On 06 May, 2021 0 Comments

Kirjoitin runsas kymmene vuotta sitten vuonna 2010 kiusaamisesta ammattina. Se oli tänään luetuin kotisivuni kirjoituksista. Siihen on varmaan jokin syy, ehkä useampiakin. Liki sama määrä lukijoita sai niin ikään vuosikymmen sitten kirjoittamani artikkeli politiikasta ammattina, jossa mukana on muutakin kuin pelkkää hyveellisen ihmisen pyrkimyksiä olla rehellinen ja hakea yhteistä hyvää.

On 07 Aug, 2010.

Kiusaaminen ammattina

Kiusaaminen on aikuisten maailmassa sosiaalisen kilpailun muoto, jossa pyritään vaikuttamaan ihmisen sisäiseen pääomaan. Kiusaaja kohdistaa hyökkäyksensä siihen pääomaan, johon kiusatun asema yhteisössä perustuu. Hyökkäys voi olla verbaalista, fyysistä, eleellistä jne. jolla hyökkääjä horjuttaa ihmisen oppimaa psyko-sosiaalista olotilaa.

Suunnitelmallista alistamista

Työelämässä ja aikuisten maailmassa kiusaaminen on pääsääntöisesti suoraa tai välillistä maineen pilaamista, suunnitelmallista alistamista, jolloin kiusattu menettää lopulta toimintakykynsä tai se alenee oleellisesti. Tyypillisin tapa puolustautua kiusaamista vastaan on uhittelu. Harvoin se yksin toimii, pikemminkin vain ärsyttää kiusaajaa ja toimii laukaisijana, kiusaaminen pahenee.

Aikuinen kiusaajana on pääsääntöisesti luonnehäiriöinen ihminen. Tällöin kiusaaminen ei ole pelkästään sarkastisia huomautuksia, haasteita tai loukkauksia, joilla pyritään saattamaan kiusattu onnettomaan tai voimattomaan mielentilaan. Tunnevammainen ihminen on harvoin itseironiaa käyttävä älykkö ja humoristi. Kiusaaja ei ymmärrä tekojaan tai niiden emotionaalista merkitystä ja muistuttaa vaikkapa elokuvien massamurhaajista annettua karrikoitua mielikuvaamme psykoottisesta tappajasta, jossa mielihyvä syntyy mielettömistä teoista.

Koulutettu taituri

Luonnehäiriöinen narsisti ei tyydy pelkästään eristämiseen, syrjintään, keskisormen näyttämiseen, ovien paiskomiseen tai muihin huomiota herättäviin mielenilmaisuihin. Oikea kiusaaja on alansa ammattilainen, professionaalinen osaaja ja ylpeä siitä.

Vielä vähemmän hän käyttää fyysistä pahoinpitelyä, potkimista, tönimistä, tavaroiden heittelyä tai sylkemistä. Ammattilaisen näkemyksenä sellainen on amatöörin puuhastelua. Toista vahingoittava henkinen tai fyysinen väkivalta ovat lähinnä koulukiusaamisen muotoja ja kohdistuvat toistuvasti ja tahallisesti suhteellisen puolustuskyvyttömään lapseen tai nuoreen. Näistä taitavimmista, narsismiltaan häiriintyneistä, kasvaa aikanaan ammattikiusaajat ja -masentajat.

Pätemisen tarve kouluissa

Koulussa kyse on pääsääntöisesti pätemisen tarpeesta, ei niinkään häiriintyneestä narsismista tai huonosta itsetunnosta, kuten joskus väitetään. Kyse voi olla myös pelkästä ajankäytöstä, ei niinkään vallankäytöstä nokkimisjärjestystä hakien. Kiusaajana ihminen on hyvin mutkikas psykofyysinen, biologinen ja sosiaalinen eläin.

Kiusaamisen kohde on yleensä jotenkin ryhmästä poikkeava, joskus hyvinkin lahjakas lapsi, kiusaajan näkökulmasta liiankin lahjakas. Kiusaajan ymmärtäminen ja ongelman psykologisointi on yleensä virhe ja parhaiten toimivat sanktiot, juridiset keinot kiusaajan ja kiusaajien sekä koulun suuntaan. Oikean kiusaajan kouluttaminen ammattilaiseksi on lopetettava ajoissa.

