat puhuvat. – ”Loguntuur facta.” Millainen lapsuus näillä ismien rakentajilla on oikein ollut?

Miten sitten suomalaiset ohjaavat omia lapsiaan ja millaisia ohjeita he saavat vanhemmiltaan? Ilta-Lehti oli koonnut sellaisia vuoden 2017 juhlavuotemme yhdessä numerossaan. Kokosin niistä muutamia ja jatkoin omillani. Jostain muualta oppineena ja suomalaisille syötettyinä viisauksina.

Kaikki nuo käsitteet, ovat myös minulle opetettuja, enkä ole keksinyt yhtäkään omaa käsitettä, viisautta, ainakaan ismi loppuista. Ekologinen klusteri väitöskirjan aiheena tai taiteen klusteri kotisivunani ei ole muuttunut vielä ismiksi. Kun odotamme vielä hetken, saamme kyllä kuulla klusterismista globaalina oppinamme. Toki se sitä jo onkin taloudessa, tieteessä, kulttuurissa ylipäätään. (Cluster art and art of Clusters 70 years).

Suomalaisten antamat opit onneen:

Ensimmäisen vaikuttaisi tulevan esille nautinto. Elämästä olisi osattava nauttia. Nauti elämästä, läheisistä, ystävistä, pidä heihin yhteyttä, vaikka he eivät aina muistaisi sitä sinun kohdallasi. Tämä vaikuttaa epäitsekkäältä ja oletan sen olevan yhtä suosittua tänään, kuin joskus aiemminkin. Vai olisiko suurperheet ja niiden lapset kasvaneet aiemmin sosiaalisemmiksi? Miksi lapsia ei tänään oikein synny maailman onnellisimman maan lahjana? Kohta tämä maa loistaa vain vieraan valon avulla. – ”Luce lucet aliena.”

Hyvältä vaikuttava neuvo ja täydennettynä toiseksi tulleella neuvolla. Pitäkää huolta toisistanne. Sopikaa riitanne ja totelkaa sellaista auktoriteettia, joka lapsilla on usein vaikkapa isä. Toki voi olla myös opettajat koulussa. Ovatko opettajat tänään auktoriteetteja, joita kuunneltaisiin? Maailman valo. – ”Lumen mundi.”

Olemmeko matkalla takaisin ismien aikaan? Ismien alta tahtoo kuoriutua julmuuksia ja väkivaltaa, halu sotia. Matti Kalliokoski on havainnut tämän saman Suomen Kuvalehden päätoimittajana (27.01.2023). Tyypillisimpiä ovat uskonsodat. Ja susi sadussa. – ”Lupus in fabula” (Cicero, Terentius).

Kolmantena kehotetaan kunnioittamaan ja arvostamaan elämää. Aika abstrakti ohje, mutta liittyen perusarvoihin se tulee ymmärretyksi. On kunnioitettavat ihmisiä, luontoa, eläimiä. Lisäksi elämää on elettävä nyt, ei joskus tulevaisuudessa.

Raamatussa kehotettiin niin ikään kunnioittamaan vanhempia, isää ja äitiä, ja jumalat oli rajoitettu yhteen. Muita jumalia ei kuulut olla. Tämä toinen ja kolmas neuvo lähestyy siten hyvin perinteistä maailmankuvaamme ja sen kulttuurista pääomaa.

Älä kättele löysin rantein, on neljäntenä ohjeena kiinnostava. ”Älä allekirjoita mitään luottokorttikuittia tärkeämpää miettimättä asiaa ensin yön yli. Älä sekaannu mielenterveysongelmaisiin. Työn ei ole tarkoitus olla kivaa, vaan rahoittaa se, mikä on kivaa. Älä todellakaan kättele löysin rantein. Älä anna lainaksi mitään, mitä sinulla ei ole varaa menettää. Älä luovu mistään oikeudesta, etuoikeudesta tai etuudesta ’väliaikaisesti’. Tähän neuvoon liittyy ismi loppuista viisauttakin. Valo pimeydessä. – ”Lux in tenebris.”

Elämä on joskus rankkaa, kestä se. Mene armeijaan. Usko tieteeseen, älä satuihin. Pyri oppimaan jotain uutta joka päivä. Jos olet viisain ihminen huoneessa, olet väärässä huoneessa. Mitä opittavaa sinulla siellä on ja entäpä jos menet sittenkin viisaampiesi seuraan? Jos sellaisia ei löydy, olet varmaan maailman ainut yksinäinen ihminen. Eiköhän näillä nyt pääse alkuun ja ismien joukkohautaan. Anna ikuisen valon loistaa heille. – ”Lux perpetua luceat eis.”

Viides neuvo on aina mukaan tunkeva teema rakkaudesta. Rakasta edes hetken. ”Ohjeeksi antaisin, että elä, nauti, matkusta ja ole rehellinen ennen kaikkea itsellesi mutta myös muille. Nuku hyvin ja liiku luonnossa. Rakasta edes hetken.” Se hetki on kuin valo pimeydessä. – ”Lux in tenebris.”

