Koskista on hyötyä ihmisille – Alaston totuus

Ei sovi tietää kaikkea – Nec scire fas est omnia

31.07.2023

Helsingin Sanomat käynnistää sunnuntain lehtensä pääkirjoituksella, jossa kerrotaan, kuinka koskista on hyötyä myös ihmisille (30.07.2023). Oma urani tutkijana taas käynnistyi juuri jokitutkijana ja etenkin koskiamme sekä niiden rakentamista energiataloutemme käyttöön selvittäen alkaen 1970-luvulta. Puolen vuosisadan aikana on vettä ehtinyt voimalaitosten kautta ja padotusaltaita säännöstellen siirtyä suomalaiseen sähkönkulutukseen koko ajan vähenevä määrä. Oli mahdollista ennustaa etenkin pienempien voimalahankkeiden olevan myöhemmin ongelma itselleen ja muille koskien käyttäjille. Ei rukouksella eikä rahalla – ”Nec prece nec pretio.”

Näin toki on käynyt, se myönnetään, ja säätöenergiaa ei enää haeta sellaisesta rakentamisesta, joka on auttamatta vanhentunutta. Sähkön tuotannon kanalta merkityksettömiä voimaloita on syytä lähteä purkamaan ja siirtämään joki takaisin luonnontilaan ja vaelluskalojen käyttöön. Ilmiö ei kuitenkaan ole yksinkertainen vaan vaatii suurta ammattitaitoa, ja sitä meillä maailmalta on tarjolla. Itsekin jouduin sitä hankkimaan yleiseurooppalaisen ”European rivers network” ohjelman puitteissa ympäri maanosaamme ja myöhemmin myös Kiinasta samalla globaalia hanketta johtaenkin. Kenenkään sanomatta vastaan – ”Nemine contradicente.” Tehtävä kun ei ole erityisen kiitollinen hoidettava. Ei silloin eikä nyt. Välttämätön paha – ”Necessarium malum.”

Apua haettiin ja osaamista saatiin lähimpänä mm. Ruotsin pohjoisten jokien kunnostukseen. Se on tarkkaa työtä ja vaatii ammattinsa osaavia koulutettuja joen entisöinnin osaavia ammattilaisia. Oma tutkimustyöni käynnistyi jokiohjelmissa Iijoen Kollajan ja Siuruan altaiden yhteydessä ja jatkui myöhemmin Kemi- ja Ounasjoella. Tuo vaihe työnäni, yliopiston opettajan työn ohella, päättyi koskiensuojelulakeihimme sekä ympäristöministeriön perustamiseen. Julkaisuluettelosta löytyvät tärkeimmät julkaistut kirjat. Ei taukoa eikä lepoa – ”Nec mora nec requies.”

Suomessa on peräti yli 700 vesivoimalaitosta, joista kuitenkin vain noin 220 tuottaa sähköä liiketoimintaan. Voimalaitoskannasta liki puolet on alle megavatin mittaisia minivoimaloita. Suurin osa kaupallisesti toimivista voimaloista on rakennettu 1950–1960-luvuilla. Ne ovat siten vanhoja ja kaipaavat modernisointia monella tapaa. Kaiken ydin on raha – ”Nervos rerum, pecuniam.”

Jokien rakentaminen liittyi yhteiskunnan rakenteelliseen murrokseen ja aiheutti vaikeita mm. koskisotina tunnettuja riitojamme. Koskiosuuksien omistuksesta ja rakentamisoikeuksista kilpailtiin ja etenkin suurten yhtiöiden toimesta. Pohjoisessa Pohjolan Voiman ja Kemijoki yhtiön välillä. Siis yksityisen pääoman ja valtion omistuksen kohdalla politisoiden suurten jokien rakentamisoikeudet. Näiden riitojen varjoon jäi paikallisen väestön elinkeinot ja oikeudet asuinpaikkaansa sekä samalla ammatti kalastajina ja lohen nousun estyessä täysin voimalaitoksilla porrastettuihin jokiimme. Tämän rinnalle syntyi suuret määrät tekoaltaita ja allasevakkojamme sekä allaspeikkona tunnettu ilmiö uusia altaita suunniteltaessa kymmenittäin. Raha ei ole kuitenkaan tehnyt ketään rikkaaksi – ”Neminem pecunia divitem fecit” (Seneca).

Tuohon aikaan Suomi toipui sodistaan, kaupungistui ja teollistui. Kansakunnan tuli teollistua ja tämä koettiin luonnollisesti yhteisenä kansallisena ponnistuksenamme. Jokia padonneet koneet koettiin modernisaation merkkeinä ja luonnon voittavina ihmisvoiman työnäytteinä. Sellaisena ne myös kuvattiin Lapin kairoja toimittajien kulkiessa ja kuvatessa villin luonnon kesyttämistä ihmisälyn voimannäyttenä. Koskisodat olivat julma näytelmä. Sodan voima on raha – ”Nervus belli pecuniam” (Cicero).

