Samaan aikaan kun digiaika ja tekoäly löi itsensä läpi maantiede ja aikatieteet joutuivat uuteen vaiheeseen. Kartta muuttui sekin oikeapintaiseksi ja kulmaiseksi, matkat katosivat ja mitattiin reaaliaikaisiksi, syntyi paradigmainen ilmiö. Maailmankuvamme oli muutettava vastaamaan uutta teknologiaa käyttäväksi. Se ei tapahdu hetkessä mutta uusien sukupolvien myötä näin tahtoo käydä. Se kun on samalla ainoa keino hoitaa globaalit ongelmat myös lokaalisesti, paikallisesti. Kaikki ongelmat ja onnen hetket tahtovat olla aina yhteen pisteeseen paikannettavia, reaaliaikaisia ja siten paikallisia, yhdessä pisteessä hoidettavia. Sinun ja minun hoidettavia. Niitä ei voi siirtää muiden hoidettaviksi vedoten omaan pienuuteen.

”Valtiojohdon eli presidentin ja hallituksen sekä eduskunnan työ yhdessä kansalaismielipiteen kanssa luo turvallisen pohjan hakea Nato-jäsenyyttä. Se on tarpeellinen toimenpide Euroopan muuttuneessa turvallisuustilanteessa.”

Lainaus on presidentti Tarja Halosen twiitista tänään keskiviikkona 18.5. 2022. Samaan aikaan Suomen ja Ruotsin hakemuksia kuljetetaan diplomaattiteitä kohti Naton päämajaa Brysselissä. Nykyinen presidenttimme ja Ruotsin pääministeri ovat taas astelleet yhtä jalkaa Natohakemusta kuljettaen. Niinistö vierailee samalla Yhdysvalloissa tavaten siellä Yhdysvaltain presidentin. Jatko on kolmenkymmenen Naton jäsenvaltion käsissä.

Naton odotushuone odottaa, jolloin jokainen jäsenmaa käsittelee hakemukset erikseen. Se voi viedä kuukausia. Yhdysvallat kertoo ottavansa hakemuksen mahdollisimman nopeassa aikataulussa. Suomi ja Ruotsi ovat pyrkineet korostamaan juuri hakemustensa samanaikaisuutta ja samalla Pohjolan yhteistä ei vain kahdenvälistä luonnetta. Norja, Tanska ja Islantihan ovat jo Naton jäseniä. Samalla myös vaikkapa Grönlanti. Ei mikä tahansa saaripahanen.

Vielä eilen seurasimme, kuinka Suomen eduskunnan sinne valitsemamme edustajat hoitivat oman osuutensa puheineen ja antaen reilusti yli 90 % äänistään Natoon liittymisen puolesta, yhteensä 188 ääntä. Kolme edustajaamme oli poissa äänestyksestä. Vastaan äänesti kahdeksan, jolloin yksimielisyys oli poikkeuksellisen korkea suomalaista eduskunnan äänestyskäyttäytymistä tuntien. Olisi omituista jos kukaan ei olisi äänestänyt vastaan kahdensadan poliitikon joukosta.

Venäjän vaikuttamisen uhka säilyy, vaikka Suomen Nato-päätös on tehty, kirjoittaa suojelupoliisin (supo) päällikkö Antti Pelttari kolumnissaan suojelupoliisin verkkosivuilla toimittaja Simu Perälän tulkintana STT:n sivuilla.

Pelttarin mukaan uhka ei ole hälvennyt, vaikka merkittäviä kyberhyökkäyksiä tai voimakasta informaatiovaikuttamista Suomea vastaan ei ole toistaiseksi nähty.

– Suomen Nato-päätöksenteon nopeus saattoi jopa yllättää Venäjän, mikä selittää osin vaikuttamisyritysten tähänastista laimeutta, Pelttari kirjoittaa.

– Venäjä saattaa erilaisilla keinoilla pyrkiä häiritsemään suomalaisten arkea, esimerkiksi jokin verkkopalvelu voi olla tilapäisesti pois käytöstä. Tällaisiin palvelunestohyökkäysten aiheuttamiin häiriöihin on varauduttu hyvin, eikä niistä aiheudu pysyvää vahinkoa.

Pelttarin mukaan vaikuttamisen kohteena voivat Suomen lisäksi olla Nato-maat, joiden pitää vahvistaa Suomen jäsenyys.