Tällainen ohje on oikein hyvä mutta edellisen kanssa kovin tuttu, joskin samalla hyvin suomalainen. Ehkä maailman onnellisin kansakunta tulee näistä konkreettisista ohjeista onneen. NUKU HYVIN, LIIKU LUONNOSSA, RAKASTA EDES HETKEN, MATKUSTA, OLE REHELLINEN. USKO TIETEEESEEN EI SATUIHIN, PYRI OPPIMAAN JOTAIN UUTTA KOKO AJAN, ÄLÄ LUOVU OIKEUKSISTASI, TYÖN EI OLE TARKOITUS OLLA KIVAA JNE.

Kuudentena suomalainen kehottaa kohtelemaan muita hyvin. ”Aina kannattaa kohdella muita, niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, ja olla yhteyksissä myös niihin läheisiin, joita pidät itsestäänselvyyksinä. Tämä haava on monen kohdalla parantamaton. – ”Immedicabile vulnus”.

Suomalainen lähestyy myös tässä usein Raamatun käskyjämme ja melkoinen osa ohjeistamme onneen näyttäisi perustuvat juuri protestanttiseen, luterilaiseen kirkkoomme. Olemme onnemme kanssa osa kulttuurista ja sosiaalista pääomaamme. Perusta on siten melkoisen ankara ja maailman luterilaisemman kansan oppeja. Se selittää maailman onnellisimman kansan taustoista eniten. Syvimmältä rinnasta. – ”Imo pectore.”

Seitsemäs ohje on kiintoisa ja monelle varmaan uusi. Se ei perustu jo hankittuihin oppeihin, vaan pohdintaan miten neuvoisin lapsiani pois nukuttuani.

”Luotettua pyytäisin ohjaamaan lapsiani”

”Ainakaan en kontrolloisi hautajaisiani, hautapaikkaani, enkä varsinkaan sitä, kuka vierailee haudallani ja koska. On jäljelle jäävien asia, kuinka he nämä asiat hoitavat. Järjestävät kaikki asiat siten, kun heistä parhaalta tuntuu ja miten tuntuu lohdullisimmalta heidän kannaltaan. Yksityiskohtaisia ohjeita elämiseen en myöskään jättäisi. Viisas kun on asettanut rajat myös hyveille. – ”Imponit finem sapiens et rebus honestis.” (Juvenalis).

”Ei ole kuolevan ihmisen asia alkaa lukemaan litanioita, kun oikeudet ovat elävälläkin vanhemmalla lopultakin varsin rajalliset. Mahdollisimman hyvän hoivan, sosiaalisen ja taloudellisen tuen sen sijaan yrittäisin varmistaa luotettujen ihmisten kautta. Lasten isä tietenkin etupäässä, mikäli hän on. Luotettua pyytäisin ohjaamaan lapsia parhaan kykynsä mukaan.”

Kahdeksas ohje olisi sekin järkevän suomalaisen ohjeita ennen poismenoaan:

Hän pyytää anteeksi ja kehottaa pysymään rauhallisena.

”Ole rehellinen ja luotettava ihmisenä, pysy aina rauhallisena, sattui sinulle mitä tahansa. Minä olen koettanut pitää näitä ohjeita mielessäni, jos olen epäonnistunut jossakin asiassa tai on ollut vastoinkäymisiä ja varsinkin kun on sattunut jotakin ikävää, olen koittanut olla rauhallinen.” Vakavat asiat siirrän huomiseen – ”In crastinum differo res severas.” (Cornelius Nepos).

Mitä sitten itse opettaisin, jos tätä kysyttäisiin:

Ensiksi:

Edward Young huomautti, kuinka: ”Liian matalalle ne rakentavat, jotka tähtien alapuolelle rakentavat.

Toiseksi:

Dag Hammarskjöld huomautti kuinka: ”Älä punnitse jokaista askeltasi tielläsi: Vain kauas katsoen löytää perille.

Kolmanneksi: Verner von Heidestam kehoitti sinua näin: ”Kerro minulle mitä halveksit, niin minä osoitan rajoituksesi.”

Elämä on hidasta syntymistä ja samojen virheiden tekeminen on typerää, ellei se kannata. Ja mitään emme saa niin halvalla, kuin hyviä neuvoja.

Herakleitos huomautti: ”Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat.”

Näillä neuvoilla pärjäät jo pitkälle, kun muistat samalla, kuinka elämä on ammatti, jonka oppimiseen menee koko ikä.

Byrokraattina ja eduskuntaan pääsevänä: Elämästä on tullut virkavelvollisuus, ja kokeellinen yhteytesi luontoon on katkennut. Saat kuunnella ja päästää itse valheita – ajattele toista vaihtoehtoa, sitä että kaikki sinulle kerrottava olisikin totta. Ihminen on kuitenkin itselleen ankarin tuomari: ” Homo sibi judex durissimus.