Edustan perussuomalaisia parlamentaarisessa Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa eli Tanessa. Olen myös sen Miesjaoksen varapuheenjohtaja sekä toimin Tanen työvaliokunnassa. Näissä käsitellään lukuisia tasa-arvoon liittyviä asioita ja kaikki ne kummalliset tasa-arvoon liittyvät muutokset ovat pitkälti lähtöisin juuri tuosta eduskunnan sisäisestä ”lobbauskanavasta”. Neuvottelunta työllistää osaltaan STM:n kuuluisasta tasa-arvoyksiköstä kolmisen henkilöä, jotka ovat aktiivisia tässä toiminnassa näkemyksineen:

https://tane.fi/etusivu

Yksi tämänhetkisistä isoista asioista on vanhemmuuslaki joka nivoo yhteen äitiys- ja isyyslain. Ja on vaivihkaa menossa läpi. Tein korjausesityksiä Tanen luonnokseen:

Juha Järä esittää Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan lausuntoon (alempana) sekä oikeusministeriön vanhemmuuslain esitykseen seuraavia keskeisiä muutosesityksiä:

-DNA-testit pakollisiksi.

Perustelut ja ratkaisuehdotukset:

Ns. tunnustukseen perustuva vanhemmuus/isyys on vanhanaikainen, epäselvä ja useita ongelmia luova käytäntö. Testit eivät jättäisi epäselvyyksiä ja siten loisi monimutkaisia ongelmia –eli lukuisat asiat korjaantuisivat kertaheitolla oikeaan suuntaan. Testit voitaisiin tehdä jo jopa odotusaikana, mutta viimeistään lapsen ensimmäisen elinkuukauden aikana. Näin taattaisiin keskeisten kansainvälisten ihmisoikeussopimusten synteesi: lapsella on oikeus tuntea vanhempansa (YK:n lastenoikeuksien sopimus) ja vanhemmalla olisi oikeus perhe-elämään (Euroopan ihmisoikeussopimus).

Valtio ei voi olla mukana petoksissa. Ja petos on, vaikka millä verukkein höystettynä, jos lapselle ei tule oikeutta tuntea oikeaa, biologista, isäänsä. Puhutaan isyyspetoksesta.Ja vastaavasti jos isällä niin halutessaan ole oikeutta tuntea ja viettää perhe-elämää lapsensa kanssa. Jo pelkät elatukseen liittyvät kysymykset ovat asiassa merkittäviä.

Testit ovat nykyaikaa, edullisia, vaivattomia ja helppo toteuttaa. Verrattuna vaikkapa koronatesteihin tai rokotteisiin, hyvin pieni kuluerä.

Mahdolliset perinnölliset sairaudet ym. tietäminen olisi erittäin tärkeä asia lapsen koko elämän ja hyvinvoinnin kannalta, verrattuna epätietoisuuteen.

Eri alojen asiantuntijat saisivat varmasti laadittua hyvin toimivan käytännöllisen mallin asiaan.

-Termistöstä:

On hämmentävää että käytetään termiä synnyttävä ja ei synnyttävä. Jos siis biologian pohjalta mennään, eikö tulisi ei-synnyttävästä käyttää pikemmin termiä “siittävä??” Molemmat ovat siten “elämänantajia” lapselle – eli siltäkin osin yhtä arvokkaita lapselle? Termistöä tulee siis muuttaa vielä järkevämmäksi. Tunnustaja yhdistetään yleensä johonkin pahan tunnustamiseen: “tein rikoksen ja tunnustan sen nyt tehneeni”. Rikoksesta taasen määräytyy yleensä korvausvelvollisuus. Eli nykytermistö ja esitetty termistö luovat, pitävät yllä ja edistävät sitä mielikuvaa, että vanhemmat – isä ja äiti – olisivat jotenkin eriarvoisia lapsille. Synnytystä siis ylikorostetaan ikään kuin astrologiassa (joka on siis “huuhaata”), vaikka se on vain yksi prosessin vaihe, eikä edes määräävä.

Ehdotan että käytetään termejä isä ja äiti. Tai vähintään mies ja nainen.

