Se mitä Jussi Halla-Aho kertoo Laura Huhtasaaren gradusta on luonnollisesti oikein ja ainut tapa asennoitua opinnäytetöihin yliopistoissamme. Siihen ei ole mitään lisättävää eikä mitään pois otettavaa. Tapaus on vanhentunut. Olisivatko ulkopuoliset opponentit puuttuneet siihen, jos Huhtasaari ei olisi perussuomalainen ja samalla presidenttiehdokas, on kokonaan sitten kansan syvien rivien arvioitavissa. Siis myös se, kuinka paljon vastaavia graduja ja diplomitöitä, opinnäytetöitä maassamme vuosittain tehdään. Siis laiminlyöntejä koskien myös töitten ohjausta.

Nyt olisi keskusteltava myös siitä, millaisen paineen alla meillä korkeakoulut ja niiden opettajat ovat eläneet ja elävät kaiken aikaa oppilaineen ja opinnäytteineen. Olen itse joutunut ohjaamaan kymmenittäin oppilaitani samaan vuoden aikana ja koko ajan edessä on ollut joka vuosi uusi kymmenien oppilatten ohjaaminen.

Samaan aikaan saman laitoksen kolme muuta “ohjaajaa” (professoria) ovat ohjanneet yhtä tai kahta oppilasta. Oppilaat kun itse valitsevat opintosuuntansa. Joku suunta kiinnostaa, toinen ei.

Myös lukioissamme on opettajia jotka vetävät oppilaita kursseilleen ja sitten heitä jotka eivät vedä. Suosittu opettaja on myös työllä ruuhkautettu. Vähemmän suositut opettajat voivat keskittyä pelkästään oman tutkimuksensa ja tieteen tekoon. He menestyvät siellä. Yliopiston suoritteita mitataan taas VAIN tutkimuksella ja julkaisujen määrällä. Ei gradujen tai väitöskirjojen ohjaamisella. Opetustyön määrällä tai laadulla. TÄMÄ ON VALTAVA EPÄKOHTA.

On otettu esille TODELLA merkittävä yliopistojen mutta myös lukion sisällä tunnettu ja piiloteltu epäkohta. SE ON KORJATTAVA.

Myös itse opetustyötä on alettava arvostaa ja siihen on panostettava. Ei vain tutkimukseen, tieteeseen, innovaatioihin. On palkittava myös itse korkeakoulujemme perustyöstämme, opetuksesta ja sen laadusta. Nyt se on unohdettu haettaessa listauksia maailman huippuyliopistojen joukosta ja karsimalla itse opetustyöstämme.