Hyvät puoluetoverit!

Perussuomalainen puolue julkaisi maanantaina 26.09.2022 Suomalaisuusohjelman. Ennen kyseisen ohjelman kommentointia ja analysointia käyn läpi itsestäni oheiseen kontekstiin liittyvät asiakokonaisuudet.

Olen kannattanut Perussuomalaista puoluetta sen alkutaipaleesta lähtien. Liityin puolueeseemme heti kun se oli ammattiupseeriurani ja siihen liittyvien tekijöiden kannalta mahdolista. Seinäjoella 15.08.2021 pitämässäni puheessa ja tekemässäni kokousaloitteessa toin esille suomalaiseen metsästykseen- ja riistanhoitoon liityvät vakavat ja käytännössä enemmän tai vähemmän koko kansaamme koskettavat vakavat epäkohdat. Kokousaloitteessa ja sen laajemmanssa kirjallisessa versiossa esitin, että puolueemme ensimmäisenä puolueena Suomen historiassa laatisi laajan ja koko aihealueen tärkeimmät ongelmakohdat esiin tuovan Metsästys- ja riistanhoitopoliittisen ohjelman. Tämä oli alku kyseistä aihealuetta käsittelevän, monta sataa sivua sisältävän teoksen laatimiselle, jota kirjoitan yhteistyössä Suomen Perustan kanssa. Olen käyttänyt käytännössä koko kuluvan vuoden, lomia pitämättä, ilmaiseksi kirjoitustyölle isänmaamme ja puolueemme parhaaksi. 

Olen myös kaksikielinen, eli puhun sekä suomea, että ruotsia. Jokainen lukija ymmärtää, että kaikkeen edellä mainitsemaani liittyen Suomalaisuusohjelman julkaisutilaisuuden kuunteleminen ja kyseisen ohjelman tarkka lukeminen oli järkyttävää ja absurdia kuunneltavaa/luettavaa jopa minun kaltaiselle, monessa pahassa paikassa kovaksikeitetylle sotilaalle. Suomalaisuusohjelman alkukaneetin viimeinen lause rinnastettuna muuhun ohjelman tekstiin kiteyttää kaiken. ”Suomi on myös kieli, olemisemme kielellinen perusta”. Kun annetaan painoarvo juurikin sanalla ”olemisemme”, professori Ilmari Rostila riisti allekirjoittaneelta suomalaisuuden. Tähän kohtaan on sopivaa todeta, että professoriksi jo Rostilan puheessaan ensimmäisenä esittämä toteama oli argumentaatioltaan ala-arvoinen. Hän nimittäin laajalti kritisoi sitä, että milloin mikäkin ryhmittymä omaa termit ”isänmaa” ja ”kansallismielisyys” itselleen. Tätä emme hyväksy painottaa Rostila, joka samaisessa kontekstissa on kuitenkin ominut kyseiset termit itselleen ja Suomalaisuuden liitolle, jonka puheenjohtajana kyseinen henkilö toimii.

Kuin ”kohtalon ivaa” olin juuri aloittamassa Metsästys- ja riistanhoitopoliittisen kirjan Vihreää liikettä koskevan luvun kirjoittamisen, kun Suomalaisuusohjelman julkaisutilaisuus alkoi. Professori Rotilan argumentaatiossa on paljon samaa, kuin poliittisen päävihollisemme. Myös Vihreät ja suuremmassa määritelmässä vihervasemmisto käyttää vihapuheretoriikassaan Rostilan argumentaatiota, joka on itse itsensä pois sulkeva. Samoin kuin Ilmari Rostila puheenvuoronsa alussa totesi, että kukaan ei saisi omia ”isänmaallisuus” terminologiaa ja määritelmää itselleen, vihervasemmistokin toistaa sananvapauden tärkeyttä, mutta samassa yhteydessä omaa pelkästään itselleen oikeuden määritellä mitä saa ja mitä ei saa sanoa.