-Lastenvalvojan roolista 

” lastenvalvojalle mahdollisuus keskeyttää isyyden selvittäminen paitsi lapsen edun niin vaatiessa, myös äidin hyvinvoinnin tai turvallisuuden ollessa uhattuna.” – Tätä ei voi kannattaa vaan tämä esitys on poistettava, koska:

Lastenvalvojalla ei ole valmiutta tehdä näin isoja päätöksiä. Hän ei ole tuomari, ei pskologi jne. Lastenvalvojalta puuttuu kompetenssi asiaan. Jättäisi näin vakavassa ja laajavaikutteisessa asiassa liikaa harkintavaltaa ko. viranomaiselle.

Esitys mahdollistaisi mahdollisuuden vakaville ja yleisille väärinkäytöksille kuten lasten vieraannuttamiselle yms. Ja rikkosi Euroopan ihmisoikeussopimusta sekä YK:n lastenoikeuksien sopimusta.

Jos uhka on todellinen niin on olemassa muut keinot hoitaa asia erilaisin viranomaismenettelyin ja jo voimassaolevalla muulla lainsäädännöllä.

-Aikarajoista: 

Nykylaissa tunnustamiseen ja vanhemmuuden kumoamiseen on olemassa erilaisia aikarajoja. Myös Tasa-arvoasian neuvottelukunnan luonnoksessa esitetään joitakin:

“Tane kannattaa esitystä siitä, että kantajalla olisi jatkossa vuosi aikaa päättää kanteen nostamisesta sen jälkeen, kun syy kanteen nostamiselle on tullut ilmi.”  

On kuitenkin vaikeaa, ellei mahdotonta ennalta tietää millaiseen tilanteeseen ko. tapauksissa ja tilanteissa miksikin aikaa ihmiset joutuisivat. Selviääkö juuri vuodessa hoitamaan ko. asiaa?! Miksi on olemassa televisio-ohjelmia joissa etsitään “kadonnutta” isää? Kuinka moni saakaan solmittua lämpimän siteen oikeaan biologiseen vanhempaansa ja kuultua myös hänen näkemykset tapahtuneista? Miksei siis tätä mahdollistettaisi jo alkujaan? Jos toisaalta lausunnossa annetaan ymmärtää että lapsella voi olla useampi vanhempi, niin miksi ihmeessä kuvioihin ei sitten mahtuisikaan se aito, oikea ja biologinen vanhempi!?? Ei kai haluta suojella ns.isyyshuijauksia!? 

Edellämainitun johdosta esitän, että aikaraja nostetaan ainakin viiteen vuoteen. On käytetty vastaperusteluna että: “suojellaan perhettä, jossa kaikki ovat tykönänsä yksimielisiä. Ei niinkään suojella sitä miestä, josta siittiöt ovat peräisin ja lapsi saanut alkunsa. Lähtökohta on, että avioliiton ulkopuolelta ei voi ruveta repimään perhettä hajalle” – Tämä on kuitenkin eettisesti ja edellämainitun kv. vahvistettujen ihmisoikeuksien kannalta kestämätön argumentointi.

Haluatko sinä tai edustamasi taho tehdä tästä tärkeästä asiasta lausunnon? Onnistuu täältä:

https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=bede99b2-0ee7-4664-b242-ff082e500e6c

edit: Kun puhutaan ”tunnustamisesta” jää isälle mahdollisuus tunnustamiseen äidin tahdon varaan. Nimittäin jos se isäehdokas jota äiti sanoo lapsen isäksi ei oikeasti olekaan oikea, niin oikealla isällä ei ole edes mahdollisuutta tunnustamiseen tai ainakin se on monen sattumanvaraisenkin asian summa. Äidille eli synnyttäjälle annetaan siis edelleen valta valita lapselleen isä. Tämä on järkyttävä vääryys jonka DNA-testein voisi estää. Miksi DNA-testejä siis ei voisi ottaa käyttöön, kuuluu kysymys.

