Juhannus alkaa muistuttaa joulukortteineen ja kohta lahjoineen erästä toista juhlaa ja Suomen lipun päivineen erästä toista juhlaa hieman ennen Joulua. Itsenäisyyspäivä sopiikin paremmin keskikesän iloiseen riehaan kuin kaamoksen aikaan sotakuvia katsellen ja eliitin kättelyä linnassa. Kunnon karnevaali veisi ajatukset pois synkistä tapahtumistakin.

Itsenäisyys ja Suomen lippu on iloinen asia siinä missä perussuomalainen poliittinen liikekin. Politiikka ja demokratia kun ovat nekin iloisia asioitamme.

Mitäs pahaa siinä on jos toteaa, kuinka oma maa on mansikka, muu maa mustikka. Mustikat ovat erityisen terveellisiä ja kysyttyjä marjojamme.

Aika aikaa kutakin ja nyt on menestyvin puolue perussuomalaisuus. Mitäs pahaa siinä on? Vai eikö mansikat muka maistu? Ai että mansikat kuuluvat kaikille. Samoin puhtaat elintarvikkeet ja maaseutu, ei vain maaseudun puolueelle tai kepulle.

Ja uskontokin on kaikkien yhteinen, ei vain Päivi Räsäsen omaisuutta. Porvareita oomme kaikki jos oikein lotottaa ja sosialismia kaivataan apuun kun veroja jaetaan, yhteistä hyvää normeineen eduskunnassa ja valtuustoissamme rakennamme. Ei se kuulu vain demareille tai luonto ja sen hoito vielä vähemmän vihreille.

Kaikkea ne keksivätkin, kun puolueita itselleen rakentavat Suomessa. Kenelle kuuluu tiede ja taide, kulttuuri? Entä urheilu ja ihmisenä oleminen sekä sukupuolemme, sukupuolten väliset erot ja poikkeavuudet, terveys ja ihmisen sosiaalinen luonne.

Kohta on oltava puolue parrakkaille miehillekin erikseen ja kaljuille erikseen, naisille samanlainen. Jos joku rohkenee väittää, ettei naisille kasva parta ja kaljupäisiäkin on enemmän miehissä, hän joutuu häpeäpaaluun mediayhteiskunnan uhmaajana ja toimien toisin kuin mitä toimittaja on kirjoittanut yhdessä vasemmistoliiton kanssa punavihreänä kateudesta parrakkaiden miesten kaljulle päälaelle.

Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville. Kalju päälaki nyt vain on älykkään ja viisaan miehen seksikäs tapa pukeutua. Ei sen ihmeellisempää. Tulkaa perässäni. Perässähiihtäjät.

Sitä kutsutaan innovaation diffuusioksi ja sen ensiomaksujat saavat siitä enemmän irti kuin jälkiomaksujat tai jarruttelijat. Lukekaa vaikka kirjoistani. Väitöskirjoistanikin. Tehkää perässä.

Pelkkä kadehtiminen ja muu selittely ei auta kuin ankara työ ja opiskelu, siihen uhrattu aika jalostaa itseään ja palkita sillä muita lähimmäisiään. Se on normi maailman onnellisimman kansan elämässä. Ei onnettomuus ensinkään.

Oikein hyvää Mittumaaria suomalaiset. Älkää hukkuko mökkkinne rantaan juovuksissa. Kuolleet sielut eivät äänestä muulla kuin venäläisen kirjailijan kuvauksissa. Siellä tämä oivallettiin ennen meitä. Koomasta herääminen ja pääministeriksi ryhtyminen. Päivi Räsäsen kanssa messiaanista elämää matkien. Kaikki keinot ovat luvallisia mutta eivät nyt yhtä fiksuja poliittista liikettä ja valtaa hamuttaessa. Jossakin kulkee raja.