Kun otetaan tarkasteluun itse Suomalaisuusohjelma, siinä on kiinnitettävä erityistä huomiota kolmeen asiakokonaisuuteen. Siihen mistä ei puhuta, mitä annataan ymmärtää ”rivien välistä” ja siihen mitä kyseisessä ohjelmassa kirjoitetaan. Kun aloitetaan ensimmäisestä kohdasta, oudoksun syvästi, että Perussuomalaisen puolueen puolueneuvoston kokouksessa 14-15.05.22 käsiteltiin ja keskusteltiin lähes kaikista puolueemme tulevista ohjelmista, aina ulko- ja turvallisuuspolitikasta maa- ja metsätalouspolitiikkaan. Näin jälkikäteen tarkasteltuna Suomalaisuusohjelma ”pistää silmään” poissaolollaan. Asiaan on myös syynsä. Pelättiin, että niin kutsuttu etnonationalismi, eli siis etniseen taustaan pohjautuva kansallismielisyys herättäisi paikalla olleessa mediassa liikaa huomiota. Etnonationalismi on sinänsä sanana turha, sillä kaikki luonnon lainalaisuukksiin perehtyneet henkiöt ymmärtävät, että kansalliseen identiteettiin kuuluu myös geeniperimä ja painotettakoon, että se on sama kaikilla kantasuomalaisilla puhuivat he suomea tai ruotsia ellei sitten mennä dna pohjaiseen alalaji tarkasteluun kuten viherfanaatikot vaaliessaan suomalaisen eläimistön ”rodullista puhtautta”. Edellä mainitun kaltaisessa dna tutkimuksessa havaittaisiin myös eroavaisuuksia puhtaasti suomea puhuvien kantasuomalaisten joukossa. Tämän kaltainen kansamme geeniperimän pohdinta on valitettavasti nykyään ”tulen arka” aihe, mutta varsinkin tässä kontekstissä siitä on pystyttävä puhumaan vapaasti sillä tämä on vain ja ainoastaan luonnon lainalaisuuksiin pohjautuvaa argumentaatiota kansamme yhtenäisyydestä huolimatta siitä mikä on kohdehenkilön äidinkieli. Aihealueesta johtuen painotan jo tässä vaiheessa kaikille, varsinkin poliittisille vastustajilleni, jotka tarkoitushakuisesti ymmärtävät oheisen pohdiskelun tahallaan väärin; että en koko tässä kirjoituksessani halvenna/vähättele ketään syntyperänsä takia! Geeniperinnöllinen alkuperä ei ole suomalaisuutta henkilöltä pois sulkeva tekijä, se on vain yksi luonnollinen osakokonaisuus. Rostilan ja Suomalaisuuden liiton ikiaikainen ajattelutapa siitä, että kieli olisi tärkein kansallisen identiteetin määritelmä on todellisuudesta vakavasti vieraantunut. On ruotsia äidinkielenään puhuvia voimakkaasti syrjivää todeta Suomalaisuusohjelman sivun nro:6 alun mukaisesti, että:”Suomen kieli on kansakuntamme erityispiirre, se on kansamme olemassaolon välttämätön ehto ja edellytys”.