Paikallista väestöä, usein myös saamelaisia, luontoa suojeleva sekä monipuolisemman yhdyskuntasuunnittelun aika tuli paljon myöhemmin ja ympäristöministerikin löysi paikkansa ministerien joukosta kovin myöhään 1980-luvulle tultaessa. Oma työni tutkijana vaati liikkumista runsaasti maamme rajojen takana ja tämä moni- ja poikkitieteisen tiedon hankinta tuli myöhemmin oman opiskeluni vaatimukseksikin. Ei kukaan synny seppänä – ”Nemo nascitur artifex.”

Luonto ja sen ympäristö jokineen edellytti jo varhain tieteiden välistä yhteistyötä, mutta samaan aikaan myös tutkijan erikoistumista poikkitieteisten aineistojen käsittelyynkin. Syntyivät algoritmit ja robotiikka sekä lisääntyvä vaatimus ympäristönhoidon nostamiseksi suurten kriisien ennalta ehkäiseväksi ennustamiseksi. Ilmastomuutos on tästä vain yksi esimerkki, tosin medioissa erityisen merkittäväksi kohonnut. Suomessa huomattavan myöhään. Tämä koski myös ympäristöhallintoamme ja -suojelua. Siitä puhuminenkin oli vaarallista ja vahingoksi omalle uralle. Omassa isänmaassaan ei ketään pidetä profeettana. – ”Nemo propheta acceptus est in patria sua.” (Raamattu, Luuk. 4:24).

Sähkön tuotannolle tänään turhat ja tarpeettomat voimalaitokset ovat kaloille ja koskiluonnolle ylikäymätön este. Ne on poistettava ja hoidettava vaativa kutukalojen koskien ennallistaminen ammattitaidolla. Suuret voimalaitokset ovat edelleenkin säätövoiman vuoksi energiapoliittisesti tärkeitä. Niitä on voimalaitoksistamme kuitenkin vain muutama kourallinen, kirjoittaa lehti ja on oikeassa. Kun rahahyödyt eivät riitä edes kattamaan investointeja, valinta on helppo. Suuremmista padonpurkuhankkeista Hiitolanjoki on ensimmäisiä ja siksi merkittävä seurattavakin. Se on ikään kuin tärkein todiste. – ”Nervus probandi.”

Nyt on syytä hankkia hyviä kokemuksia ja käytettävä myös maailmalta saatavaa asiantuntija-apua. Vireillä kun on useita hankkeita, joista lehti mainitsee Myllykosken voimalaitoksen Kuusamon Kuusinkijoella. Se on Kuusamon matkailulle tärkeä taimijoki Kitkajoen ja Oulankajoen ohella. Oulankajoen ja Kiutakönkään maisemissa sijaitsee monella biologille ja maantieteilijälle tuttu yliopistojen tutkimusasema. Moni on siellä kesiään viettänyt ja tuttua on myös Kuusamon koskisodiksi kutsuttu aika. Nimensä sodat saivat kahden voimalaitosyhtiön ostaessa kilvan koskiosuuksia ja rahaa kuljetettiin jopa helikopterilla. Se joka ehti ensin ostaa puolet osuuksista, kykeni loputa pakkolunastamaan loput, kerrottiin kansalle. Yhtiöt olivat valtion omistama Kemijoki Oy ja yksityisen pääoman ja puunjalostajien omistama Pohjolan Voima Oy. Noista ajoista tekemäni kirjat, tutkimukset ja julkaisut, löytyvät kirjani lopusta lähdeluettelosta. Pohjoisessa eläen tuollainen tutkimus oli kuin ”Musta joutsen” – ”Niger cygnus.”

Juuri nyt Heinävedellä Pohjois-Kajalassa pohditaan Palokin koskien voimalan purkamista, jotta Saimaan lohi ja Vuoksen järvitaimen saisivat luonnolliset kutupaikat. Etelä-Karjalassa sijaitsevan Hiitolanjoen viimeinen vesivoimala Ritalankoskessa voimalaitospatoineen puretaan niin ikään, ja samalla käynnistyy myös kosken muotoilu ja rakenteiden viimeistely vaelluskaloille sopivaksi. Se on tarkkaa työtä ja ammattilaisten osaamista. Näin myös uhanalaiselle Laatokan järvilohelle avautuu lopulta esteetön jokireitti. Mikään ei voi kestää ikuisesti. – ”Nil durare potest tempore perpetuo.”