Tuleva ammattikiusaaja oppii ammattinsa yhteisössä, jossa normit, moraali ja eettiset ohjeet, tai niiden täydellinen puuttuminen, ruokkivat kotona saatuja tunnevammoja ja niiden menestyksellistä käyttöä myöhemmin aikuisiässä. Ammattikiusaajan takana voi olla hyvinkin väkivaltainen, rikkonainen lapsuus ja kiusattu voi hänkin olla sekä fyysisesti että henkisesti lyöty ihminen.

Ammattikiusaaja “haistaa” kohteensa ja muistuttaa parfymööriä tuoksujen tuntijana tai “Shakkitarinan” mestaria poikkeuksellisissa oloissa taitonsa hankkien. Takavuosien bestselle kirjana “Parfyymi” ymmärrettiin usein viheellisesti osana valtaa ja sen käyttöä tai sadistisena kirjana.

Parfymöörin taidot hankkinut poliittinen vaikuttaja oli kertomuksessa täydellisyyteen pyrkivä ja siinä erehtymätön, jumalallisen lahjan hankkinut myös oman aikamme ylivertaisen nenän omistaja, ihminen, jolle ylivertainen tuoksu olisi voinut olla myös paljon muutakin, mutta samalla siihen hurmaantuville alku kohti täydellistä kaaosta.

Nuorempana normaalin oloinen ihminen

Narsistinen luonnehäiriö aikuisten kiusaamistapauksissa on ilmiönä vaikea kuvata nuoruusajan riikinkukkoilmiöiden vuoksi. Kaikissa meissä on nuorena samoja narsistisia ylilyöntejä. Vaaditaan poikkesolot kun koulutamme shakkitarinan kaltaista mestaria tai poikkeuksellisen nenän hankkinutta parfymööriämme. Kun nämä poikkeusolot ja poikkeava nenä lyövät kättä toisilleen, syntyy mestari, jollaista myös kirjallisuutemme hakee, siinä missä mikä tahansa tiede tai taide, politiikka sen vallankäytön huipulla.

Kiusaaja on päällisin puolin normaali, usein jopa normaalia fiksumpi, olemukseltaan ja karismaltaan muita menestyvämpi. Näin hän saattaa olla myöhemmin myös johtavassa asemassa toimiva vaikuttaja ja vallan käyttäjä, arvostettu ja deflonpintaiseksi markkinoitu ihminen. Runsas esilläolo lisää narsistisen luonnehäiriön omituisuuksia ja vähitellen mielipiteet henkilöstä alkavat jakautua. Osa ihailee ja osa alkaa epäillä tällaisessa ihmisessä olevan jotain poikkeavaa, asiaankuulumatonta.

Kun epämääräinen olo työyhteisössä tai kotona alkaa muuttua ahdistukseksi ja pitempiaikainen yhdessäolo tuo mukanaan epätavallisen määrän itsekeskeisyyttä, itsekkyyttä, häikäilemättömyyttä, normaalit terveet ihmiset havaitsevat luonnehäiriöisen täydellisen kyvyttömyyden ottaa huomioon ihmisten tosiasialliset tarpeet ja tunteet. Johtajana kiusaaja alkaa toimia liki sadistisesti ja hakea ympärilleen hovia ja näille yhteisiä syntipukkeja, kiusattavaa. Kiusattavaksi ei siihenkään kelpaa kuka tahansa, ja ammattikiusaaja hakee yleensä organisaation sisältä tehtävään oman asemansa lähimmät uhkaajat. Usein tämä tapahtuu hajottamalla ja tätä kautta halliten.

Näin me kuvaamme perinteisen kiusaajan ja kuvauksessa mukana on aivan tavallinen johtaja ja hänen persoonallinen tapansa tyydyttää omia tarpeitaan. Ei vielä sen kummallisempaa.

Pahoinvointi, ristiriidat syvenevät

Vasta kun työyhteisössä alkaa syntyä ristiriitoja, jotka ovat luonnehäiriöisen hajota ja hallitse periaatteella rakennettuja koukkuja ja toiminta yhteisössä kriisiytyy, on syytä epäillä pahinta. Etäämpää seuraten häiriintynyt esimies toimii kuin “pässi narussa” poukkoillen ja työyhteisö alkaa seurata hänen puuhakasta liikehdintää, sen sijaan että se olisi motivoitunut ja suorittaisi tehtäviään itsenäisesti.