Vihreät hallitsevat maatamme hyvin pitkälti riipumatta siitä mikä vanhoista puolueista perustaa hallituksen. Tämä johtuu vihreiden onnistuneesta strategiasta viimeisen 30:n vuoden aikana ”työntää juurensa” kaikkiin organisaatioihin ja ministeriöihin, jotka kuuluvat heidän pääagendojensa piiriin. Sama pätee valtamediaa ja yliopistoa. Vihreät toimivat siis toisin sanoen kaksoismandaatilla. On siis virallinen poliittinen puolue ja toisaalta samaa agendaa ajetaan myös peitellyssä muodossa, näennäisesti poliittisesti sitoutumattomien toimijoiden toimesta. Suomalaisuuden liiton toiminta on saman henkistä. Rostila on kyllä toistanut ruotsinkieltä ja suomenruotsalaista kansanosaamme kohtaan tuntemaansa fobiaa kaikissa puolueemme kokouksissa, mutta oletin pahimman ruotsinkieleen kohdistuneen vihan poistuneen kielifanaatikoksi kategorioituneen Sampo Terhon ja muiden hänen kaltaistensa siirtyessä Sinisiin. Tässä suhteessa arvioin valitettavasti professori Rostilan puolueemme yhtenäisyydelle aiheuttaman vaarallisuuden väärin. Suomalaisuuden liiton kaiki ”juuret” eivät olleetkaan katkenneet ja tästä on nyt seurauksena puolueemme nimissä tehty Suomalaisuusohjelma, joka on todellisuudessa Rostilan masinoima suomenruotsalaisia ja heidän äidinkieltään kohtaan suunnattu manifesti. Kyseisestä ohjelmasta olisi saanut todella hyvän ja kansallismielisen, mutta nyt siitä syntyi itsensä absurdi irvikuva! Puolueessamme on suomenruotsalaisia ja suurinosa jäsenistöstämme ymmärtää, että ikiaikainen kielisota on nykyisellään pelkkä ”haamu” menneiltä ajoilta. Vaikka Suomalaisuusohjelma on yritetty saada käsittelemään aihealuetta laajemmin suomenruotsalaisten ja ruotsin kielen järjetön viha kumpuaa kaikista aihekokonaisuuksista näkyvästi esille. Kyseisen ohjelman sisältö nykyisellään olisi saanut perusteltua sekä voimakasta kritiikkiä jäsenistöltämme ja tämä on toinen syy miksi sitä ei haluttu käsitellä puolueneuvoston kokouksessa.

Seuraavaksi analysoin Suomalaisuusohjelman sitä sisältöä, joka luetaan ”rivien valistä”. Vanha propagandistinen periaate toteutuu Rostilan manifestissä erinomaisesti. Ydinidea on se, että kaikissa kokonaisuuksissa koskivat ne mitä tahansa toistetaan ja toistetaan samat hyökkäysargumentit niin moneen kertaan, että varomaton lukija, joka ei tunne kyseistä propagandistista toimintatapaa omaksuu ne kyseenalaistamatta. ”Suomalaisuus on suomalaisten historiaa”, ”Suomi on suomalaisten koti”, ”Kansakunta tarkoittaa kansaa, isänmaata kansan kotina, äidinkieltä ja valtiota”, ”Suomen kieli yhdistää kaikkia Suomessa asuvia”, ”Omaksumme kulttuurin kielemme kautta”, ”Kuulumme suomalaisiin kansana ja kansakuntana kielen kautta”,”Kansallisuus on siis kultuurin, samastumisen, me-hengen ja kielen asia”… Toivon lukijoiden huomaavan jatkuvan ja toistuvan argumentaation muun muassa Suomen maana, suomen kielen, kansakunnan ja kulttuurin yhdistymisen liittyvän vain suomensuomalaisiin. Suomenruotsalaiset eivät ole osa kansaamme, osa isänmaatamme, he ovat rasite, loisivat muiden verellä lunastamassa maassa, ruotsin kieli on uhka, ruotsia pakotetaan. Edellä esitetty on myös osa propagandistista sanomaa, jonka muodostumiseen lukijan mielessä pyritään aikaisempien sitaattien jatkuvalla toistolla. Koko Rostilan manifesti on totuutta vääristävää viha-argumentaatiota! Suosittelen lukijoita lukemaan Suomalaisuusohjelman uudestaan edellä mainitsemani propagandistisen toimintaperiaatteen tiedostaen niin huomaatte kuinka Rostila joka ikisessä kontekstissa pyrkii lietsomaan teihin vihaa suomenruotsalaisia ja ruotsinkieltä kohtaan. Rostilan manifesti on suoranaista ja törkeää kiihottamista kansanryhmää vastaan, siis tässä tapauksessa omia kansalaisiamme!

