Katselin tässä ihan vahingossa almanakkaa. Se oli tietysti vakava virhe tässä helteessä ja ”lomanirvanassa”. Pahoitteluni.

Tarkastelu johti syviin aatoksiin. Kalenteri on tyly kirja. Se näyttää, että loma loppuu pian ja edessä on ahkera syksy.

Kalenterin katselu johti myös seuraaviin villeihin loma-ajatuksiin.

Älköön niistä kukaan pahentuko.

Kalenteri on armoton myös meille perussuomalaisille

Hyvinvointialueiden vaalit ovat 2022 tammikuun 23 pnä.

Se merkitsee sitä, että ehdokaslistat on jätettävä jo hyvissä ajoin joulukuussa ts. se merkitsee sitä, että ehdokkaista on päästy keskustelemaan jo hyvissä ajoin syyskuusta lähtien. Elokuu on vielä lomakuukausi ja etenkin jos ilmat ovat hyviä niin ihmiset viihtyvät järvien rannoilla mielummin kuin kaupunkien keskustassa.

Sitten tulee jo syyskuu. Aikaa tälle kaikelle on 3 kuukautta.

Onko kaikki valmiina?

Meillä on epäilemättä näihin salamavaaleihin vaalisuunnitelma valmiina ja mietitty vaalistrategia sloganeineen ja tunnuksineen valmiina varastossa. Itse termi ”hyvinvointialue” on propagandistinen ja ongelmallinen; kaikki alueilla kuitenkaan voi hyvin. Kysymyksessä on hallintovaalit, joissa päätetään keneltä veronmaksajat ostavat palveluita, yksityisiltä vai julkiselta sektorilta ja/vai niiden sekoitukselta.

Otaksun myös, että on toimittu niin, että kenttäväki tietää hyvin mistä on kysymys ja on valmis syyskuussa tuomaan sitä vaaliteltoilla ihmisille. Vaali-intoa on. Onhan?

Se ensimmäinen selitettävä asia on kertoa ihmisille miksi äänestää? Onko motii äänestää? Sen motivaation löytäminen on kaiken ydin. Miksi ihmeessä mennä uurnille jos ei edes kunnallisvaaleissa niin tehnyt? Ja sitten: mistä me äänestetään? Miksi äänestää juuri omaa PS ehdokasta eikä sitä kokoomuksen kunnanlääkäriä, joka tuntuu tietävän kaiken? Ainakin julkisuudessa.

Kuka ehdokkaaksi?

Entä kenen kannattaa mennä ehdokkaaksi? Onko meillä asiantuntijaehdokkaita, jotka tietävät mistä on kysymys? Lähtökohtana on, että jokainen PS ihminen on tervejärkinen ja kykenee hoitamaan hyvinvointialueiden asioita mutta olisi tietysti hyvä, jos ehdokkaiden joukossa olisi lääkäreitä, eriasteen hoitajia, hoivakodeissa työskenteleviä, sote-alan/kunta-alan talousihmisiä. Kansanedustajat, sosiaali-ja terveyslautakunnissa olevat/olleet ovat myös hyviä ehdokkaita.

Hyvinvointialueiden kampanjan pitää olla yksinkertainen. ”Puhutaan sinun tulevaisuudestasi ja terveydestäsi”. ”Perussuomalaiset – terveytesi takuumies”, ”Kyse on sinun terveydestäsi”. ”Hyvinvointia ihan jokaiselle suomalaiselle”. Koska joulun aikaan kampanjoidaan: ”mitä haluat kestäväksi joululahjaksi? ”Sinä saat mitä tilaat: valinnanvaraa myös terveyspalveluihin”.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että hoitajamitoitus pitää olla vaaliagendalla korkealla. Ja se, että hoitaja puhuu suomea – ei selkosuomea. Agendassa pitää olla mukana myös ihan pienen ihmisen asioita, jotka liittyvät soteen: (eläkeläiset, lapsiperheet, omaishoitajat..)

Sitten miten aktivoida kenttä?

Kassu Björkbacka täräytti pari päivää sitten pysäyttävän blogin ”https://blogit.perussuomalaiset.fi/bjrkbacka-kalervo/puoluesihteerikin-tarkea/”. Mitään vaaleja ei voida käydä ilman kenttää ja sen tukea. Hänen kysymyksensä olivat täysin oikeita ja niihin on saatava vastaus. Heti.

Jos kenttä ei usko, että kampanja puree, on tulos yhtä pliisu kuin vuoden 2017 kuntavaaleissa. Ehkä huonompikin. Jos taas kenttä kokee, että nyt mennään yhtä jalkaa on tuloksena samanlainen muutos kuin vuoden 2018 marras-joulukuussa.

Silloin kannatus lähti ylöspäin kuin raketti.

Kaikki on kiinni kentästä ja sen kuuntelemisesta.

Me olemme kansanliike ja samalla myös perhe. Jokaisesta on pidettävä huolta ja jokaista on kuunneltava. Pitää olla ISOT KORVAT. Kuunnellaan kenttää hörökorvilla. Kampanjassa pitää olla mukana järkeä ja myötätuntoinen sydän.

Silloin me voitetaan!