Keskustan puheenjohtajaksi on ehdolla ainakin neljä tavoittelijaa. Yksi heistä on nykyinen tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko. IL:ssä näyttää olevan Saarikon haastattelu politiikantoimittaja Kreeta Karvalan kirjoittamana. Tuossa haastattelussa on Saarikko esittänyt muutaman syyn Keskustan huonolle kannatuslukemalle. 

Saarikko on IL:n mukaan todennut; ”Keskusta on huonommassa tilanteessa kuin vuosi sitten – jos sitä mitataan kannatuksella, jos sitä mitataan puolueväen innolla, ja jos sitä mitataan suomalaisten mielikuvalla keskustasta. Näillä mittareilla emme ole menneet missään parempaan suuntaan.”

Puutun noista vain yhteen seikkaan eli siihen, että Keskustan huonoon kuvaan suomalaisten mielissä olisi yksin johtuva puheenjohtaja Kulmunin toimista ja siitä syystä Saarikko, itse puolueen varapuheenjohtajana, katsoo olevansa oikea syy asettua ehdokkaaksi syrjäyttäen Kulmunin. Suomalaisten mielikuva kunkin puolueen, myös Keskustan, toimista syntyy pitkälti eduskunnassa vaikuttavista puolueen kansanedustajien aktiivisuudesta ja esiintymisestä kansalaisten etujen puolustajana. Ennen kaikkea puhumalla suoraan asioista ja ilman pimittämistä missään kohdin. Kansalaiset ovat tai ainakin olettaisi äänestäneen edustajansa edustamaan omaa maata ja kansalaisia ensisijassa ja vasta sen jälkeen muiden maiden kansalaisia, jos on jaettavaa. Jaettavaa tuskin on taloudellisuuden näkökulmasta katsottuna.  

Keskusta yhtenä hallituspuolueena on mm. näyttänyt vastakarvansa tuossa mielessä hyväksymällä lahjarahan jakamiset eteläisiin jäsenmaihin mukamas koronaepidemian varjolla. Tätä ovat myös vaikuttajatahot Keskustassa, myös Kulmuni ja Saarikko, hyväksyen painottaneet. Kyseessä ei todellakaan ole missään mielessä koronaan liittyvien talousahdinkojen tukeminen vaan vuosikausia, jopa kymmeniä, huonosti maansa taloutta huonosti hoitaneiden, ylivelkaantuneiden maiden lahjominen. Helppo nostaa esille yksi lahjoitusta saavan maan nimi esiin, Viro. Mikä onkaan Viron talousahdinko koronasta johtuen vaikkapa verrattuna Ruotsiin, jossa se on ollut miltei kovin epidemia koko unionin alueella? Virolle, jossa vähäinen koronavaikutus, myönnetty elvytysrahastosta lahjarahaa muttei Ruotsille. Tuo vain on voimakas osoitus siitä, ettei elvytysrahasto suinkaan ole perustettavissa koronan vuoksi vaan ihan muista syistä johtuen.

Noita muita syitä ovat ilmeisesti siirtää tulevaa jo ovella olevaa pankkikriisiä Saksassa ja Ranskassa, johtuen Italian kauppapolitiikasta ko. maiden kanssa, hieman kauemmas ja toinen syy hyvin todennäköisesti on Italian suuri vaara erota eurovaluutasta ja ehkäpä koko eu:sta. Tuota pitää hiukan lahjoa jotta saataisiin italialaisten tunteet myötämielisemmiksi eu:ta kohtaan ja pysymään jäsenenä. Italian eroaminen mitä ilmeisimmin johtaisi hiljalleen koko unionin hajoamiseen. Tätä Merkel ja Macron pelkäävät todella paljon. 

Ranska on yksi suurimmista lahjarahan saajista. Mistä syystä? Macron sai Merkelin myöntymään ja eu:n jäsenmaiden siirtymään yhä enemmän liittovaltion suuntaan, sillä sisältyyhän rahaston neuvottelutulokseen mahdollisuus jatkuvaan rahoitusavun jakamiseen, sillä tämänhän Macron toi itse julki neuvottelujen jälkeen antamassaan tv-haastattelussa, josta paikallinen uutiskanava kertoo ”The deal is a special victory for Macron, who came to office in 2017 committed to strengthening the European Union but has struggled to deliver.

”This is the most important moment in the life of our Europe since the creation of the euro,” in 2002, Macron said, adding that France itself would receive 40 billion euros.”

Suomennettuna jotenkin näin; ”Neuvottelun tulos on erityinen voitto Macronille, joka aloitti presidenttinä vuonna 2017 ja sitoutui vahvistamaan Euroopan unionia, ja on kamppaillut päämäärän saavuttaakseen.

”Tämä on tärkein hetki EU:n aikana sitten euron luomisen jälkeen”, on Macron tavoitellut tuota jo vuonna 2002 ja lisäsi, että Ranska itse saa 40 miljardia euroa.”

Tämä Ranskan ja Italian tavoittelu jäi ilmeisesti maamme pääneuvottelija pääministeri Marinilta huomaamatta tai sitten ihan tarkoituksella vääristellään kotimaassa rahaston olevan kertaluonteinen avustuskeino vientitalouden saamiseksi nousuun. Tottakai kaikki EU:n perustamat rahastot ovat jatkuvasti käytettävissä. Noinhan on myös EVM, jota muuten ensin kaavailtiin käytettävän ilman uuden rahaston perustamista, mutta se ei käynyt ainakaan Italialle, koska vaatimuksena olisi ollut kovat talouden saneerauskeinot kuten oli Kreikan kohdalla toteutettava. Niinpä Italian vaatimuksesta ja Ranskan Macronin tavoitteen saavuttamiseksi perustettiin uusi rahasto josta voidaan jaella lahjarahaa suomalaistenkin veronmaksajien piikkiin. Kyllä meidän Marinin hallituskoalitio, SDP-Keskusta-Vihreät-Vasemmistoliitto-RKP, ovat painottaneet muun maan etua tässäkin kohtaa, vaikka oman maan etua ovat ajamaan valittuina.

Viennin tukemisen varjolla on hallituksen ja eduskunnan turhaa vääristellä lahjarahan jakamista, sillä maat jotka tuota lahjarahaa saavat, ovat kovin pieniä maamme vientilukujen valossa. Tosiasioiden tunnustaminen näyttää olevan vastuupäättäjille kovin vaikeaa. Vai onko kyse siitä, etteivät ymmärrä, eivätkä halua ymmärtää mitä ovat päättämässä? Menevätkö päätöksissään koko ajan oma etu edellä ja toissijaisesti puolueen etu virkanimitysten kera.

Kansalaisten toivoisi heräävän vaaliuurnilla seuraavissa vaaleissa nostamaan etusijalle juuri eu-politiikan vaikutukset maamme talouden kehittymisen alati huononevaan suuntaan. Elvytysrahaston kautta jaettavat lahjarahat tulevat entisestään kurittamaan veronmaksajiamme tavalla jos toisellakin. Tämä on varmaa, vaikka eihän sitäkään Marinin hallitus tule ääneen sanomaan.