Koulussa kiusaaminen liittyy kotiin ja ystäväpiiriin, kouluoloihin ja terveyteen. Kiusaamiseen johtavat tekijät ovat yleensä helposti havaittavia koulun työilmapiirissä ja lasten hylkimisreaktiot kiusaamisilmiöinä vaikkapa ylipainoista toveriaan kohtaan ovat näkyviä. Pidämme sitä normaalina eikä se toki poikkeakkaan todellisen mestarin työnäytteistämme.

Usein normaalina pidetyn kiusaamisen taustalla ovat kodin olot, salatut aggressiot ja häpeä, lapsen paha olo ja pätemisen tarve. Kun lapsi ei saa huomiota kotona, pätemisen tarve hoidetaan koulussa aiheuttamalla häiriötä. Harvemmin kyseessä on usein muodikkaana esitetty itsetunnon puute. Lapsen itsetunto on vasta muotoutumassa ja murrosiässä kadoksissa. Siinä ei ole mitään kummallista.

Aikuisen narsistisissa häiriöissä tilanne on jo toinen. Ammattikiusaaja on itsetunnoltaan ja tunne-elämältään ontuva otus ja evolutionaarisesti tulkiten muistuttaakin eläintä ja luolissa kokemiamme opittuja ja ehdollistettuja refleksejä.

Iän myötä paheneva ilmiö

Työyhteisössä luonnehäiriöinen asettaa yleensä ympäristölleen ja kiusatulle kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistää, rakentaa itselleen hovin, jota palkitsee sekä hakee syntipukkeja ja alistettavaa uhria. Ero koulukiusaajan pätemisen tarpeeseen on kuitenkin selvä ja liittyy etenkin keski-iässä uusiin mahdollisuuksiin käyttää valtaa.

Valta sokaisee narsistisen luonnehäiriöisen ihmisen toisin kuin normaalin persoonallisuuden ja sen monet vivahteet. Vallasta ja sen käytöstä tulee osa luonnehäiriön välinettä, se ei ole osa työyhteisön suorituskyvyn ja hyvinvoinnin kohottamista lainkaan.

Iän myötä ongelma pahenee ja korostuu juuri häiriölle tyypilliset yhden asian “ilmiöt“, oman egon korostaminen ja muiden alistaminen tai väheksyminen. Samalla syntyy vainoharhaista käyttäytymistä ja työyhteisön ahdistus ja ristiriidat yleistyvät. Etenkin uudet työpaikalle rekrytoituneet eivät tajua mistä ongelmat saattaisivat johtua, ja heitä käytetään hyväksi rakenneltaessa usein jo vaikeasti sairastuneeseen yhteisöön paikkoja uusille “syntipukeille”. Näin vahingon annetaan kiertää ja ammattikiusaajat saavat uusia uhrejaan. Työyhteisö alkaa siirtyä pois alkuperäisestä tehtävästään ja annamme sille uusi nimiä, käsitteitä. Ne poikkeavat normaalista uudesta symboli-innovaatiostamme.

Pätemisen tarpeesta kohti turhaumaa

Selvästi havaittava myöhemmän iän luonnehäiriö muistuttaa jossain määrin koulukiusaajan turhaumaa. Kun narsistin elämästä ei tullutkaan sitä suurta ja ihailtavaa, pettymykset puretaan aggressiivisessa käyttäytymisessä ja itsekkyys muuttuu välinpitämättömyydeksi läheisistä. Keisari taas keimailee ilman vaatteita narriksi puettuna.

Muutos tuntuu usein yllättävältä, ellei siihen ole riittävää ajallista perspektiiviä. Yllykkeet ovat olleet kaiken aikaa olemassa, ja niitä oli vain luettu väärin, tai ne tulivat esille siedettävämmässä muodossa. Ammattikiusaaja ei vielä osannut ammattiaan täydellisesti tai parfymöörin nenä oli kehittymätön. Shakkitarina romahti jumalallisen mestarin menettäessä otteen itseensä, oman itsensä mahtipontiseen hallintaan.