Kolmantena asiana tulee ottaa tarkasteluun se mitä Suomalaisuusohjelmassa virallisesti esitetään ja vielä tärkeämpänä Rostilan tekemät johtopäätökset. Jokainen Perussuomalainen lukija on älykäs ja en katso tarpeelliseksi toistaa manifestissä valmiina olevia asioita. Kiteytettynä voidaan kuitenkin todeta, että Rostila haluaa romuttaa suomensuomalaisten toisen kotimaisen kielen, eli ruotsin osaamisen. Lisäksi hän haluaa poistaa suomenruotsalaisilta heidän Perustuslailliset perusoikeutensa. Jokaisen maamme kansalaisen tulee osata vähintään tyydyttävällä tavalla toinen kansalliskielemme. Suomen tyydyttävä oppiminen ruotsia äidinkielekseen puhuville ja päin vastoin ei ole kohtuuton vaade. Niin kauan kuin Perustuslaissamme aivan oikein todetaan, että:”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi” on taattava, että jokainen suomea puhuva pystyy asioimaan omalla äidinkielellään syvimmässäkin ruotsinkielisessä maan kolkassa, mutta myös sama oikeus on ruotsia äidinkielekseen puhuvilla koskien täysin suomenkielisiä alueita. Lisäksi katson maininnan arvoiseksi, että suomenruotsalaisia ei tule käsitellä vain prosentuaalisena määränä vaan on muistettava, että he asuttavat ison pinta-alan Suomesta. Käytännössä kaikki rannikkoalueet ja ruotsinkielisen Pohjanmaan.

Perustuslaki on maamme peruskallio ja siksi myös sen muuttaminen on säädetty vaativammaksi, kuin tavallisen lain. Tällä taataan se, että maamme peruskalliota ei tarpeettomasti ja vähäpätöisin syin muuteta. Olemme puolueena kritisoineet perustellusti ja jatkuvasti EU:n ylikansallisten direktiivien ja säädösten mahdollisuutta ylittää maamme korkein lainsäädäntö. Rostilan vaateet ovat lähes kaikki Perustuslain 17§:n vastaisia. Puolueemme omalta argumentaatiolta viedään kaikki uskottavuus, kun julkaisemme ohjelman, joka toteutuessaan rikkoisi maamme omaa ylintä lainsäädäntöä (Rostila ei ole nähnyt tarpeelliseksi edes esittää Perustuslain muutosta). Suomalaisuusohjelma vie meidät myös ”hyvin vaarallisille vesille” todetessamme, että Perustuslakia ylitulkitaan ruotsin kielen suhteen. Jokainen ymmärtää, että Rostilan rinnakkaistodellisuudesta olevat Perustuslainvastaiset esitykset ja vaateet sekä Perustuslain ylitylkinta jo mainintana on ristiriidassa kaiken sen kanssa mitä koko puolueemme olemassaolon ajan olemme esittäneet kyseisen lain painoarvosta.

Kun palaan takaisin itseeni, toistan jo alussa esille tuodun siitä, että olen kaksikielinen. Virallisissa papereissa äidinkielekseni on määritelty ruotsi, mutta itse koen äidinkieleni olevan Suomi ja puhun sitä mieluummin. Sukuni kunniakkaat juuret ovat syvällä maamme suomenruotsalaisessa historiassa. Isoäitini taas oli kotoisin Karjalasta ja pääsi juuri ja juuri Terijoelta lähtevään viimeiseen junaan ennen vihollisen panssarivaunujen tuloa. Hän oli suomenkielen tohtori ja vaali työssään, että suomen kieleen ei periydy vierasperäistä sanastoa sekä oli muutoinkin kieliopin suhteen tarkka. Hänkin puhui sujuvaa ruotsia ja ei ”suomen kielen intoilijana” kuitenkaan koskaan väheksinyt maamme toista kotimasta kieltä. Tällä kaikella edellä sanomallani pyrin tuomaan lukijalle esille sen, että olen tietyllä tavalla suomensuomalaisuuden ja suomenruotsalaisuuden ”välimaastossa”. Silti Rostila manifestillään loukkasi törkeästi allekirjoittanutta, toista kieltäni ja sukujuuriani niin pahasti, että katsoin paremmaksi ensin ”rauhoittua” kolme päivää ja kirjoittaa vasta sitten oheisen vastineen. Tällä pyrin havainnollistamaan lukijalle sitä, että jos minä koin Rostilan kirjoittaman Suomalaisuusohjelman näin törkeänä loukkauksena, jokainen ymmärtää mitä täysin ruotsinkieliset puoluetoverimme ja kannattajamme tällä hetkellä ajattelevat. Tähän kontekstiin liitän vielä sen, että rannikkoseutujen suomenruotsalaiset eivät ole kovin tyytyväisiä RKP:n toimintaan. Olen vuosien ajan onnistuneesti kehottanut heitä äänestämään puoluettamme ainoana realistisena vaihtoehtona todelliselle muutokselle. Professori Rostila pystyi sabotoimaan kaiken tämän yhdessä päivässä!

