Nykyään mediasta tulee mieleen se, että se toimii lähinnä yhden totuuden torvisoittokuntana. Paikallismediasta valtakunnan tason massamedioihin asti joka tuutti soittaa yhtä totuutta. Lähinnä koko toitotus on eliitin ja vihervasemmistolaisen unelman toitotusta asiasta kuin asiasta. Kaikki kritiikki pyritään vaientamaan tyystin ja muutenkin kaikki kriittiset äänet pyritään saamaan hiljaiseksi. Jos kriittisyyttä ei saada hiljennettyä, niin sen jälkeen kriittisyys pyritään saamaan jonkin hatusta vedetyn termin alle. Välillä kritiikki on vihapuhetta, välillä riidankylvämistä tai sitten jollain muulla tavoin kriitikoita pyritään leimaamaan. Joku tuossa kuviossa mättää ja pahasti.

Jos nyt esimerkkinä katsoo Ylen tuottamia ohjelmia, niin sieltä paistaa juurikin tämä yhden totuuden tuputus. Esimerkkinä taannoin Yleltä tullut Vihapuhe-ilta oli suoranaisesti täyttä tuputusta. Lähinnä vierailijoina oli yltiösuvaitsevaista porukkaa ja kokonaisuudessaan yhteiskunnan suurimpana ongelmana nähtiin juurikin somessa esiintyvä välillä turhankin railakas kirjoittelu. Kaiken lisäksi koko ohjelmassa tuijotettiin maahanmuuton vastustajien kirjoittelua. Missään vaiheessa keskustelua ei taidettu juurikaan puuttua siihen, mitä älämölöä ja uhkailua harrastaa tämä vihervasemmistolainen sakki esimerkkinä facebookin RASMUS-ryhmässä. Jos siihen somekirjoitteluun pitää puuttua, niin puututaan kaikkiin kirjoitteluihin samoilla standardeilla ja eikä pelkästään puututa yhden porukan kirjoitteluun. Tuokin nyt vaan kertoo kaiken kyseisestä keskustelusta ja käteen siitä ei kyllä jäänyt mitään. Ylelläkin tätä samaa tuubaa tulee koko ajan ja näköjään enenevässä määriin. Ja tuohon puljuun minäkin maksan veroeuroja.

Tätä tahtia koko median toiminta alkaa muistuttaa Kekkosen ajan Neuvostoliiton tuputtamista. Silloinhan media, erityisesti Yle tuputti koko ajan positiivista asiaa itärajan takaisesta diktatuurista ja pöljimpiä ohjelmia olivat nämä ohjelmat Näin naapurissa ja muut umpistalinistien kiihkokehuohjelmat. Kyllähän normi-ihmiset tajusivat missä mennään, mutta kyseistä soopaa tuputettiin pitkälle 80-luvulle asti. Onneksi siitä päästiin eroon viimeistään kommunismin romahtaessa.

Nyt tämä sama asia mediassa ilmenee suhtautumisessa yltiöpäiseen maahanmuuttoon, EU:iin ja moniin muihin asioihin. Jos kritiikkiä esittää millään tavoin, niin olet juurikin riidankylväjä, rasisti, natsi tai jonkin muun ”pimeyden voiman” edustaja. Kaikki kritiikki pyritään vaientamaan ja esille nostetaan ns. kivapuhujat, vähemmistöjen edustajat tai muut marginaaliryhmät. Näitten asiat on ajettu etusijalle ja normitallaajien asiat unohdettu. Käsitteenä stalinismin tilalle on tullut kultturimarxismi. Ja kyseinen ajatusmaailma on samanlaista ihmisten sumuttamista kuin kekkosslovakian aikainen stalinismikin, jota myös taistolaisuuden nimellä kutsutaan.

Onneksi tässä on kuitenkin merkkejä siitä, että nyt tämä yhden totuuden huutaminen alkaa saavuttaa lakipisteensä ja olemme ehkä jossain vaiheessa normaaliin. Ihmiset ovat kuitenkin nousseet ja nousemassa vastarintaan tätä yhden totuuden tuputusta vastaan. Ja se voi johtaa takaisin terveeseen median toimintaan ja terveeseen keskustelukulttuuriin. Nykyinen touhu johtaa vaan turhiin vastakkainasetteluihin, koska iso osa ihmisistä ei katso hyvällä verorahojen käyttöä nykyisenlaisen tuuban tuottoon esimerkkinä Ylellä.

Sen verran mainitsen, että tämän kirjoituksen motivoi kirjoittamaan edellisen kirjoitukseni sensurointi Koillissanomissa. Siitä karsittiin pois ampuma-aseisiin liittyvät sanat, vaikka ne olivatkin vain kieli- ja vertauskuvia. Lienekkö Koillissanomatkin kulttuurimarxistien torvisoittokuntaan kuuluva lehti?