Koulukiusaamisessa masentuneisuus ja mielialan vaihtelut vaivaavat pääsääntöisesti kiusattuja ja alttius masennukseen siirtyy myöhemmin myös aikuisuuteen. Luonnehäiriöinen aikuinen ja vanheneva kiusaaja muistuttaa tässä murrosikäistä ja kiusattua lasta. Nuoren kiusatun kohdalla itsetunto laskee ja sosiaalisten tilanteiden pelko kasvaa. Kynnys hakea apua muuttuu sekin korkeammaksi ja syntyy noidankehämäinen kierre. Kaikki me olemme tätä kokeneet Suomessa asuen. Kaikkialla tällaista kulttuuria ei kuitenkaan tavata.

Jotkut koulukiusatut turvautuvat väkivaltaan vaiheessa, jolloin kynnys ylittyy ja normaali elämä häiriintyy kohtuuttomasti. Joskus kiusatut alkavat kiusata muita, syntyy pakonomaisia, liki neuroottisia tai joukkopsykoottisia ilmiöitä, jolloin ulkopuolisten on puututtava asiaan. Kouluammuskelutapauksissa osasyynä on usein juuri tällainen yhteisön sisäinen patouma. Alamme puhua psykososiaalisista ongelmista ja olemme silloin jo pahasti myöhässä.

Rikosoikeuden piiriin kuuluvat teot

Koulukiusaaminen kuuluu vaikeimmillaan rikosoikeuden piiriin. Monet kiusaamisen muodot ovat jo sinällään henkilön koskemattomuutta loukkaavia (lyöminen, töniminen, potkiminen, loukkaava viestittely ja internetin sisällä tehdyt rikokset jne. )

Perättömien huhujen levittely voi täyttää pahimmillaan kunniainloukkauksen merkistön ja alkavat lähestyä työyhteisön sisäisiä pitkälle tulehtuneita ihmissuhdeongelmia. Joskus tutkimuksissa asiat menevät päälaelleen. Ruotsin vaikeasti vammainen poliisijohto johti tutkimuksia ja sai itse vuosien vankeusrangaistukset. Ruotsalainen kulttuuri ei ole likimainkaan suomalainen ja se koskee myös vaikkapa pandemiaa ja sen hoitoa.

Suomessa puolestaan sota-aikojen pitkät poikkeusolot johtivat raaistuneeseen yhteisöön ja suurten ikäluokkien syntyessä normit, moraali ja eettiset ohjeistukset olivat kadonneet. Kouluissa ja kaveripiireissä, kodeissa, kiusaaminen ja sadismi olivat usein osa kasvatusta. Ammattikiusaajia syntyi paljon ja maine kiusaajien yhteiskuntana, jossa alkoholismi oli kuin pitkäkestoinen itsemurha, olivat juuri Ruotsista tulleita arvioita suomalaisten siirtolaisten elämästä siellä. Suomi muistutti 1940-50 luvuilla tämän päivän pommitettua Afganistania tai 1960-luvun Vietnamia lapsineen. Tunnevammaisten vauriot eivät korjaudu hetkessä vaan vaativat uusia, terveissä oloissa kasvaneita sukupolvia. Ilmiön analysointi on jäänyt kovin vähälle ja se on saaanut jatkua poikkeuksellisen kauan.

Netti ei psykologisoi virtuaalielämäämme

Kirjoitin aiemmin blogissani verkostossa tapahtuvasta kiusaamisesta ja narsismin häiriöistä siellä. Verkossa prosessit ovat persoonattomia ja yhteisöllisyys epämääräinen. Kiusaajan tunnistaminen on vaikeampaa kuin arkielämässä ja työpaikoilla, koulujen käytävillä. Jos viitteitä kiusaamisesta vähänkin ilmenee, helpointa on sulkea heidät ulos sosiaalisen median siitä verkosta, jossa aikaansa kuluttaa tai joutuu työnsä puolesta toimimaan.

