Suomessa on tehty viime vuosikymmenet verrattain löysää maahanmuuttopolitiikkaa. Tämän tulokset alkavat näkyä viimeistään nyt. Osa henkilöistä ei sopeudu ollenkaan tultuaan. Osa ongelmista ilmenee vasta seuraavan sukupolven kasvettua nuoriksi. Ilmiselvää on joka tapauksessa se, että ongelmat ovat pahentuneet melko lyhyessä ajassa ja voimakkaasti.

Monet asiantuntijat niin Suomessa kuin ulkomailla ovat varoittaneet matkan varrella, että Suomen tapa ottaa melko helposti maahanmuuttajia vastaan, aiheuttaa melko varmasti ongelmia. Kotoutumista ei ole osattu oikealla tavalla tukea. Tukemisen ja palveluiden lisäksi olisi ollut tärkeää vaatia myös maahanmuuttajilta sitoutumista suomalaisen yhteiskunnan sääntöihin ja lakeihin. Nyt on valitettavan paljon tapahtunut sitä, että kun tukea ja ohjausta ei ole riittävästi, alkaa muodostua ns. omia, vääränlaisia tukiverkkoja jengien muodossa. Jengeissä toimivat omat lait ja säännöt, joihin usein liittyy rikollinen toiminta.

Suomen vankiloista on pitkään raportoitu sitä, että vankilan henkilökunta pelkää ulkomaalaisten jengien jäseniä eikä saa heitä kuriin vankiloiden perinteisin keinoin. He joutuvat työssään kohtaamaan ilmiön, johon heillä ei ole ajantasaisia keinoja ja valtuuksia puuttua. He yrittävät epätoivoisesti selviytyä perinteisin keinoin, jotka on Suomessa luotu aivan eri olosuhteisiin. Keinot eivät takaa järjestystä eivätkä turvallisuutta ei henkilökunnalle eikä muille vangeille. Ratkaisu jengien aiheuttamaan turvallisuusuhkaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen ei siis ole se, että laitetaan heidät vankilaan. Se ei ratkaise ongelmia vaan siirtää sen osittain ulkomaailman katseilta sivuun. Jonnekin, jossa se ei välittömästi näy suurelle yleisölle. Monet jengiläiset johtavat vankilasta käsin toimintaa sekä organisoivat rikoksia myös vankilan ulkopuolelle.

Olemme siis tekemisissä monimuotoisen ongelman kanssa. Aivan kaikista tärkein asia olisi kyetä reilusti ja avoimesti käymään asiasta yhteiskunnallista keskustelua ilman, että se välittömästi tuomitaan rasistiseksi puheeksi. Ongelmien avoin myöntäminen ja esimerkiksi kulttuurisista eroista puhumaan pystyminen olisivat kaikkien ratkaisujen perusta. Nyt kun yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta on käytännössä tukahdutettu, ei asiaan voi löytyä myöskään keinoja. Tätä ovat peräänkuuluttaneet pidemmän aikaa myös poliisit. He ovat tuoneet esille jo kauan aikaa sitten, että maahanmuuttajat sekä jengiytyminen aiheuttavat selvän turvallisuusuhan Suomessa ja ovat yliedustettuina monissa rikoksissa. Poliisit ovat myös toivoneet avointa ja suoraa keskustelua aiheesta, ilman leimautumista rasisteiksi.

Ruotsissa tilanne on pahentunut nopeasti kestämättömäksi ja sieltäkin suunnalta meitä on varoiteltu asiasta. Toimivia malleja on mahdollista rakentaa, mutta se vaatii laajaa yhteistyötä yhteiskunnassa aina lainsäädännöstä käytännön toteutuksiin. Kuten sanottua, kaikki alkaa ongelman rehellisestä tarkastelusta ilman keskustelun tukahduttamista eri perustein. Vasta kun asiaa voidaan käsitellä, pystytään löytämään toimivat yhteistyöhön perustuvat ratkaisut. Lainsäädännön, sääntöjen ja viranomaistyön lisäksi suuri merkitys on erilaisten järjestöjen työpanoksella. Niissä pystytään vaikuttamaan tehokkaasti asenteisiin ja erilaisiin toimintamalleihin. Niiden kautta on mahdollista mm. tuoda mukaan vertaistoimintaa sekä hyviä ystävyyssuhteita. Yksinäisyys on monella syy hakeutua jengitoimintaan. Ihminen haluaa kuulua johonkin ja olla osa jotain kokonaisuutta. Tähän erilainen järjestötyö on erittäin hyvä ja monipuolinen ratkaisu.

Kansainvälisyys on jo pitkään ollut tosiasia myös rikollisessa maailmassa. Huumekauppa ja muut ilmiöt ovat globaaleja. Näin ollen myös asian ratkaisussa on hyvä kuunnella kansainvälisiä esimerkkejä ja neuvoja. Viranomaisilla tietenkin on jatkuvasti kansainvälistä yhteistyötä. Meidän tulee kuitenkin luoda myös Suomen sisällä omat tavat toimia tämän kasvavan ilmiön kanssa ja hallita sitä. Kuten sanottua, avoimuuden ja rehellisen puheen kautta, ongelma on hyvä tunnistaa, määritellä ja todeta suoraan. Silloin vasta pystymme hyppäämään asiassa kuskin paikalle nykyisen takapenkin sijaan.