Terveisin

Juha Järä

Jäsen (Ps)

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta

Miesjaos, varapuheenjohtaja

Ps. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan kannan ja lausunnon määrää sen työvaliokunta kokouksessaan. Seuraavassa siis alempana Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan lausuntoluonnos johon nämä ylläolevat korjausesitykset tein. 

————————————————————————————————————————————————————————————————-

Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan lausunto oikeusministeriölle hallituksen esityksestä eduskunnalle vanhemmuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Tasa-arvoasiain neuvottelukunta

(Tane) kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle vanhemmuuslaiksi. Tane edistää sukupuolten tasa-arvoa yhteiskunnassa, joten lausunto keskittyy sukupuolten tasa-arvoon liittyviin näkökulmiin. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kannattaa äitiys- ja isyyslain yhdistämistä sekä sitä, että lakien soveltamiskäytännössä ilmenneet tarpeelliset tarkistukset tehdään samalla. Vanhemmuuden vahvistaminen tunnustamisen yhteydessä Tane kannattaa esityksessä esitettyä luopumista 30 päivän varoajasta, joka liittyy isyyden tai äitiyden tunnustamiseen ennen lapsen syntymää. Kuten esityksessä todetaan viivästyttää varoaika nykyisessä muodossaan tarpeettomasti lapsen toisen vanhemman vahvistamista lapsen syntymän jälkeen selvien tapausten osalta. Vastaava mahdollisuus on nykyisin vain aviopuolisoilla, joiden lapsen isyys perustuu synnyttäneen äidin avioliittoon ja siitä johdettuun isyysolettamaan. Tane kannattaa myös ehdotusta siitä, että lapselle voidaan jatkossa vahvistaa kuolleen henkilön oikeudenomistajien suostumuksen perusteella myös toinen äiti. Tane esittää, että avioliittolakiin sisältyvästä isyysolettamasta luovutaan ja vanhemmuuslakiin kirjataan, että ei-synnyttävän osapuolen vanhemmuus tunnustetaan kaikissa riidattomissa tapauksissa neuvolassa

Tunnustamiskäytännön laajentaminen kaikkiin isiin ja isyysolettamasta luopuminen asettaa kaikki perheet aiempaa yhdenvertaisempaan asemaan keskenään. Neuvolassa tapahtuva lapsen tunnustaminen tukee myös ajatusta siitä, että neuvolajärjestelmä on kaikkia vanhempia varten – ei ainoastaan synnyttävää osapuolta ja syntyvää lasta varten. Tämä sitouttaa isiä vanhemmuuteensa jo ennen lapsen syntymää. Vanhemmuuden vahvistaminen tuomioistuimessa Esityksessä ehdotetaan selkeytettäväksi lastenvalvojan velvollisuutta nostaa kanne lapsen vanhemmuuden vahvistamiseksi, jos lapsen toinen vanhempi ei vapaaehtoisesti tunnusta vanhemmuuttaan. Esityksen mukaan tunnustamisen estyminen saattaa johtua myös lapsen synnyttäneestä vanhemmasta aiheutuvasta syystä, jos lapsen huoltajana oleva äiti kieltäytyy lapsen puolesta oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta. Lastenvalvojan velvollisuus kanteen nostamiseen alaikäisen lapsen puolesta sisältyy jo voimassaolevaan lainsäädäntöön, mutta säännöstä ehdotetaan selkeytettäväksi, jotta nykyistä suuremmalle osalle lapsia voitaisiin vahvistaa toinen vanhempi mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen. Tane kannattaa lainsäädännön selkeyttämistä, mutta painottaa kuitenkin, että lakiin tulee selkeästi kirjata lastenvalvojalle mahdollisuus keskeyttää isyyden selvittäminen paitsi lapsen edun niin vaatiessa, myös äidin hyvinvoinnin tai turvallisuuden ollessa uhattuna.