Sosiaalisissa yhteisömedioissa on aina häiriköintiä ja joskus hyvin vaikeitakin mielialahäiriöitä, jolloin helpoin keino torjua ne on pitää itsensä mahdollisimman turvatussa verkostoympäristössä ja toimia joutumatta kiusaamisen uhriksi. Koneen voi aina sulkea, surffailla muualle. Pienten lasten kohdalla mielialahäiriöiden tunnistaminen on sen sijaan netissä mahdotonta ja tässä tarvitaan aina vanhempien tukea ja valvontaa. Tätä osaamista ja ammattitaitoa meiltä vain puuttuu. Ilmiö kun on juuri syntynyt ja olemme sen syleilyssä lapsista vanhuksiin.

Cosa nostran kaltainen tukijärjestelmä

Noin joka kymmenes koululainen kärsii jatkuvasta kiusaamisesta ja oletettavasti työpaikoilla suhdeluku on lähellä koulujen vastaavaa, olkoonkin että kaikki työpaikalla suoritettava normaali esim. työnohjaus ei ole kiusaamista. Kouluissa poikien tapa kiusata on luonteeltaan fyysisempää ja verbaalista, sen huomaaminen on helpompaa kuin tyttöjen tapa toimia hienovaraisemmin pääsääntöisesti sulkemalla kiusattu yhteisön ulkopuolelle ja käyttäen väheksyntää. Tällaista käyttäytymistä tapahtuu helposti kouluissa, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita sekä työyhteisöissä, joissa on selvästi dominoivia ja omaa etuaan valvojia koulukuntia tai ryhmäkäyttäytymistä. Kouluissa ja myös korkeakouluissa, yliopistoissa tapahtuneet muutokset ovat olleet dramaattisen suuria ja ne olisi tullut ymmärtää niitä alan hallinnossa tehtäessä.

Samaa ongelmaa on mahdollista havaita naisvaltaisilla työpaikoilla, joissa etenkin kilpailutilanteissa narsistinen johto kykenee käyttämään tehokkaasti hyväkseen juuri hovia, jota ylläpidetään ja palkitaan, sekä hakemalla alistettavia uhreja nöyryyttämällä heitä jättämällä “vääräuskoisia” ja “toisinajattelijoita” ulkopuolelle. Usein kyseessä on pelkkä tapa estää näin tervettä kilpailua ja hoitaa omaa tai hovin taloudellista tai sosiaalista menestystä, tukijoiden urakehitystä ja poliittista valtaa. Tässä prosessissa hovi käyttää ammattikiusaajan osaamista osana omaa menestystään, turvaa näin selustansa ja hakee samalla etuuksia ammattikiusaajalta palkiten sen kiusaamalla syntipukkia. Tämä ilmiö tunnetaan myös monissa apinayhdyskunnissa ja yhteisöissä. Ilmiön korjaaminen on moni- tai poikkitieteinen ja edellyttää alan koulutusta sekä lisää myös alan tutkimusta.

Innovaation ja luovuuden pahin este

Etenkin innovaatioprosessit, uutta ja yllättävää työyhteisöön tuovat osaajat, koetaan usein helppona sulkea ulkopuolelle työyhteisön vakiintuneissa käytännöissä, jotka ovat konservatiivisia ja tukevat ikääntyvän narsistisen johdon mahdollisuutta säilyttää asemansa dynaamisessa ja kiristyvässä kilpailussa. Työyhteisöissämme narsististen ongelmien ja kiusateon lisääntyminen liittyvätkin nykyisin juuri ikääntymiseen sekä toisaalla lisääntyvään päihteitten käyttöön. Näin monet organisaatiot ja työyhteisöt jäävät kokonaan ulos globaalista kilpailusta ja siellä vaadittavista menestymisen malleista. Käytännössä rimaa lasketaan ja samalla tulokset jäävät syntymättä, innovaatioiden tuotanto lakkaa kokonaan.

Paljon tutkittu ilmiö

Kiusaamisen psykologiaa on tutkittu paljon. Kiusaaminen tuottaa kiusaajalle sisäisiä, emotionaalisia palkintoja, kiksejä. Joskus kiusaaja elää näistä tuntemuksista, jossa tausta on lähinnä lajin evoluutiossa ja sen lajityyppisessä käyttäytymisessä. Niiden selittäminen työyhteisön sisältä on joskus turhaa ja aikaa vievää työtä ymmärtämättä tämän logiikan neuropsykologisia taustoja.