Eniten ihmettelen puolueemme johtoa, joka on antanut Suomalaisuus liittolaisen fanaatikon laatia Perussuomalaisen puolueen nimissä kyseisen Suomalaisuusohjelman. Jos joku ajatteli, että Soinin ja Terhon ajoilta peräisin olevan ruotsin kielen vastaisuuden uudelleen esille nostaminen tuottaisi puolueellemme uuden ”jytkyn”, kyseinen henkilö arvioi vakavasti väärin tilanteen. ”Jytky” tulee kyllä, mutta ei meidän haluamassamme merkityksessä!

Koko Suomalaisuusohjelmasta lausun julki sen mitä tällä hetkellä moni Perussuomalainen tai meidän kannattajamme mielessään ajattelee, toisin sanoen; sanoudun henkilökohtaisesti irti Suomalaisuusohjelmastamme koskien sen kaikkia kohtia!

Vanha viisaus toteaa, että:”Jos et tunne historiaasi, toistat sen!” Näin juuri on tapahtunut. Suomalaisuuden liitto perustettiin vuonna 1906 ja se on koko olemassaolonsa aikana vain hajoittanut kansamme rivejä. 1930- luvulla kyseisen liiton ruotsifobiset ajatukset karkoittivat monet suomenruotsalaiset sen aikaisista, monista isänmaallisista ja kansallismielisistä liikkeistä. Historia totisesti toistaa itseään. Euroopassa on käynnissä suursota, maatamme johtaa punavihreä hallitus, Suomi on joutumassa historiansa pahimpaan energiakriisiin, todellinen sodan uhka on vakavin sitten toisen maailmansodan, viherfanaatikot/EU suunnittelevat Perustuslain vastaisesti kansalaistemme yksityismetsien suoranaista ryöstöä, maatalous on konkurssikypsä ja vihreiden toimijoiden takia suurpedot aiheuttavat kohta ihmisuhreja. Kansalaisemme ovat perustellusti menettäneet uskonsa viranomaisinstansseihin ja oikeuslaitokseemme. Hyvät puoluetoverit! Onko nyt todellakin aika ottaa esille täysin perusteeton kysymys ruotsin kielestä? Tämä kielisota kuuluu menneisyyteen, jo arpeutuneita haavoja ei tule enää avata uudelleen. Meidän Perussuomalaisten puoluetoverien, puhuimme sitten äidinkielenä suomea tai ruotsia tulisi koota rivimme vahvaksi ja yhtenäiseksi taistelussa punavihreää vihollista vastaan. Nyt on aika rakenta, ei rikkoa.

Me kaikki Perussuomalaisessa puolueessa olemme ihmisiä ja ihmiset tekevät virheitä, se on täysin luonnollista. Suomalaisuusohjelma nykyisen muotoisena on iso virhe. Kun katsotaan vanhoja puolueita, ne eivät suostu edes katastrofin uhatessa myöntämään saati korjaamaan virheitään. Meillä on mahdollisuus tehdä poliittista historiaa. Olisi meiltä todella suoraselkäistä myöntää, että Suomalaisuusohjelma oli ylilyönti. Yhdessä puoluetovereina asia tulisi käsitellä uudestaan niin, että ruotsin kielen vastustajat, neutraalit ja puolustajat saavat aikaan puolueen sisäisen kompromissin ja uuden Suomalaisuusohjelman. Tämä tekisi puolueestamme sisäisesti vahvan, osoittaisimme koko suomen kansalle, että meillä on poliittista selkärankaa ja silloin saisimme myös kansan syvien rivien luottamuksen!