Vanhemmuuden kumoaminen tuomioistuimessa

Voimassaolevan lainsäädännön mukaan isyyden ja äitiyden kumoamista koskeva kanne on nostettava kahden vuoden määräajassa. Kannemääräajan umpeutumisesta seuraa se, että oikeus vaatia isyyden tai äitiyden kumoamista lähtökohtaisesti lakkaa. Asetettu kahden vuoden määräaika ei kuitenkaan ole ehdoton. Kanne voidaan nostaa säännönmukaisen kanneajan umpeuduttua, jos kantajalla on ollut laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole voitu nostaa määräajassa. Erittäin painavana syynä on oikeuskäytännössä pidetty erityisesti sitä, että aihe epäillä vanhemmuuden paikkansapitävyyttä on syntynyt vasta kanneajan jälkeen. Kanne on nostettava viipymättä sen jälkeen, kun syy, joka esti kanteen nostamisen määräajassa, on poistunut. Tane kannattaa esitystä siitä, että kantajalla olisi jatkossa vuosi aikaa päättää kanteen nostamisesta sen jälkeen, kun syy kanteen nostamiselle on tullut ilmi. Kuten esityksessä todetaan, saattaa epäily omasta vanhemmuudesta tulla järkytyksenä, jonka käsittelyyn tulisi varata riittävästi aikaa. Esityksen mukainen aikaraja myös selkeyttää käytäntöä (vrt. viipymättä). Tane kuitenkin painottaa, että lapsen edun tulee olla etusijalla kaikissa lapsen huoltoon liittyvissä ratkaisuissa. Vanhemman ja lapsen välille syntyy vahva side riippumatta siitä, onko heidän välillään biologista sukulaisuutta, minkä vuoksi kohtuullinen aikarajan asettaminen kanteen nostamiselle on perusteltua.

Perheiden monimuotoisuus

Esityksessä ehdotetaan, että naispareille annetaan mahdollisuus valita hedelmöityshoitojen yhteydessä alkion muodostamiseen myös sellaisia siittiöitä, joiden luovuttaja on suostunut isyyden vahvistamiseen. Kyseessä olisi aiemmin vallinneen mahdollisuuden palauttaminen naisparien yhteisen vanhemmuuden vaihtoehdoksi. Tane kannattaa sitä, että naispareilla olisi jatkossa jälleen mahdollisuus valita hedelmöityshoitojen yhteydessä alkion muodostamiseen myös sellaisia siittiöitä, joiden luovuttaja on suostunut isyyden vahvistamiseen. Hallituksen esittämä uudistus on pääasiassa teknisluonteinen. Tane esittää, että vanhemmuuslain laajempia vaikutuksia erilaisten perheiden elämään seurataan ja lainsäädäntöä päivitetään tarvittaessa. Perheiden monimuotoisuus on arkipäivää Suomessa, mikä tulee huomioida kaikessa lapsia ja perhe-elämää koskettavassa lainsäädäntötyössä. Lapsen edun on oltava keskiössä heitä koskevassa päätöksenteossa. Tämän vuoksi tulisi esimerkiksi edistää mahdollisuutta siihen, että lapsella voisi olla useampi kuin kaksi juridista vanhempaa. Tämä mahdollistaisi lapsille turvallisen juridisen siteen kaikkiin tosiasiallisiin vanhempiinsa. Uudistus olisi niin apila- kuin uusperheiden lasten etu. Kansainvälisiä esimerkkejä usean vanhemman malleista on muun muassa Kanadassa (British Columbia [2013], Ontariossa [2017]) ja Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa [2013]. Myös jotkin Euroopan maat ovat alkaneet keskustella useamman oikeudellisen vanhemman säädännöstä. Lisäksi olisi syytä edistää sitä, että väestötietojärjestelmään tehtävä vanhemmuusmerkintä olisi jatkossa sukupuolineutraali. Nykyinen sukupuolittava käytäntö aiheuttaa tarpeettomia haasteita sukupuolivähemmistöihin kuuluville vanhemmille. Esimerkiksi voimassa olevan äitiyslain mukaan lapsen synnyttänyt henkilö merkitään lapsen äidiksi synnyttäjän juridisesta sukupuolesta riippumatta. Järjestelmä lisää myös trans- tai muunsukupuolisten vanhempien lasten alttiutta joutua syrjinnän kohteeksi jos väestötietojärjestelmään merkityn vanhemman sukupuolimerkintä ja vanhemmuusmerkintä ovat ristiriidassa.