Pitääkseen yllä tarvitsemaansa tunnetilaa, kiusaaja joutuu toistamaan toimintaansa ja se tekee työyhteisöstä usein kiusaajansa näköisen ja rutiineita toistavan byrokratian. Kun kiusattu kokee tunnetilan jatkuvana, kiusaaja on välillä ahdistunut ja etsii koko ajan uutta kohdetta tai yllykettä toiminnalleen.

Näin statuskampailuna alkanut prosessi jatkuu, vaikka alistettu on jo alistunut, ja seurauksena voi olla masennuksen ohella kiusatun ajautuminen syvään lamaan, psykofyysiset oireilut ja pahimmillaan itsemurha ajatukset. Kiusattu voi myös kokea samaa voimatonta vihaa, jota koulukiusaaminen aiheuttaa, ja jatkuessaan kauan syntyy kierre, jossa ulkopuolisten on syytä puuttua työyhteisön liki psykoottiseen elämään.

Kiusattu ei saa provosoitua

Kiusaaminen ja siihen vastaaminen on persoonallisuuteen liittyvä ilmiö. Terve joustava persoonallisuus kykenee käsittelemään vaikeastikin luonnehäiriöistä kiusaajaansa ja tunnistaa helposti tämän iän mukana pahenevan heikkouden. Yleensä viisas ihminen kykenee välttämään loukkaamasta luonnehäiriöistä kiusaajaansa ja voi säilyttää työyhteisön dynamiikan myös vaikeissa häiriöissä. Kiusaajalla on aina taustalla ongelmia, jotka liittyvät lapsuuskodin rikkonaisuuteen, turvattomuuteen, kykyyn rakentaa kestäviä ihmissuhteita ja pelot tahtovat muuttua raivoksi.

Koska narsismiltaan häiriintynyt on mielestään aina oikeassa, kiusattu käyttää tätä yleensä hyväkseen, ottaa opiksi ja antaa narsistin tuntea mahtinsa huumorilla sitä höystäen. Neuroottinen vihanpito sukulaisten kanssa, joita ei voi valita, ei ole viisasta. Sen sijaan alituista alistumistakaan ei pidä kohdallaan hyväksyä, joskus on kyettävä antamaan myös samalla mitalla takaisin. Oleellista on, että terve persoonallisuus kokee syyllisyyttä ja empatiaa myös kiusaajansa kohtaan, on terve ihminen. Ilmiön psykologisointi on ihan viisasta, mutta sillä se ei korjaudu.

Häiriintyneen narsistin kohdalla on viisasta pyrkiä ajoissa “poistumaan paikalta”, hankkimaan omia voimakkaita liittolaisia ja verkostoja, jotka ovat terveiden persoonallisuuksien tuotetta. Tunnevammaisena “tumpelo” narsisti tekee joka tapauksessa elämän ennemmin tai myöhemmin onnettomaksi. On siis osattava valita ystävänsä oikein ollakseen onnellinen. Nykyisin tässä joudutaan turvautumaan yhä enemmän sosiaalisen median tarjoamiin “ystäviin”.

Apua täytyy hakea itse

Jokaisella kiusaajalla on esimies, poliisi, opettaja, herra se on herrallakin tyyliin. Koulukiusaamisessa kiusaajalla on myös vanhemmat ja pääsääntöisesti kukaan heistä ei oikeasti halua lapsensa olevan yhteisöllinen häirikkö. Näihin voi aina ottaa kiusaamistapauksissa yhteyttä. Ongelman jauhaminen ja psykologisointi tekee siitä vain yhteisöä hajottavan ja vie aikaa oikealta työltä.

Oleellista on, että kiusattu ei pakene, jumiudu paikalleen, syyllistä itseään ja masennu, muutu toivottomaksi. Riittävän terävä näpäytys saattaa nostaa kiusaajan kynnystä ryhtyä samaan uudelleen. Eläkkeelle jääneellä kiusaajalla ei taas ole mielestään mitään hävittävää. Ammattikiusaajan eläkeikä ei ala koskaan. Etenkin vaalien tuoma “kiima” on tyypillinen suomalainen tapa osoittaa, miten mediayhteiskunta käsittelee psykososiaalisia ilmiöitä ja niiden synnyttämiä yhteiskunnallisia liikkeitä verkostodemokratian tapahtumissamme.