Olen aiemmin kirjoittanut Lapin koskistamme ja viimeksi keväällä rajajoestamme Tornionjoen ja Tenojoen kohdalla. Hiitolanjoki on onnistunut esimerkki koskiluonnon ennallistamisesta. Joki padottiin yli sata vuotta sitten. Alajuoksun padot purettiin vuonna 2021 ja 2022. Koskessa oli kutemassa isoja lohia jo kesken ennallistamistyön. Ympäristöä palautettaessa ei pidä olla epätoivoinen mistään. – ”Nil desperandum.” (Horatius).

Heinäveden Palokilla kyse on niin ikään hyvin mittavasta hankkeesta. Ennen patoamista koskireitillä oli peräti yhdeksän koskea. Pääministeri Orpon hallitus on näyttänyt vihreää valoa Palokin mittavalle palauttamisella kutujoeksi. Ympäristöhankkeissa mikään ei voi kestää ikuisesti. – ”Nil durare potest tempore perpetuo.” Politiikassa taas mikään ei ole helpompaa kuin sanoa. – ”Nil est dictu facilius.” (Terentius).

Teno on luonnollisesti omista lohijoistamme myös maailmalla tunnettu. Tänään kalastus on siellä edelleen kielletty jo kolmatta vuotta lohen määrän jyrkän vähenemisen vuoksi. Tornionjokea ja Tenoa ei ole voitu rajajokena valjastaa sähkön tuotantoon. Syy lohikatoon on Jäämerellä mutta toki myös valtavaksi kasvaneella turismilla. Utsjoen kunnan talous lepää pitkälti matkailutulojen varassa, kalastuslupien myynnistä, majoitus- ja ravitsemuspalveluista ja muusta myynnistä.

Koskien palauttaminen luonnontilaan on suuritöinen ja asiantuntijoiden hoitama tehtävä. Hyvät tulokset osoittavat kuinka ennallistaminen kannattaa. Moni kunta on tässä voittanut vapaana virtaavan veden maisemilla, kalastusmatkailulla ja ylipäätään luontomatkailulla. Maaseudulla ympäristön rakentaminen ja luonnonvarat ovat olleet kauan köyhyyden sanelema ainut vaihtoehtomme. Köyhyyden aiheuttamassa kurjuudessa kaikkein kovinta on, että se tekee ihmisestä pilkan kohteen. – ”Nil habet infelix paupertas durius in se quam quod ridiculos homines facit” (Juvenalis).

Koskisotien viimeisessä vaiheessa ja perustettaessa ympäristöministeriötä sain tukea tutkimusteni toteuttamiselle juuri perustetun ympäristöministeriön virkamiehiltämme. Ensimmäinen ympäristöministeri oli Matti Ahde Iijokivarresta. Rakentamaton osa jokea rauhoitettiin pian Ounasjoen suojelun jälkeen koskiensuojelulailla. Lauri Tarast taas tunnetiin henkilönä, jolta tuen saanti oli juridisesti arvokasta ministeriön kansliapäällikkönä. Tämä koski myöhemmin myös maatalouttamme ja muita luonnonvarojamme sekä niiden käyttöä. Hänet tunnettaan lahjomattomana ja häntä käytettiin myös muissa poikkeuksellisen vaativissa hallinnollisissa tehtävissä aina urheiluamme myöten. Tänään hänet tavoittaa Kalevan kisoista seuraamassa uuden urheilijapolvemme nousua kohti kansainvälistä huippua.

Kokonaan oma lukunsa on pääkaupunkiseutumme ja sen Vanhankaupunginkoski, jota sitäkin on tarkoitus ryhtyä ennallistamaan. Kaupunginvaltuusto kun teki kesällä 2022 historiallisen päätöksen vanhan voimalapadon purkamisesta. Vapailla vesillämme ja suojelluilla luonnonvaroillamme kun on muutakin arvoa kuin rahalla mitattavia. Se miten tulevat sukupolvet luontoamme käyttävät, on jätettävä heidän hoidettavakseen, eikä kahlittava yhden sukupolven aikana tehdyillä päätöksillämme. Kosket ja niiden valjastaminen on ollut tällainen yhden sukupolven aikana tehty ja tulevat sukupolvet sitonut ratkaisu ja vaihtoehdoton teko. Helppo on vahingoittaa, vaikea hyödyttää. – ”Nocere facile est, prodesse difficile.” (Quintilianus). Me haluamme aina sitä mikä ei ole sallittua, me himoamme kiellettyä. – ”Nitimur in vetitum semper cupimusque negata.” (Ovidus).