Suojelupoliisi arvioi maaliskuun lopulla, että Venäjän tekemät kyber- ja informaatio-operaatiot voivat lisääntyä myös Suomessa. Tuolloin julkaistussa supon vuosikertomuksessa todettiin, että Venäjän tiedustelua kiinnostaa erityisesti Suomen Nato-suhde.

Entäpä jos Venäjän johto piti valtaosin suotavana Suomen ja Ruotsin Nato jäsenyyttä yhdessä muun Pohjolan kanssa? Entäpä jos pohdinnat Itämeren ja Jäämeren kohdalla olivat kaukaa viisaita ja Pohjola tuntien tiedettiin, ettei sieltä nyt ainakaan vaara uhkaa Pietaria, päinvastoin. Yhtenäisestä Pohjolasta vauraana naapurina saattaisi olla jopa pelkkää hyötyä. Se mitä tapahtui Ukrainassa, oli hirvittävä virhe. Ellein nyt sellaisena pidetä Pohjolan heräämistä Itämeren hoitoon ja Jäämeren kunnostamiseen?

Ainut kielteisesti Suomen ja Ruotsin hakemukseen asennoituva Turkki on ollut näkyvästi esillä ja nostettu uutisoinnin kärkeen. Taustalla on useitakin Turkin sisäisiä ja puolustusliittoon liittyviä vaatimuksia. Ne eivät kohdistu Suomeen.

Naton jäsenmaa Turkki vaatii puolustusliittoon pyrkiviä Suomea ja Ruotsia muun muassa katkaisemaan välit kurdijärjestöihin ja palauttamaan terroristijärjestöksi luokitellun PKK:n etsintäkuulutetut jäsenet. Bloomberg kertoi aiemmin Turkin hakevan myös sanktioiden purkamista ja pääsyä takaisin USA:n F-35-hävittäjäohjelmaan.

Turkki on julkaissut ”Ankaran manifestiksi” kutsutun vaatimuslistan, jossa linjataan, mitä Turkki odottaa Suomelta ja Ruotsilta Nato-jäsenyyden tukemiseksi. Asiasta raportoi Twitterissä Turkki-tutkija Toni Alaranta, ja vaatimuslistasta uutisoi Turkissa muun muassa Sabah-sanomalehti.

Alarannan mukaan manifestissa ”kerrotaan Suomelta ja Ruotsilta vaadittavat toimet”. Vaatimuksiin kuuluu ensinnäkin kurdijärjestö PKK:n ja sen ”johdannaisten” luokittelu terroristijärjestöksi. Päivän mediat ovat kirjanneet Suomessa hyvinkin yksityiskohtaisesti Turkin myös historiaa ja kohta kohdalta myös Turkin sisäisiä oloja ja avaten suomalaisille lukijoilleen mm. kurdien asemaa ja maan sisäisiä poliittisia oloja ja niiden synnyn historiaa.

Ne ovat hyvä uuden Natojäsenen tunteakin. On paljon muutakin tunnettavaa ja opiskeltavaa. Maantietoa ja -tiedettä on hyvä harrastaa ja historian tietoja paikkailla niitäkin. Yhteiskunta tieteen välineenä ja kohteena on sekin yhtä arvokas kuin biotieteet ja fysiikka. Alan opettajana ja professorin virkaa hoitaneena olen kohtuullisen hyvin perillä omista tiedoistamme tai Suomi tietoudesta maailmalla.

Oleellista on Turkin jääminen tämän prosessin yhteydessä kiinnostavalla tavalla myös Suomen historiaan ja muistuttaa myös siitä Ruotsin vallan aikaisesta ajasta, jossa Turkki mainitaan Ruotsin ja Suomen yhteisessä menneisyydessämme. Tuohon historiaan kuului luonnollisesti samaan aikaan myös Venäjä tsaareineen. Palataanpa koulun penkille ja kerrataan mitä on kerran jo opittu mutta samalla unohdettu.

Sain tyttäreltäni Outilta lahjaksi kaksi valtaisaa kirjaa, joissa esitellään kaikki putkilokasvimme kuvien kera. Olen ne joskus osannutkin mutta nyt huomasin muutaman tuhansista unohtuneenkin. Latinankieliset toki muistin mutta hassut suomenkieliset nimet olivat usein unohtuneet. Niitä kun ei professori ikinä kysynyt tai käyttänyt.

