Ennakkoäänestys on alkanut ja puolueiden puheenjohtajien tv-tentit pyörivät päivittäin eri medioissa. Nyt viimeistään kansalaisetkin alkavat herätä siihen, ettei vaaleihin ja uuden eduskunnan valintaan ole kuin hetki aikaa. Meille ehdokkaille ja puolueiden vaalityössä muuten mukana olleille eletään pitemmän, joillain jopa yli vuoden mittaisen, matkan loppusuoraa. Näin loppuvaiheessa myös puheet kovenevat ja kannat teroittuvat.

Kolmella puoluetta lähtee tuoreimpien kannatuskyselyiden mukaan aika lailla tasatilanteesta tavoittelemaan suurimman puolueen asemaa ja pääsyä yrittämään hallituksen muodostamista ensimmäisenä. Kaikilla on omat ennakkoehtonsa hallituksen muodostamisesta, mutta vain SDP on tyrmännyt täysin kaiken yhteistyön perussuomalaisten kanssa. Tosin taisi tässä sellainen takaportti olla, että mikäli hyväksyy kaikki demarien tavoitteet ja ohjelmat, voidaan hallitusyhteistyötä harkita.

Perussuomalaisille tärkeintä on, että suomalaisen etu toteutuu kaikessa päätöksenteossa ja maksamamme verorahat palautuvat hyvinvointiamme parantamaan. Velkavetoisessa taloudessa ei ole mahdollista lähettää vähiä rahojamme maailmalle, ei sen enempää kehitysapuna kuin uusiin EU-tukipaketteihin. Myös ylimitoitetut ilmastotavoitteet, erityisesti hiilineutraaliuden saavuttaminen ennen verrokkimaiden tavoitetta ja EU:n ulkopuolelta tulevan maahanmuuton hillitseminen ovat perussuomalaisille tärkeitä asioita.

Viimeksi mainittu, eli maahanmuutto, on näissä vaaleissa median ja muiden puolueiden toimesta uudelleen määritelty sanaparin “työperäinen maahanmuutto” taakse. Tämä on asia, jota ei saa kyseenalaistaa millään muotoa joutumatta vastaamaan syytöksiin ihmiskäsityksestä ja siitä, että “kukaan ei saa tänne tulla”. Vanhat tutut lentävät lauseet, kuten “kuka pitää huolen meidän vanhuksista” säestävät huutokuoroa myös kokoomuksen suunnalta.

Jos yritykset tarvitsevat erityisosaajia ulkomailta, on se tälläkin hetkellä mahdollista toteuttaa. Todennäköistä on, että myös palkkaus tällaisissa tehtävissä on kilpailukykyinen. Sen sijaan mitä kauempaa tekijöitä tuodaan, sitä suurempi on vaara ettei palkalla tulekaan toimeen ja joutuu yhteiskunnan tukien varaan. Erityisesti hoito- ja hoiva-alan tehtävissä ongelmaksi saattaa tulla puutteellinen kielitaito, joka rasittaa muita hoitajia ja vaikeuttaa työnopastusta. Puhumattakaan potilaan tai hoivattavan vanhuksen oikeudesta saada hoitoa omalla äidinkielellään.

Maahanmuuton sijaan tulisi työoloja ja työn houkuttelevuutta parantaa siten, että saisimme oman työvoimareservin ja avoimet työpaikat kohtaamaan toisensa paremmin. Siitä ei varmasti ole suurimpien eikä muidenkaan puolueiden välillä erimielisyyttä, että paras tapa saada parannettua ostovoimaa ja ylläpitää hyvinvointia jatkossakin on työn ja yrittämisen kautta. Ainakin selkeitä vaihtoehtoja tämän saavuttamiseen on nyt äänestäjille tarjolla, toivottavasti mahdollisimman moni käyttää äänioikeuttaan.

Ja tietenkin äänestää PS:n piikkipaikalle – pääministeripuolueeksi!