Vaaliteltoilla on tullut usein puheeksi tämä suurpeto-ongelma, joka tuntuu vaivaavan ihmisiä ympäri Suomea. On merkkejä siitä, että petokannat ovat ihmisten havaintojen perusteella arvioituja suurempia. Esimerkkinä Oulun alapuolella on nähty useiden susien laumoja yllättävän paljon. Ja merkkejä on myös siitä, että osa pedoista on kesyyntynyt liikaa. Muutoinkin pedot aiheuttavat kaikenlaisia ongelmia.

Eri alueilla ongelma on hieman erilainen. Porohoitoalueen ulkopuolella ihmiset ovat erityisesti ongelmissa susilaumojen kanssa. Siellä syrjempänä lapset pelkäävät mennä koulukyytiin kovin pitkiä matkoja, sudet käyvät helposti kotieläimiin käsiksi ja on noita susia nähty ihan taajamissakin tallustelemassa. Tämä kertoo siitä, että näille elukoille ei ole tarpeeksi ruokaa metsässä ja silloin ne tulevat ihmisasutusten lähelle. Ei hyvä!

Poronhoitoalueella nämä pedot sitten jahtaavat tämän päälle poroja, joka omalta osaltaan kärjistää porollisten ja porottomien ristiriitaa. Petolaumat ajavat räkän lisäksi poroja taajamiin, teitten varsille ja asutuksien lähelle. Siellä porot sitten tekevät omia vahinkojaan ihmisten omaisuudelle ja liiketoiminnalle. En ota tässä kirjoituksessa sen kummemmin kantaa poronhoitolakiin, vaikka mikään kyseisen elinkeinon suosija en olekaan. Yritän tuoda tässä sen esille, että poro-ongelma on monisyinen ja pedot kärjistävät sitä osaltaan.

Itärajalla oman ongelmansa tuo myös haaskaruokinta, jota mm. Kuusamossa harrastavat karhukuvausbisneksen harrastajat. Tällä karhut pieneltä osaltaan houkutellaan Suomen puolelle ja samalla nämä kesyyntyvät. Itse olen sitä mieltä, että haaskaruokinta pitäisi vähintään laittaa tiukan lupakäsittelyn taakse tai peräti kieltää. Mitään järkevää touhua ei ole se, että karhuja ruokitaan haaskoilla ja samalla ne tehdään kesyksi. Normaali ihmisen pelko poistuu tällöin. Ja se saa nämä elukat tulemaan taas ihmisasutuksen lähelle.

Varmasti vihervasemmiston neropatit hyökkää jälleen kimppuun. Eihän näitten neropattien mukaan suurpetoja saa harventaa. Nehän ovat huhun mukaan niin uhanalaisia.

Johtopäätöksenä voi todeta – suurpetokannat ovat liian suuria. Sen osoittaa sekin, että näitä on näkynyt eri puolilla Suomea kohtuu lähellä ihmisasutusta, ne aiheuttavat erilaisia ongelmia elinkeinoille ja ihmiset pelkäävät niitä. Ratkaisu tähän on se, että ylisuuret petokannat harvennetaan kestävälle tasolle ja itärajan pinnassa kielletään mm. haaskaruokinta. Eli siis yksinkertaistettuna – tähtäin petoja kohti ja burana 9 milliä matkalle. Ratkaisu ongelmaan on siinä – perussuomalaisille suurpedot eivät ole mikään pyhä lehmä. Jotain rajaa – tässä siis ratkaisuna on se burana 9 milliä.