Sama pätee toki kemiaan ja fysiikkaankin, matematiikkaan ja kieleen, jossa algoritmit elävät ja voivat hyvin. Tätä kirjoitusta en kuitenkaan kirjoita roboteille. Se ei ole enää tarpeen. Osaavat myös oman kielemme ja myös sen kielikuvatkin. Huijaavat minua mennen tullen.

Elämme keväällä 2022 Suomessa kohtuullisen koleassa säässä ja pohdimme tapahtumien etenemisen nopeutta historiallisina, myöhemmin koko Itämeren alueeseen vahvasti vaikuttavana tapahtumana ja samalla viiden Pohjoismaan osalta myös Jäämerelle. Lähtölaukaus tälle tapahtumaketjulle käynnistyi Venäjän aloittaessa sotansa Ukrainassa. Oikeasti tuo laukaus ammuttiin jo paljon aikaisemmin. Narratiivinen kerronta vaatii myös dramatiikkaa medioissamme.

Toki jokainen historiansa osaava osasi yhdistää prosessin synnyn varhaisempaan historiaan ja maantieteilijät geopolitiikan karttoihimme. Niiden merkitystä lisäsi hybridiyhteiskunnan kouristelu ja kirjani, jonka otsikkonakin oli jo vuosituhannen alkupuolella juuri tämä otsikko, ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu”.

Toki kirjani ei tätä aiheuttanut mutta oli mahdollista havaita talous- ja sosiaalimaantieteilijänä jo hyvin varhain vuosituhannen vaihtuessa ja digiajan käynnistyessä mediayhteiskunnan painokoneissa Itä-Savossa ja 1980-luvulta alkaen.

Tuolloin painokoneet vaihtuivat siellä digiaikaan. Maan päämediassa vastaavaa siirtymää sai odottaa vielä pari vuosikymmentä ja Hämeessä vielä kauemmin.

Se miten prosessit etenevät tämän jälkeen, on mahdollista tulkita vain poikki- ja monitieteisenä sekä yhdistäen siihen Pohjolassa Itämeren alueen vahva yhteinen historiamme ja kulttuuriset erot sekä yhtäläisyydet. Suomalaisten vahvuudet ja sijainti on helposti havaittavissa karttaa katsoen siinä missä naapureittemme tarjoamat synergiset yhteiset edut.

Erityisen merkittäviä nämä ovat Jäämeren suunnalla ja pohdittaessa globaaleja mm. ilmastomuutokseen liittyviä yhteisiä ponnistelujamme. Itämeren kohdalla yhteistyö on luonnollisesti etenkin talouttamme vahvistavaa ja tämä varmasti oivalletaan myös Pietarin suunnalla.

Sen sijaan Jäämeren kohdalla yhteistyö Tanskan ja Norjan suuntaan sekä samalla Kanadaan ja Yhdysvaltoihin on Venäjän naapurina vieläkin monin verroin haastavampi sekä Natoa että EU:n yhteisiä ponnisteluja vaativa tehtävä.

Tämä nyt hoidettava askel on siten erityisen tärkeä tulevien polvien yhteistyön järjestelyissä ja sen nykyinen presidenttimme varmasti on oivaltanut ottaessaan yhtenään esille arktisen alueen ja Jäämeren koillisväylän merkityksen puhuen samalla niistä päästöistä, jotka nopeuttavat mustan hiilen tavoin mannerjäittemme sulamista.

Se että edustamme Pohjolana samaa sotilaspoliittista liittoa on luonnollisesti ensisijaisen tärkeää myös muille Jäämeren alueen valtioille ja yhteistyön on sujuttava jatkossakin myös Venäjän suuntaan moitteettomasti.

Tässä Suomella on vuosituhantinen kokemus eikä Nato muuta maantiedettä miksikään. Jäämeri on yhteinen meremme ja Itämeri lahtineen myös Venäjälle ja Pietarille henkireikä, siinä missä Siperia luonnonvaroineen harvaan asutun jättivaltion globaalia yhteistä tulevaisuuttamme.

Suomi toki tunnetaan välittäjän roolistaan, mutta myös vahvasta oman identiteettinsä ja itsenäisyytensä hoitavana kansakuntana ja valtiona siihen myös jatkossa luottaen. Tämä varmaan myös Yhdysvalloissa ja Venäjällä tunnustetaan. Näin Suomi ja Ruotsi ovat erityisen odotettuja jäseniä kansainväliseen yhteistyöhön juuri Naton päämajassa tästä iloiten. Tästä sen nykyinen johto saa poikkeuksellisen suuren ansion itselleen ja varmaan sen myös ansaitseekin.